Maistettu: Tenuta Sette Ponti Oreno 2004 (42e)

Mikä: Italian supertoskanalainen (Sangiovese 50, Merlot 25, Cab 25), jota Alko möi vaivihkaa vuosi sitten
Mistä sitä saa: Jos et napannut pulloa silloin kun sitä oli tarjolla, ainoastaan tilaamalla netistä
Hinta vs. Laatu:

Toisinaan, vallan harvoin, viini on niin herkullinen, että sen arvosteleminen tuntuu vastahakoiselta tehtävältä. Sen kuvaileminen tuntuu banaalilta sörkkimiseltä, koska viinin redusoiminen osiin on loppujen lopuksi tekona yhtä vaillinainen kuin sarastuksen herättämien tuntemusten vangitseminen adjektiiveilla. Tällaisessa tilanteessa viini tekisi mieli jättää kokonaan arvioimatta. Käsitepuristuksen sijasta sitä haluaisi operoida herkkyydellä, joka varataan yleensä vain mystisille esineille, jotka katoavat savuna ilmaan, jos niiden salaisuudet pyritään ratkaisemaan robusteilla mittauksilla. Oreno, hyvät ystävät, on tällainen viini.

Dionyysisistä alttareista viis, Viinipirulla on tehtävänsä, joten on arvion aika. Viinin tuoksussa on tiivistä mustaherukkaa, luumua, lakritsaa, kahvia ja mielenkiintoinen kumia muistuttava aromi sekä hienovaraista brettmäistä tuoksua, kauraa, joka tuo kokonaisuuteen kompleksisuutta ja makeuden kosketuksen.

Viinin maku on täynnä elämää, vivahteikkuutta, tasapainoa ja riittävää hapokkuutta. Kokonaisuus on pehmeä ja sulava, mutta samaan aikaan pureskeltava ja vedet kielelle herauttava kuin keksipohjainen kakkupala. Tanniinit ovat hienovaraiset ja samettiset, integroitunut hapokkuus tekee mausta pitkän ja nautinnollisen. Palaset ovat siinä määrin kohdallaan, että en muuttaisi tästä viinistä mitään. Mutta miksi ostin tätä vain kaksi pulloa?