Siirry sisältöön

Maanantai-iloa Raflasta

Kuva 2

Viime päiväni ovat kuluneet enemmän tai vähemmän ViiniTV:n tuoreiden kuvioiden parissa, joten joudun pahoittelemaan, ettei tämä postini kosketa viinimaailman pinnan alla kuplivia ilmiöitä tai vaikkapa mielenkiintoisia viiniuutuuksia (ellei sellaisiksi lasketa hinta-laatu-suhteellaan jyllääviä Chile-Chardonnayta, joiden alle kympin sektiota olen maistellut tusinakaupalla?).

Huomenna käyn testaamassa Mouton Rothschildin maineikkaan talon rönsyileviä proggiksia ympäri maailman (kruununjalokiven loistaessa poissaolollaan), mutta mielenkiintoisten viinipölinöiden puutteessa puffaan urbaaniin elämänpiiriini kuuluvaa ravintolaa, jossa tapaan luuhata.

Uudenmaankadun ravintola Raflassa nimittäin irtoaa maanantaisin ruoka-annoksen kyljessä pullollinen vapaavalintaista punaviiniä listalta, puoleen hintaan. Siis 50 pinnaa pois, ei enempää eikä vähempää. Mitä kalliimman ostat, sitä paremmin sinulla pyyhkii.

Vihdoinkin joku reagoi muuttuneeseen talousilmapiiriin konkreettisesti. Raflan hienoviritteisen, mutta elämäniloisen tunnelman tuntien pullollisensa voi epäilemättä nauttia myös yksin, mikäli tykyttävä tarve laatuviiniin iskee ruokahalun rinnalle. Koska Raflan viinilista on myös uudistunut, tästä lama-ajan vaihtokaupasta on helppo ottaa ilo irti. Valikoimasta irtoaa muun muassa Chateau Musarin Jeunea (kuuluisan libanonilaisen talon tammivapaa peruspunkku, jota en ole tavannut missään aikaisemmin) sekä Guigalin Gigondasia Etelä-Rhônesta, joka on kahdella sanalla sanoen hyvää kamaa.

Mitä tulee kyseiseen ravintolaan ruokatarjontaan, Piru on saanut syöttölästä kaupungin parhaat kala-annokset useammin kuin kerran. Raflan aasialaisvireitteiset kokeilut kannattaa kiertää suosiolla kaukaa, mutta listojen saaristolaistyyliset annokset ovat mainioita. Ei myöskään sovi unohtaa listalta löytyvää Estrella Ineditia, olutta, jonka Estrella-panimo kehitti maineikkaan El Bulli -ravintolan kanssa.

Ja jos jollekin jäi epäselväksi, tämä oli hävytöntä puffaamista osaltani (josta ei tosin makseta pennin hyrrää). Viinipirun viesti on: käyttäkää hyvät ihmiset kahta kauheammin hyviä paikkoja, tai niitä ei pian enää ole.

4 Comments Post a comment
  1. VerneT #

    Kyllä Ineditin sopii unohtaa. KORKEINTAAN keskinkertainen olut, joka ei ole pärjää yksin eikä ruoan kanssa(rapuruoka). Pullo on kyllä nätti…

    16 lokakuun, 2009
  2. Viinipiru #

    Mä olen itse diggaillut siitä kymmenien pullojen verran (tosin harvemmin konnosöör-mentaliteetilla). Mikä olis parempi samassa skenessä? Äläkä sano juuttien Jacobsen, se ei pärjää espanjalaiselle alkuunkaan:)

    16 lokakuun, 2009
  3. VerneT #

    Hoegaarden, belgialainen witbier ja Ayinger Bräu-Weisse, saksalainen vehnäolut. Ensimmäisen voi nauttia sitruunaviipaleen kera jos kaipaa lisää raikkautta 🙂

    17 lokakuun, 2009
  4. Viinipiru #

    Mutta, Hugo, eikö se ole vähän sellainen olutmaailman Jacob’s Creek? 🙂

    Belgialaista witbieria en olekaan maistanut, pohjois-ranskalaista kylläkin (lienee samaa tyyliä kuin Kronenbourgin witbier).

    Nyt kun hyvään kaljaan päästiin, niin Mikkeller on makoisaa tanskalaista bisseä!

    http://www.mikkeller.dk/index.php?land=1

    17 lokakuun, 2009

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: