Maistettu: Torres Mas Borras 2006 (25€)
Mikä: Pinot noir Espanjasta
Kenelle: Lämpimien alueiden Pinottien ystäville
Kenelle ei: Niille, jotka eivät pidä nupit-kaakkoon Pinoteista
Hinta vs. laatu:
…
Viinin kohtuullisen intensiivinen väri taittaa reunoilta purppuraan. Tuoksusta erottuu vaniljaa, orvokkia, sekä makeaa, pehmeää marjaisuutta.
Mas Borrasin maku on kypsän kirsikkainen, tekstuuriltaan samettinen ja rakenteeltaan notkea.Tanniineja on tarjolla maltillisesti. Maun keskivaiheella samettiverhon alta nousee pirteästi kihelmöivää hapokkuutta, joka tasapainottaa muuten varsin tammista makua ja venyttää maun kestoa useammalla sekuntilla.
Piru ei ole lämpimien aluieiden Pinottien ystävä, eikä Mas Borras valitettavasti tee poikkeusta. Kaipaisin fokusoituneempaa & freesimpää hedelmää sekä hillitympää määrää tammea; raskaan tekstuurin ja hedelmän mehukkuuden sijasta arvostaisin elegantimpaa rakennetta, joka ei ylimääräisiä kosiskele; hieman rakenteellista vastusta ja haastetta aivonystyröille. Kompleksisuutta. Niitä Piru kaipaa, vaikkei Mas Borras millään tapaa kelvoton viini olekaan.
Onko moinen luonteikkuus liikaa vaadittu 25 euroa maksavalta Pinotilta? Näinä myöhäismoderneina aikoina helppous tursuaa kulttuurin seinälautojen välistä muovailuvahana, mikä tuntuu johtavan pikaruokakulttuurin viittomalla tiellä helppouden kanonisointiin. Viinin saralla tämä manifestoituu korkeana vuorena, jonka markkinamiehet päättävät räjäyttää puoliksi, jotta puolikuntoisetkin varmasti jaksavat köpötellä huipulle saakka. Tai Pinottina, jonka marjainen maku saa lapsetkin taputtamaan käsiään. Moisesta on lyhyt matka markkinoille, joilla häntä heiluttaa koiraa. Ugh, ärtynyt Piru on puhunut.
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 
Mas Borras on yhden tilan viini, ei tekemällä tehty vaan uskollinen omalle kasvupaikalle ja heijastaa aina kyseisen vuoden ominaispiirteitä, joten pidän tuota markkinoiden miellyttämispurkausta jotenkin outona. Tarhan koko on 10 ha, se sijaitsee Ylä-Penedesissa, yhdessä Katalonian viileimmistä kasvualueista, Fransolan tilan naapurissa. Viiniä on varastoitu osittain (50%) uusissa, osittain vuoden ikäisissä ranskalaisissa 300 l:n tammitynnyreissä 9 kk, eli ei kovin pitkään ja käyttämissämme 300 l:n tynnyreissä tammikosketus on kevyempi kuin perinteisissä barriqueissa, tynnyreiden paahto on medium.
Kiitos kommentista. En aivan ymmärrä Torresin viinejä rajallisella ymmärrykselläni. Ehkä asialle voidaan tehdä jotain, jos teen kalenteriin tilaa ja pistäydyn paikan päällä Presidentissä 3.6.? Tämä siis, jos Jari huolit paikalle kirjoittajan, joka tunnustaa ettei ole kokemuksensa pohjalta Torresin viinien fani.
Tottakai olet tervcetullut, mutta en ymmärrä kommenttiasi ” kokemuksen perusteella”. Oletko oikeasti maistanut esim. sokkona ilman ennakkoasenteita? Kommenttisi vaikuttaa melkoisen asenteelliselta.
Tarkoitan, etten ole tutustunut Torresin tuotteisiin muuten kuin mitä Alkosta löytyy (paitsi Grans Muralles), joten kokemukseni Torreseista ovat rajalliset. Tutustun niihin mielelläni paremmin, että voin muodostaa kokonaiskuvan talon tyylistä.
Kirjoittajana joudun pohjaamaan mielipiteeni ja asenteeni omiin kokemuksiini, niin hyvässä kuin pahassa. Se ei ole mutkatonta, koska viinityylien kirjo on yhtä moninainen kuin viinimakujenkin. Et silti löydä kaapistani luurankoja Torremolinos-traumojen muodossa etkä ennakkoluuloja brandianne kohtaan. Päin vastoin, Mas La Planoja löytyy kaapista usealta vuodelta.
Hyvä! Tarkoituksena ei ollut ”mollata” vaan pyrkiä ymmärtamään. Olen samaa mieltä kanssasi, siitä, että jokaisella on oma makunsa ja hyvä niin. Tehtääni on kuitenkin oikaista väärinkäsityksiä, jos sellaisia ilmenee, ja antaa informaatiota; kertoa taustoista. Varsinaista Torres tyyliä ei mielestäni ole, vaan jokainen viini on omanlaisensa. Jos jotakin yhteistä on, niin kunnioitus raaka-aineen luontaisia piirteitä kohtaan ja huolellinen valmistus; viinejä ei varsinaisesti ”tehdä” vaan pyritään tuottamaan tarhoissa parasta mahdollista laatua.
Toivottavasti tapaamme keskiviikkona.