Ravintolaratsia: La Petite Maison

Helsingin niemen eteläinen nokka tunnetaan Kaivopuistosta, kiekkotähdistä ja porvariston hillitystä charmista. Ennen kaikkea se tulisi kuitenkin tuntea gastronomiasta, sillä Huvilakadulla sijaitsee eräs Helsingin kulinaristisista keitaista: La Petite Maison, jonne kannattaa suorittaa pyhiinvaellusmatka pidemmänkin etäisyyden päästä. Tämä harha-askel ydinkeskustan säpinästä kannattaa ottaa erinomaisen ruoan vuoksi, mutta etenkin mielenkiintoisen viinitarjonnan takia.

Viinipirun pistäytyessä Huvilakadulla, Maisonissa oli tarjolla Lounais-Ranskan keittiöön erikoistunut viiden ruokalajin kokonaisuus, joka käynnistyi amuse boucheen jälkeen ankanmaksabriossilla, päättyen kolmen ruokalajin jälkeen tarjoiltuun yllätysjälkiruokaan, vieden kielen ja palauttaen sen aterian päätteeksi vasta tuntien odottelun jälkeen. Mutta puhe oli viineistä! La Petite Maisonin viiniotteesta ja -filosofiasta kertoo paljon se, ettei Lounas-Ranskan menun yhteydessä tarjottu yhtäkään bordeaux-viiniä, vaikka huippulaatuisten tuottajien bongaaminen Bordeauxin ulkopuolelta lienee merkittävästi työläämpää kuin laivan upotuksen pelaaminen premier cru- viineillä nojaten satojen kriitikkojen konsensukseen.

Itse asiassa La Petite Maison toteuttaa hieman samankaltaista ajatusta viinilistassaan kuin Piru blogissaan: arvossa ovat ennakkoluulottomuus ja seikkailuhenki asettamatta makua alttiiksi. ”Viinilistaan on koottu valikoima kiehtovia viinejä (…) Vaatimattomina pidetyt Ranskan viinialueet ovatkin todellisuudessa aarreaittoja!”, todetaan sivuilla ja on ilo huomata, että se pitää paikkansa. Listalle kelpuutetaan vain orgaanisia viinejä.

Aterian yhteydessä tarjottiin muun muassa Cahorsin alueen Chateau de Cèdren syvän purppuraista malbecia ja Madiranin alueen Château d’Aydie’a, jossa tannat-rypäleen pahamaineiset tanniinit oli onnistuneesti taltutettu myöhäisellä korjuulla ja teknisellä taituruudella rustiikkisen viehättäviksi. Viini antoi kaivattua vastusta rapean rasvaiselle porsas-cassouletille ja pakotti tunnustamaan että tannatissa on potentiaalia. Myös Juranconin alueen petit manseng-rypäleestä tehty Vendanges Tardives (late harvest) makea viini oli yllättävä löytö, samoin Emile Fleuryn palkittu orgaaninen samppanja. Piru oli sanalla sanoen kulinaristisessa taivaassa maistellessaan Maisonin makuja ja leijui selestiaalisissa sfääreissä vielä pitkään lähtönsä jälkeen. Tämän kaltaiset nautinnot, jos mitkä, osoittavat että protestanttien nautintokielteinen kulttuuri on pahimman luokan rikos ihmisyyttä vastaan.

Erityismaininnan ja papukaijamerkin La Petite Maison ansaitsee kuitenkin poikkeuksellisesta palvelustaan. Kun sommelier kuuli että Pirun viehättävä seuralainen oli jonkin aikaa sitten vieraillut Collieurin kaupungissa Etelä-Ranskassa, hän toi maistiaisiksi kaksi lasillista 25-vuotta vanhaa Banyulsia laskuttamatta niistä senttiäkään. Samaan luokitukseen putoaa käsinkirjoitettu lista illallisen aikana nautituista viineistä, jonka sommelier kirjoitti kaiken muun työn ohessa silkkaa ystävällisyyttään. Vilpitön tekemisen ilo hohkaa tästä pienestä ravintolasta.

La Petite Maison on kallis paikka jopa Helsingin mittapuulla, mutta tarjoaa Pirun ja hänen seuralaisensa mielestä enemmän vastinetta rahalle kuin kahdella Michelinillä palkittu Chez Dominique, jossa asiakas tuntee maksavansa siitä, että pöytä siistitään leivän murusista kamman näköisellä kapistuksella jokaisen ruokalajin välissä. Suurentunut salikoko lienee vienyt osan Dominiquen taiasta, Vertti Kiven tyylikäs sisustus aimo annoksen sympaattisuutta. Maison sen sijaan on pieni olematta ahdas, maanläheinen sortumatta maalaisuuteen, hienostunut hienostelematta ja elämys alusta loppuun. Eihän tästä paikasta voi olla pitämättä.