80 % Brunellosta ei ollut puhdasta Sangiovesea
Italian viinejä mainiolla otteella käsittelevän Vino Wiren mukaan Brunellon tuottajayhdistyksen tuore puheenjohtaja myöntää, että ennen vuoden 2008 skandaalia 80% Brunello di Montalcinosta ei ollut puhdasta Sangiovesea. Tämä harvinainen ja kunnioitettavan suora lausunto varmistaa sen, mitä monet ovat epäilleet: muiden rypälelajikkeiden (ja vieraiden alueiden viinien) sekoittelu Sangiovesen sekaan kellarin hämärässä oli yhtä yleiseksi levinnyt tapa, kuin liikennemiliisin lahjominen Moskovaan johtavalla moottoritiellä.
Mitä tästä voi ottaa onkeensa? No ainakin sen, että suurella todennäköisyydellä kaapissasi lepäävät Brunellot eivät ole sitä mitä luulit niiden ostohetkellä olevan, taikka sitä kamaa, mikä teki alueesta niin kuuluisan, että sinä jouduit venyttämään kukkaronnyörisi äärimmilleen, jotta pääsit liikkeestä ulos pari pulloa rikkaampana. Hyviä viinejä ne silti ovat varmastikin.
Kukaties olennaista jupakassa ei siltikään ole viinien tyyli tai edes niiden laatu, vaan tuikitavallinen rehellisyys ja sen puute. Jos joku ratsastaa alueen historiallisella maineella ja panee sitä samaan aikaan halvalla, sille ei voi viininystävänä näyttää peukkua ilman, että se tahriintuu tiedät-kyllä-mihin. Olivat toiminnan insentiivit tai päämäärät mitkä hyvänsä, viinitalon asiakasta siinä viedään kuin pässiä narussa.
Hämäräpeliä tulee olemaan aina. Juuri siksi sekä tuottajien että kuluttajien edunmukaista on nähdäkseni tuomita vilunkipeli, nostaa kissa pöydälle ja puhua asioista kerrankin niiden oikeilla nimillä. Jos Brunellon charmi ei itsessään riitä tai Sangiovese on surkea rypäle, kukaties tuottajien kannattaa lisäillä muualta tuotuja lajikkeita viininsä sekaan. Jos näin päätetään, ilmoittaudun kernaasti vapaaehtoiseksi ostamaan Merlotin puutteesta kärsivät 100% Sangiovese-Brunellot pois tuottajien käsistä, ikään kuin ystävän palveluksena, maltillisella 85 %:n alennuksella, koska tuote on havaittu puutteelliseksi. Läpinäkyvyys ei ole viinintekijälle uhka, vaan mahdollisuus.
Kuinka tönkkö on italiasi? Katso puheenjohtajaherran haastattelu pala kerrallaan tästä ja tästä.
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 
I apologize that I cannot read your language. If possible, I’d love to publish a translation or summary of what you wrote tomorrow at Do Bianchi.
thanks!
Hi Jeremy! Just send u an email to your gmail at Do Bianchi
Tuo Rivellan haastattelu on todella upea. Tuollaista avoimuutta näkee viinipiireissä liian harvoin. Haastattelu tuo hienosti esille sen, mitä tapahtuu jos viiniä aletaan tehdä ajatellen ensisijaisesti markkinoita. Sehän nostaa esille nimenomaan sen että Brunellolle oikeastaan keksittiin suhteellisen vähän aikaa sitten sekä historiallinen maine (nykymuodossaan) että lakisääteinen koostumus. Koostumuksen suhteen Moltalcinossa päädyttiin 100% sangioveseen, periaatteessa markkinointisyistä. Sangiovese on loistava rypälelajike, mutta se ei välttämättä tuota vuodesta toiseen konemaisesti sellaisia tuloksia, joita nimenomaan Brunellolta odotetaan (sama pätee moneen muuhunkin yhden rypälelajikkeen viiniin – Rivella itse mainitsee haastattelussa Barolon korjaamisen Barberalla). Kuka tietää olisivatko ne ”oikeat”, korjaamattomat tulokset lopulta kaupallisia versioita parempia. Mahdollisesti. Joka tapauksessa tämä on mainio esimerkki siitä, kuinka kokonainen viinialue voi hölmöillä maineensa luomalla itselleen identiteetin, jota kukaan ei siltä oikeastaan alunperin pyytänyt. Muualla Toscanassahan sangiovesen täydentäminen muilla lajikkeilla on ollut aivan yhtä normaalia kuin cabernet sauvignonin täydentäminen muilla lajikkeilla Medocissa.
