Kulautettu: Clape Cornas 2004
Tänään pari kaveria kävi lounaalla. Avasin pullon Clapen Cornasia vuodelta 2004. Sen korkkaamista olin odottanut vesi kielellä hyvän tovin. Viinin rakenne on silkkinen, melkoisen komea, mutta muuten viini on melko tylsä. Kehittynyt, mutta lannistuneen oloinen. Ei edes kovin syrahmainen, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Vaikka volttisektiossa on vain 13 prosenttiyksikköä, se tuntuu liialliselta. Välipallin vuosikerta.
Toivottavasti hyllyssä yhä odottava 2006 on toista maata, muuten alkaa risoa. Toisinaan viinit tuottavat pettymyksiä, myös parhaat tuottajat. Se on osa jännitystä, koska alati taustalla häilyvä epävarmuus pohjustaa onnistumisen tuomaa tyydytystä. Mikä viini on viimeksi tuottanut pettymyksen sinulle?
5 Comments
Post a comment
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 
Harmi kuulla, ei tuolla vuosikerrallakaan kovin kehnot arviot ole. Olisiko viini ollut huonossa ”kehitysvaiheessa”?
Itselläkin tuo 2006 odottaa kaapissa. Taannoin puhuin Vindirektin edustajan kanssa juomisajakohdasta. Hänen mukaansa ”juo sitten kun lapsesi ovat kolmekymppisiä”, (eli parikymmentä vuotta vielä) puolivitsinä. Jos joka tapauksessa alkaa kutkuttaa, niin pitäisi avata kuulemma vähintään edellisenä päivänä hengittelemään. Tälle on kieltämättä kovat odotukset.
Château Simone 2007 oli vähän vaisussa vaiheessa myöskin hiljattain. Jotenkin kevyen oloinen sekoitus huomioon ottaen. En tiedä kuinka käy vuosien saatossa.
Clos du Val S.L.D Cabernet ’06 jätti nyt nyt kesän korvalla korkattuna hieman kylmäksi. Julmat tanniinit ja kovasti sulkeutuneen oloinen luonne. Tästä tyrmistyneenä vetäisin hätäpäissäni puolet pullosta blenderin läpi ja koin viinin sen jälkeen huomattavasti miellyttävämmäksi. Etiketeistä viis…
Ostin pullon edellissyksynä tilalta, pidettyäni sitä useimpia muita napalaisia miellyttävämpänä tapauksena. Volttejakin oli muihin paikallisiin verrattuna ”maltilliset” 13,5%. Toisaalta, kyseessä oli päivän seitsemännen ja viimeisen tilamaistelun viimeinen viini, joten maistajan arvostelukyky ostohetkellä asettuu tavallistakin kyseenalaisempaan valoon. Mikä tärkeintä, päivä oli kuitenkin hauska, vaikka viinillisesti paria poikkeusta lukuunottamatta ehkä lievä pettymys. Seuraavan päivän Sonoman keikka oli siltä kantilta kirkkaasti mielenkiintoisempi. Koko jenkkireissun osalta paras maku jäi suuhun varmaankin Ridgen, Merry Edwardsin ja Chateau Montelenan vierailuilta.
Ei nyt sillä, että odotuksia olisi suuremmin ollut, mutta 2009 Tenute Loacker Morellino di Scansano Valdifalco oli lähes vastenmielisen huono. Varmasti lopputulokseen oli johtanut muutkin tekijät, mutta sangiovesen ja syrah’n onnistunut blendaaminen tuntuu olevan vaikea laji.
Cellartrackerin perusteella muillakin on muuten ollut samanlaisia kokemuksia Clapen Cornasin samasta vuosikerrasta, toisaalta toiset ovat saaneet koviakin kiksejä. Erilaisilla ilmaamistoimenpiteillä tuppaa kyllä olemaan mitä yllättävämpiä vaikutuksia, välillä pahasti hiipuneelta vaikuttanut viini on herännyt muutaman tunnin hengittelyllä todella komeaan vireeseen.
Tämä Clape oli lentänyt jo huippunsa tuolle puolen. Pitkällinen tekohengityskään ei jelpannut. Se olisi todennäköisesti kannattanut juoda jo muutama vuosi sitten. Brandinsa arvosta enenmmän piittaavat tuottajat jättävät surkeat vuosikerrat julkaisematta tai puskevat ne markkinoille omalla nimellään, mutta eri etiketillä. Ihan hyvä käytäntö tämän pullon perusteella.