Pingus ilman Pingusta

Peter Sisseck on saanut paljon aikaan lyhyessä ajassa. Hänen Pingus-viininsä on yksi maailman himotuimmista kulttiviineistä ja nauttii Espanjan kalleimman viinin kyseenalaista kunniaa. Melkoinen suoritus tanskalaiselta, joka teki ensimmäisen viininsä vuonna 1995.

Vaikka herran ammattitaitoa oltaisiin halukkaita lainaamaan eri puolilla maailmaa ja itse miestä voitelemaan sekä mirhamilla että kullalla, on Sisseck pysytellyt Iberian niemimaalla. Oman tilansa lisäksi hän häärii viinintekijänä muun muassa Katalonialaisella Mas Gillilla. Sisseckin viinit ovat biodynaamisia, satomäärät pieniä ja tammenkäyttö runsasta. Piru kävi maistelemassa seitsemän Sisseckin projektia rinnakkain. Alla liuta irrallisia huomioita viineistä, jotka olisivat eittämättä ansainneet kukin perusteellisen syventymisen.

• Flor de Pingus -04, Pinguksen vähäisempi versio, 100% tinto fino, kahvia ja tallinnurkkaa, tammipommi, pitkä kuin nälkävuosi, suuntäyttävä, mutta jämäkkä rakenne

• Bodegas Monasterion Kempis Reserve Privada -99, 80% tinto fino, 20% merlot, karamellisoitua karhunvatukkaa ja pekoninrasvaa, tasapainoinen jo hiukan kehittynyt viini, jota valmistettiin vain kyseisenä vuonna

• Vinas de la Vega del Dueron Quinto Sardonia -03, rypäleiden sillisalaatti seitsemällä lajikkeella, pääosin tempranilloa ja cabernet sauvignonia, tuoksussa mustaviinimarjamehua ja tallinnurkkaa, mausteinen, maussa luumua ja chorizoa

• Mas Gillin Clos d’Agon -02, 50% cabernet, 24% merlot, 20% syrah, 6% mourvedre, mehiläisvahaa nokassa, mieletön tuoksu, maussa hiukan liian puolukkaiset hapot Pirun makuun, fokusoitunut makumaailma, suuret vuosikertaerot