Jarkko, toi on muuten hieno pointti, että Brunello on itseasiassa tehnyt itse itselleen temput ja vieläpä kahdesti. Ensin jokunen vuosikymmen sitten laatimalla säännöt, jotka velvoittavat käyttämään pelkkää Sangiovesea alueella, jonka sääolot tekevät siitä huonoina vuosina haasteeellista, ja sitten olemalla noudattamatta omia sääntöjä.
Mä luulen, että yks syy miksi tää keissi on kerännyt paljon huomiota on se, että kohu vaurioittaa eurooppalaisen viinin huolella työstettyä ”ikiaikaista imagoa”. Jos yleiseen tietoisuuteen nousee, että monet eurooppalaiset klassikkoviinit, sellaisina kuin me ne tunnemme, ovat verrattain nuoria projekteja (nuorempia kuin eräät ”uuden maailman” vastaavat) ja että hommassa on vieläpä iso kauhallinen politiikkaa mukana, imago kärsii kolauksen. Mene ja tiedä, pelkkää spekulaatiota ajan kuluksi:)
Aivan varmasti mukana on tuokin elementti. Ja vaikka ajatus saattaa tuntua vähän pakottamiselta, uskon myös, että Brunellon tapauksessa lisämaustetta antaa sekin, että keskustelussa pöyrii koko ajan taikasana ”puhdas”. Siis, jos Chiantin tekijä heittää joukkoon 22% Merlot’ta, viini on silloin…no, siinä on 2% liikaa Merlot’ta. Ei kuulosta kovin pahalta. Jos Brunellon tekijä heittää joukkoon 2% samaa lajiketta, Brunello ei ole enää… puhdasta! Pahempaa kuin oliiviöljy joka ei ole extra vergine.
Uskontotietelijät sanovat, että puhtaus liittyy läheisesti ihmisen alkukantaiseen varhaishistoriaan siinä missä synti on tuoreempaa alkuperää. Epäpuhdas edustaa transgressiota, laitonta rajanylitystä, jossa on aina mukana inhimillisen kauhistuttavuuden elementti.
Ehkäpä myös viiniin on ladattuna vettä vahvemmin esoteerista symboliikkaa, tuskin ehtoolliskäyttö on silkkaa sattumaa. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa, suhteutettuna aiemmin sanottuun, viinin puhtauden turmeleminen kalskahtaa jo kirkon polttoon tai pyhään lehmään sekaantumiseen rinnastuvalta siveysrikokselta, vaikka käytännössä kyse on tietenkin vain mielivaltaisista rajoista ja säännöistä, jotka eivät kannattele maailman kohtaloa kilpikonnan lailla selässään, oli yhteisö kuinka pöyristynyt tahansa.
Opintomatkalla Friuliin sai monelta viinintekijältä kuulla paikallisen cabernet francin (alueella varsin laajalti viljelty) olevan aikuisten oikeasti carmenerea. Ja vaikka kyseessä olikin melko uusi dna-paljastus, ei kukaan tuntunut olevan asiasta moksiskaan. Suuren taimitarhan työntekijäkin sanoi suoraan, että he aina hieman kuulostelevat minkähänlaista cabernet francia tilaajat haluavat lajiketta pyytäessään ja lähettävät sitten hienovaraisesti sitä lajiketta, jota uskovat tilaajan pohjimmiltaan haluavan.
