Michael Teschke, Rheinhessenin toisinajattelija

Teschke viihtyy sandaaleissa kesät talvet, koska sai maihareista tarpeekseensa

Michael Teschkestä tuli  ammattisotilas hänen isänsä vaatimuksesta. Asia, jota on vaikea uskoa, kun hänet tapaa: miehen hopeisiksi harmaantuneet hiukset ovat kiinni pään takana ponnarilla. Hänen ruumiinkielessään on selittämätöntä levottomuutta, kukaties virtaa, kasvoissa enemmän Iggy Popia kuin kenraali Pattonia. Katse on intensiivinen, kädenpuristus luja. Hän vaikuttaa kurinalaiselta ja päättäväiseltä, mutta samaan aikaan härkäpäiseltä individualistilta, joka ei ota komentoja keltään. Kireä tai hermostunut hän ei ole, päinvastoin: Teschkestä hohkaa seesteinen levollisuus, mikä on tyypillistä ihmiselle, joka on etsinyt paikkaansa pitkään ja lopulta löytänyt sen. Jos totta puhutaan, hän näyttää ja kuulostaa enemmän vanhalta hipiltä kuin sotilaalta. Tämä mies on joko nero tai hullu, ajattelen kuunnellessani hänen radikaaleja näkemyksiään Silvaner-lajikkeesta, jota kutsuu ranskalaisittain Sylvaneriksi .

Nuoret Blauer Sylvanerit odottavat sadonkorjuuta

Michael päätyi vastaamaan viinitilasta hänen isänsä kuoltua 1998. Hän tarttui haasteeseen tietämättä mitä tulisi tekemään. Muutamassa vuodessa hän pani tilan toiminnan uusiksi. Isä Teschke oli vanhan kaartin miehiä: hän kasvatti eläimiä ja viljeli hedelmiä. Rypäleitä hän kasvatti, koska niistä maksettiin kelpohintaa. Tuloilla hän kustansi muun muassa oluensa, josta piti enemmän kuin viinistä. Michaelin tarttuessa ruoriin asioihin tuli muutos: rypäleiden myyminen talon ulkopuolelle loppui ja kuusikymmenluvun alussa istutetut puumaisiksi parkkiintuneet Sylvaner-köynnökset saivat osakseen ansaitsemansa kaitsennan.

Teschkellä on seitsemän hehtaaria tarhoja, jotka tuottavat noin 35.000 pulloa vuodessa. Niillä kasvaa Sylvaneria, jonka valmistajana Teschke on hankkinut kulttituottajan maineen, mutta myös Portugieseriä ja Blauer sylvaneria, tummakuorista rypälettä, joka on Sylvanerin esi-isä.

Michael tekee tarhoilla likimain kaiken itse. Hän kertoo huolivansa ylimääräisiksi käsiksi vain ihmisiä, jotka jakavat intohimon viiniin ja rakastavat työskentelyä tarhoilla. Suurin osa Rheinhessenin alueen Silvanerista kerätään koneellisesti aikaisessa vaiheessa sadonkorjuuta, jotta vältytään ongelmilta, joille Silvaner on perso. Sadot ovat lajikkeelle tyypilliseen tapaan suuria. Lopputuloksena syntyy runsas määrä hailakoita ja persoonattomia viinejä, joita on kiittäminen Silvanerin epämääräisestä maineesta.

Reilu parinsadan metrin korkeudessa sijaitsevat tarhat sijaitsevat poikkeuksellisen kauniilla paikalla

Michael kerää kypsät rypäleet käsin kahdessa eri vaiheessa. Hän poimii rypäleensä viikkoja myöhemmin kuin alueen muut tuottajat, lokakuun loppupuolella tai marraskuun alussa, hetkellä, jona köynnösten lehdet alkavat kellastua. Hulluutta tai hölynpölyä, sanoisi moni, mutta todisteet lasissa puhuvat puolestaan. Rypäleet murskataan 70-luvun peruilta olevalla puristimella, kankealla ja kuluneella aparaatilla, jota viinintekijä pitää salaisena aseenaan. Sylvaner lepää pari vuorokautta kuorikosketuksessa ja käy spontaanisti. Käymisen jälkeen viini on kahdeksan kuukautta sakkojen päällä. Lopputuloksena syntyy konsentroituneita viinejä, jotka ovat samaan aikaan painavia, raikkaita, eloisia, tasapainoisia ja kypsytystä kestäviä (sekä vaativia), olematta kuitenkaan alkoholisia, ilmeisiä tai latteita.

Jotain nerokasta tuossa miehessä on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Alla tasting note hienosta viinistä.

Teschke Sylvaner Trocken Selection 2002

Tuoksussa kuivattua aprikoosia, maapähkinää, kypsää omenaa ja makeudeksi naamioituvaa kukkaisuutta. Kielen päällä viinissä on öljyistä viskositeettia, mutta ei häiritsevässä määrin. Maku on varsin eloisa, tasapainoinen ja pitkä. Tertiääriset flavorit ovat integroituneet kokonaisuudeksi, jota alleviivaa sulatettua voita muistuttava maku. Maltillisen, mutta peittelemättömän oksidatiivisesti kasattu paketti on samaan aikaan syntisen nautinnollinen, kompleksinen ja kulauteltava. Tammivapaa pläjäys.