Viikon viinikysely: huolettaako viinien särmän säilyminen?

Kellastuneeseen etikettiin sonnustautunut ikivanha punaviinipullo lienee populaarikulttuurin kuvaston stereotypioista pinttynein, mitä tulee mielikuviin hyvistä viineistä. Vaikka pölyisten pullopinojen kasaaminen yksityisen linnan kellariin kuulostaa varsin suotuisalta puuhalta, kotimaisen pullojen keräilijän todellisuus ei eroa kuvauksesta ainoastaan puitteiden majesteetillisuuden osalta. Viiniharrastukseen sopivien linnojen vähäisyys pääkaupunkiseudulla selittää osittain todellisuuteen tarttuneen karvaan sivumaun, mutta myös muuttunut paradigma: siinä missä laadukkaita punaviinejä piti aikaisemmin kypsytellä vuositolkulla, voi eräiden kohdalla tätä nykyä olla tyytyväinen, jos pullot ehtivät pölyyntyä ennen kuin menettävät parhaimman teränsä.

Osittain kyse on niin sanotun kansainvälisen tyylin synnystä, joka on vaikuttanut myös perinteisiin viinialueihin. Esimerkiksi takavuosien barolot tapasivat raastaa kielen silmutkin mennessään, jos viininystävä erehtyi avaamaan ne ennen kuin vuosikymmen vuosikerrasta tuli täyteen. Vaikka baroloiden taso lienee vuosien varrella kohentunut samalla kuin se on muuttunut, ei lipitelijä voi välttyä ajattelemasta, että alueen viinit ovat jollain tapaa hieman menettäneet särmäänsä, palan siitä persoonallisuudesta, joka teki niistä niin poikkeuksellisia. Eräitä hillittyjä moderneja baroloita maistellessa tuntuu että petoeläimestä on kesytetty säyseä laiduntaja. Kyse on jälleen mielikuvista. Siitä päästäänkin tämän viikon kysymykseen.