Suomessa jossa rehellisyyden puute selittyy yleensä (bondien SPECTREen vertautuvan) KMS:n harjoittamalla suhmuraatiolla, tuntuvat tällaiset viinilainvastaiset paljastukset Suurilta Kusetuksilta, mitä en väitä, etteivätkö ne tavallaan olisikin, kun viinien imago niin pitkälle perustuu luokituksiin. Kuitenkin se, mikä Friulissa teki itseeni tietyn vaikutuksen, oli lopultakin melko rehellinen suhtautuminen siihen, että ”näin me (emme nyt välttämättä juuri me, vaan yleisemmin me täällä alueella) teemme, vaikkei se ihan lainkirjaimen mukaan menisikään… Haluatko maistaa viiniämme? Selkeä cabernet franc – eikö olekin?”
Moi,
My friend Jeremy Parzen told me about your blog. Bravo!
Do you know Pekka Nuikki?
SDG
Moi Stuart,
Thanks! Pekka has one of the toughest jobs out there: he savors some of the greatest wines on a daily basis. Tough job, but some ones gotta do it:D
Italiassa tuo Carmere/Cabernet franc-sekaannus otettiin vastaan suorastaan positiivisesti. Kun huomattiin, kuinka iso osa Chilen Merlot-tarhoista onkin ehkä Carmenerea, ja sekin oli muistaakseni jonkinasteinen ilouutinen. Ehkä tässäkin on yhteys yllä olevaan keskusteluun puhtaudesta (lisää tuollaista tekstiä, Viinipiru!). Kun kysymys on vähemmän myyttisistä uuden maailman viinitarhoista tai kahdesta ns. kansainvälisestä rypälelajikkeesta Italiassa, kysymys ei olekaan skandaalista, vaan mielenkiintoisesta anekdootista. Ja kun viiniä nauttiva yleisökään ei välttämättä pystynyt näkemään kovin järkyttävää eroa noiden alueiden Merlot’n, Carmeneren tai Cabernet francin välillä, ja kun vielä viini- ja taimitarhuritkin voivat ilmeisesti touhuta omia askareitaan inkvisitiota pelkäämättä, niin kaikkihan meni ihan kivasti.
Salaliittoteoreetikot voisivat sitten tietenkin pohtia sitä, kuinka siihen aikaan unohdettuna, hienona lajikkeena mainostettu Carmenere pullahti esiin kahdesta paikkaa (muistaakseni) samoihin aikoihin. Olisiko mahdollista, että joku halusi saada julkisuutta hyvällä tarinalla, lehdistö otti asian innolla vastaan, ja monet viiniteollisuudessa hyppäsivät kelkkaan?
Soaven alueella viinejä pääosin tekevän Azienda Agricola Inaman Carmenere vei kyllä jalat alta, kun pistäydyin tilalle. Iski jälkijättöinen himo yrittää saada viinejä tilattua jostain lisää!
Todella hyvä tuottaja. On tullut ajoittain pidettyä Inaman Vin Soavea likimain talon valkkarina. Viimeinen 2007 taisi mennä alkuviikosta. Pitääkin seuraavalla kerralla hankkia myös sitä Oratorio di San Lorenzoa.
Jep, eihän tuossa carmenere-hämmingissä tosiaan mikään skandaali ollut kyseessä. Joka tapauksessa tilanne on jotakuinkin sama siinä mielessä, että kuluttajalle myydään sumeilematta DOC-viiniä lajikkeesta, jota viinilaki ei tunne, samalla kun etiketissä komeilee toisen lajikkeen nimi.
Paikalliset siis suhtautuivat varsin lungisti koko tilanteeseen, tosin eivät nyt mitenkään erinomaisen innostuneilta asiasta vaikuttaneet – ainakaan pari vuotta sitten. Viinilainsäädäntö tuntuu olevan sen verran ad hoc’ia, että eiköhän brunellonkin suhteen vielä nähdä korjausliikkeitä suuntaan jos toiseen.
Äskeisessä tilanteiden väitetty verrannollisuus siis tarkoituksellisen summittaista.