Domaine Didier Dagueneau
Piipahdin Vin Naturen ja Fine Wine Finlandin Terroir-tapahtumassa maistelemassa nipun viinejä. Kiinnostavin paketti oli Domaine Didier Dagueneaun viinien maisteleminen peräkkäisiltä vuosilta. Moni varmasti jakaa mielipiteen, että vuosikertojen peräkanaa maistelu on kivaa puuhaa, johon kuitenkin pääsee heittäytymään viiniharrastuksessa valitettavan harvoin.
Erehdyttävästi Grateful Deadin laulajalta näyttänyt Didier Dagueneau kuoli kaksi vuotta sitten lento-onnettomuudessa, minkä seurauksena viinintekovastuu tipahti parikymppisen pojan harteille, joka on tarttunut härkää sarvista.
Isän vaihtuminen poikaan ei maistunut lasissa. Blanc Fumé de Pouilly 2008 edusti ensimmäistä vuosikertaa, jonka valmistamisesta Benjamin vastasi ilman isänsä apua. Viini oli vielä nuori ja hyötyy vuoden parin odottelusta, mutta oli jo nyt puhtaudessaan hieno.
Vuosikertaerot näyttelevät selkeää roolia tilan viineissä. Siinä missä Blanc Fumé de Pouilly 2007 oli tyylillisesti tyypillisempi pläjäys, hillityn aromaattinen, mineraalinen, fokusoitunut ja pitkä, tarjosi 2006 pohjalla polkevan yrttisyyden lisäksi kypsyyttä trooppisten makujen muodossa. Yllättävintä oli viinin tasapainoisuus, jota litsiin taittavat maut eivät horjuttaneet, vaikka happoja oli tarjolla edeltävää vuosikertaa maltillisemmin.
Tässä kohden on todettava kuvailevan kielen rajallisuus ja tehtävä selväksi eräs seikka. Mielikuvat Uuden Seelannin Marlboroughin tyylisestä äyräiden yli läikkyvästä aromaattisuudesta, alleviivaavatusta hedelmäisyydestä ja öljyisestä viskositeetista kannattaa unohtaa: viinit ovat ennenkaikkea freesejä.
Vuosikerta 2005 oli rutkasti kehittyneempi kuin edeltäjänsä ja samalla osoitus siitä, kuinka mielenkiintoisesti Sauvignon blanc ikääntyy, jos se on tehty hyvin. Yrttinen, pinkeä ja kompleksi viini oli todennäköisisti moniulotteisin Sauvignon blanc, jota olen kuuna päivänä maistanut.
Dagueneaun viinit osoittautuivat siinä määrin maukkaiksi, että jopa Sauvignon blanc -jarrumiehen tarpeetonta virkaa toimittava Viinipiru huomasi saavansa niistä pieniä selkäpiin väristyksiä. Moista sattuu harvakseltaan.
Lopuksi pari hajamietettä. Jos aprikoin kuluneina kuukausina vastaan tulleita Sauvignon blanceja (hyviä on sattunut kohdalle jostain syystä useita), parhaimpia ovat olleet Dagueneaun pullotteet, viereisen Sancerren Pascal Gittonit sekä Julicherin Sauvignon blancit Uuden Seelannin pohjoissaarelta, missä Outi Jakovirta häärii viinintekijänä.
Kaikkia kolmea tilaa yhdistää eräs seikka: ne tuntuvat muokkaavan Sauvignon blancista kompleksisempaa ja aromaattisuudeltaan hillitympää (lue parempaa) tyyliä. Kahden kissan hiekkalaatikkoyllätyksiä säännöllisesti siivoavana olen valitusta kurssista iloinen. Miksi? Koska Sauvignon blancin ei ole tarkoitus olla karrikatyyri itsestään.
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 
Dagueneaun viinejä kannattaa kokeilla myös esimerkkeinä siitä, että vaikka uudet tynnyrit kuulostavatkin epämuodikkailta, ei kannata unohtaa sellaisissa kypsytettyjä viinejä automaattisesti. Jäisi maistamatta kutakuinkin maailman paras Sauvignon blanc. Ja samalla taatusti parhaisiin kuuluva Petit manseng, Les Jardins de Babylone, joka tulee saman tuottajan Jurancon-pajalta.
Dagueneaun Juranconin viinejä pitäis kyllä päästä maistelemaan. Se on jotenkin älyttömän mielenkiintoinen viinialue muutenkin. En oikeastaan tiedä miksi. Samoin on rajan pinnassa lymyilevä Irouleguy. Ja Slovenia on myös, eikä sovi unohtaa Italian Friulia ja, ja… Maailmasta löytyy sitten hienoja viinialueita, joilla löytöretkeillä
Kannattaa testata myös Vincent Gaudryn Le Tournebride Sancerre. Käsin poimitut (kypsät) luomurypäleet, luonnonhiivat, sulfiitit vasta pullotettaessa. Perusmantraa, joka ei alueella ole kuitenkaan itseestäänselvyys. Oli miten oli, todella hyvää. Koska tuon viiniä maahan, menetän luonnollisesti kaiken uskottavuuden suosittelemisen suhteen. Kokeile kuitenkin napata seuraavan kerran pullo mukaan, kun olet Stockmannin Alkon hyllyjen välissä haahuilemassa.
Ja ei kannata unohtaa Slovenian itäistä osaa ja Itävallan Südsteiermarkia Sauvignon Blancin suhteen, aika rapsakkaa settiä.
Ja millon sulla on ollut uskottavuutta? Jostain syystä luotan silti sanaasi, kukaties siksi että olen typerys. Gaudry on nyt virallisesti kirjattu muistilistalle. Ostin äsken myös A Naudinia Erottajalta.