Deissiä Alsacesta ja Fleurya Champagnesta

Riemastuttavia makuja oli tarjolla Vin Naturen ja Fine Wine Finlandin järjestämässä tilaisuudessa, jonne oli marssitettu palkitseva kaarti viinimaailman raskasta sarjaa kulttitekijöistä kuriositeettituottajiin ja kummajaismaakuntiin, keskittyen pieteetillä pelkästään laatuun. Noin sadasta pullotteesta koostuvan viinikimaran tähdiksi nousivat Alsacen kulttimaakari Jean-Michel Deissin viinit.

Monsieur Deiss näyttää siltä, että tietää jotain mitä muut eivät vielä tiedä

Deissin mukaan jokainen viinitarha on yksilö, jonka persoonasta voi ammentaa moneen tarkoitukseen. Pois siis ajatukset ruokien ja viinien ortodoksisesta yhdistämisestä: jos valkoviinissä on luonnetta, sen voi yhdistää vaikkapa tartar-pihviin, kuten herra kertoi tehneensä tovi sitten. Deiss painotti viiniensä suutuntumaa, etenkin tapaa millä ne nostattavat veden kielelle (hän puhui syljestä ja sen erityksestä jokaisen viinin kohdalla, hyppäsi välillä tiskin yli varmistamaan, että viesti meni perille, ja nauroi päälle hersyvästi). Deissin viinit ovat sanalla sanoen herkullisia, etenkin kypsien rypäleiden aromeja kantava Riesling, Gewurtstraminer St. Hippolyte, jonka aromikas luonne on suitsettu hallituksi paketiksi, sekä elähdyttävänä nautintona sellaisenaan toimiva Pinot gris, puhumattakaan useista rypäleistä koostuvista premier cru-viineistä, joiden kohdalla sekä kompleksisuus että intensiteetti kasvavat. Herran grand cru-viinit olivat oma lukunsa huippuviinien saralla, mutta ennen kaikkea suosittelen tarttumaan jänteviin perusviineihin, sekä elähdyttäviin premier cru-viineihin, aikailematta, mikäli tilaisuus tarjoutuu.

Fleuryn samppanjoiden riemukimaraa pöydän täydeltä

Toinen ilo oli päästä maistamaan Fleuryn samppanjatalon valikoimaa rintarinnan. Tyrkyllä ollut vuosikertatrilogia osoitti, että sokerimäärällä (dosage) on kriittinen rooli samppanjan teossa. Liikaa (doux), niin viini menettää osan kompleksisuuttaan, liian vähän (extra brut), niin viinistä tulee teräksinen ja vaikeasti lähestyttävä. Trilogie 1995:n ehdoton kunkku ja nappiosuma oli brut, jossa on noin 10 grammaa makumaisemaan maastoutuvaa jäännössokeria ja maku, joka sai viime lauantaina maistamani Krugin tuntumaan ei-vähempää-kuin ryöstöltä.

Veuve Fournay haastaa tunnetummat nimet

Fleuryn samppanjoiden lisäksi löysin pari muuta mielenkiintoista samppanjaa, joista eniten miellyin Veuve Fourny et Filsin R:n. Kyseessä on blanc de blanc, joka oli samaan aikaan lähestyttävä ja vivahteikas, vaikkei Fleurya kepittänytkään.

Tissotin viineillä on suuret persoonat, vaikka charmantti herra Tissot ei turhia keekoilekaan

Kuriositeettipalkinnon arvonimen ansaitsevat Stéphane Tissotin Jura-alueen biodynaamiset Chardonnayt (etenkin Clos de la Tour de Curon 2006), jotka jättivät pohtimaan miten neutraalina tunnetusta rypäleestä saadaan taottua runsaita viinejä, joissa on mineraalisuutta, balanssia, pihkaista flavoria ja pala tulivuorta. Pullollisessa on persoonaa enemmän kuin pienessä kylässä, vaikka en tiedä minkä ruoan kanssa viinin yhdistäisin!