Oletko sinä AFWE?
Oletko sinä AFWE? Termi sai alkunsa Robert Parkerin kiukkuisenoloisesta tweettauksesta, jossa hän totesi, että kallis Aussi-Shiraz löytyy alennuskoreista, koska ”anti-flavor wine elite” ei pidä sitä muodikkaana. Toisin sanoen viimeisten muotioikkujen perässä kirmaava herkullisuutta vihaava eliitti kuuluu ilmeisesti Parkerin versioon todellisuudesta, jossa hän kantaa suurta soihtua miljoonien pienten ihmisten puolesta.
Hmm…. Hieman ongelmallista. Vai mitä mieltä olette: edustaako Parker viinin eliittiä itse vai ei? Oliko ”jos et oo samaa mieltä mun kaa, oot paskapää” -argumentti kovaa valuuttaa hiekkalaatikolla?
Jotain tähän kai on sanottava. Parker vaikuttaa kömpelöltä. Sana ei tunnu olevan hallussa sen enempää kuin hallinnassa. Hän provosoituu liian helposti, eikä osaa peittää kaunaisuuttaan. Siinä mielessä hän muistuttaa erästä entistä eduskunnan puhemiestä. Onko Parker förbi?
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 
Parkerilla on noussut neste päähän, oli se sitten viiniä tai jotain muuta. Kyllähän minunkin hyllystäni Parkerin teoksia löytyy; käytän niitä hakuteoksina, en ohjailemaan omia valintojani.
Kiitos kysymästä, pirulainen, en ole AFWE. En edes wannabe-afwe. Olen utelias viini-intoilija vaan, pro flavor viiniprole. Olen niin juntti, että mielestäni nykytaiteenkaan ei tarvitse olla rumaa ollakseen hienoa. Viinikin saa mielellään olla herkullista ja annan itselleni luvan pitää vallan omituisista viineistä moodin eli mielialan ja tilanteen – ei muodin – mukaan.
Eliitillä on eliitin ongelmat, joita on joskus hauskaa seurata mediasta. Kukas nostetaan parkeriksi Parkerin paikalle? Aina tarvitaan joku überguru nostattamaan mielikuvia ja hintoja pilviin tuottajien ja sijoittajien – ööh, pienten ihmisten? – iloksi.
http://www.wine-searcher.com/html/montauk.html
Sosiaalinen media ja impulsiivinen tweettaus korventaa keittiössäkin: kokit tweettaavat itselleen ”mainetta” – ja potkuja:
http://www.nytimes.com/2010/02/17/dining/17angry.html?ref=dining
Kiitti kommentista Crisca. Muistelen kuulleeni, että 70-luvulla joka jäbällä piti olla Jamekset jalassa, ja joka jäbällä oli.
Näinä sirpalepommia muistuttavan katukulttuurin päivinä monoliittisuus on siinä määrin eilispäivän lumia, että sellaisesta puhuu vain kukkahattutäti, joka luulee että Habbo-hotelli on Tokio Hotellin jatko-osa.
Ehkä tämä globaaliksi heittäytynyt viinikulttuuri kypsyy samalla tavalla moniääniseksi ja rikkaaksi. Mene ja tiedä.
Yksiin käsiin keskittynyt valta on itse ongelma, ei osa ratkaisua, ainakin jos Maria Antoinetin alamaisilta kysytään. Heillä tosin ei ollut Jameksia.
Masentavinta on ajatella, mikä tekee vallan sairaan keskittymisen mahdolliseksi.
”Ehkä tämä globaaliksi heittäytynyt viinikulttuuri kypsyy samalla tavalla moniääniseksi ja rikkaaksi. ”
Eletään toivossa! Viinikulttuurin globalisoituminen / demokratisoituminen / liberalisoituminen / whatever tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia ja näkymiä, hyviä ja huonoja, näkökulmasta riippuen. Viti- ja viniculture. Miten ilmastonmuutos, vesi- ja ympäristöongelmat vaikuttavat tuotantoon? Markkinoinnin puolella: terveystietoisuus on kasvava trendi… Viinikulttuuri on jokatapauksessa loputtoman kiinnostavaa. Siitä pitävät huolen persoonalliset, omintakeiset, intohimoiset, laatutietoiset ja itsepäiset tuottajat ja kuluttajat.
Viinivallankäyttöä: millainen viinivalikoima (ja millaisessa) kaupassa on tarjolla, mihin pulloon ostaja tarttuu – ja miksi? Sori, nyt loppuu tämä lattea jorina!
Viinipiru, sinähän teet jo paljon suomalaisen viinielämän rikastamiseksi: KIITOS antoisasta blogista ja ViiniTv:stä (Ilkalle myös =))!!! Hyvä asenne.
Mikä ja minkälainen on sinun mielestäsi Suomen viinieliitti – vai uskaltaako siitä puhua =)
?
Taitaa Suomen viinieliitti olla se, joka päättää mitä kaikki muut juo. Kolme tyyppiä Alkon kellarissa Salmisaaren suunnalla. Ihan oikeasti, kaikkien muiden toimijoiden yhteenlaskettu mahdollisuus vaikuttaa asioihin kalpenee näidän rinnalla.
Kummallinen skene, tää Suomen alkomaholiala.