Samppanjaa, samppanjaa, samppanjaa

J. Lassalle luonnollisessa ympäristössään, talon olohuoneessa

Aloitin lyhyenlännän visiittini Champagnen maakuntaan nautiskelemalla reimsiläisessä brasseriessa jaetun pullon Bruno Paillard brutia, joka oli miellyttävä perussamppanja ilman sen suurempia fanfaareita. Iloisemman yllätyksen koin vieraillessani seuraavana päivänä J. Lassallella kiven heiton päässä Reimsistä.

J. Lassalle on pieni, noin satatuhatta pulloa vuodessa valmistava talo, joka on nimetty isoisän mukaan ja joka viljelee kaikki viineihin käytettävät rypäleet omilla maillaan (mikä on Champagnessa harmillisen harvinaista). Lassalle on erikoinen myös toisesta syystä: sitä pyörittää kolme sukupolvea saman perheen naisia. Kellaria esitelleen Angélinen puheista sai käsityksen, ettei miehiä myöskään kaivata sotkemaan sulavasti pyörivää operaatiota.

Lassallen viinien laatu on korkea, kiitos tinkimättömien valmistusmetodien. Talon NV-samppanjoita kypsytellään pitkään, yleensä jopa 4-5 vuotta ennen markkinoille toimittamisesta ja vuosikertapullotteet saavat ikääntyä 7-10 vuotta kellarin hämärässä. Talon perussamppanja on verrattoman maukas kuplajuoma, jonka mineraalisessa maussa on aavistuksen suolainen reuna. Kyseessä on samaan aikaan ajatuksia herättävä ja kulauteltava samppanja, jota ei yksinkertaisesti voi jättää lasiin seisomaan yli viideksi minuutiksi. Koska olen mieltynyt talon tyyliin, tilasin samalla kaksi laatikollista, jolloin perussamppanjapullollisen hinnaksi tuli DHL-kuljetuksenkin jälkeen vain 21 euroa. Kyllä matkailu kannattaa.

Seuraavaksi pistäydyin Francoise Bedelilla maistelemassa biodynaamisesti valmistettua samppanjaa. Biodynaamisia samppanjataloja on Champagnen maakunnassa Christellen, perheen tyttären, mukaan vain viisi kappaletta (joista itse tiedän Selossen, Fleuryn, Larmandier-Bernierin ja Bedelin). Lilliputtimainen tila tuottaa vain 50.000 pulloa vuodessa ja on erikoistunut samppanjoihin, joita kutsuu nimikkeellä brut naturel, joihin ei lisätä grammaakaan sokeria korkinvaihdon yhteydessä autenttisen makumaailman säilyttämisen takaamiseksi. Tilan samppanjoista monet ovat Pinot meunier painotteisia, hedelmäisiä, melko paahteisia ja aromeissaan hiukan savuisia, jopa ruudin tuoksuisia (vaimoni mukaan tuoksuista erottui ilmiselvä rusina, joten olen todennäköisesti hukassa savujeni kanssa). Viinit eivät olleet yhtä säväyttäviä kuin Lassallen samppanjat ja valmistustapansa vuoksi hinnakkaita, joskin silti tasokkaampia kuin monien jättitalojen geneerisen vihertävät samppanjasekoitukset.

Fleury valmistaa mielestäni tällä hetkellä parhaat perussamppanjat, J. Lassallen pinkoessa tiiviisti kintereillä. Vierailen piakkoin myös Larmandier-Bernierillä, joten saa nähdä muuttaako Pirun samppanja-ranking muotoaan tulevissa tulikokeissa. Ennen sitä, ei muuta kuin testaamaan uusia samppanjan ja ruoan yhdistelmiä paikalliseen bistroon.