Georgialainen pöytäviini, joka riittäisi syyksi sapelin kalistelulle

Viinipiru vieraili viikonloppuna idän imperiumin entisessä pääkaupungissa ja maistoi loiston keskellä viiniä, joka kilpaillee telluksen huonoimman viinin tittelistä tasavertaisena vietnamilaisen kummajaisviinin kanssa.

Viinillä ei ole nimeä tai pulloa; etiketistä puhumattakaan, joten kutsumme sitä tässä paremman puutteessa ’Georgialaiseksi pöytäviiniksi’, vaikkei neutraali nimi teekään oikeutta juoman roistomaiselle luonteelle. Kohtaaminen tämän epämiellyttävän karaktäärin kanssa sattui hämärän laskeutuessa Vladimirski Prospektille, pienen pienessä ravintolassa, jolla ei ollut viinilistallaan Saperavia tai mitään muutakaan kelvollista georgialaista viiniä.

Viinin väri oli kevyen rubiininen. Tuoksu oli esanssisen kirskikkainen ja kukkean parfyyminen, hieman kuin beaujolaisissa, mikä ei olisi ollut huono asia, mikäli sen elkeissä olisi ollut lainkaan säädyllisyyttä, mitä sillä ei ollut. Kupin keikautti nurin epämiellyttävä ammoniakin haju sekä karvasmantelin tuoksu, jotka tekivät tuoksusta pistävän ja luotaantyötävän. Etova maku jatkoi tuoksun linjalla, karvaana sekä vastenmielisenä, ja sai naaman irvistelemään makuprofiilin korventuessa lähtemättömästi uhrin aivokuoreen.

Lopuksi vielä tämän Casus Bellin valmistusohje.

Ota ruukku. Heitä pohjalle cocktail-kirsikoita sekä paketillinen puoliksi pureskeltua Hubba-Bubba -purukumia tuomaan viiniin äitelää aromaattisuutta. Tee tämän jälkeen ruukkuun tarpeesi siten, että se täyttyy aivan piripintaan. Ota pipetti ja lisää syanidia oman maun mukaan. Sekoita huolella. Avot, juoma on valmis kärsittäväksi. Tarjoa huoneen lämpöisenä vihamiehellesi.