Viskiä Juralla

Kuten Viinipirun Facebook-sivuja seurailevat ovat saattaneet huomata, olen tällä hetkellä Skotlannissa juomassa viskiä ja tekemästä aiheesta juttua. Asun Juran syrjäisellä saarella, jolla on vain yksi tie, jossa on vain yksi kaista, joskin tien varrella on satunnaisia levennyksiä, joihin on syytä pysäköidä aikailematta, jos vastaan tulee viskillä täytetty yhdistelmärekka. Lisäksi saarella on yksi pub, yksi tislaamo ja yksi ruosteinen huoltoasema. näin syrjäisessä paikassa en ole ollut sitten Etelä-Marokon beduiinimaastojen.

Olen ollut reissussa alle kaksi vuorokautta, mutta ehtinyt jo kokea ja nähdä monenlaista. Olen esimerkiksi oppinut, että paikalliset juovat kernaasti viskiä, vodkaa ja olutta saaren ainoassa pubissa, ja autoilevat sitten koteihinsa, jotka sijaitsevat useimmiten jossain kohtaa ainoan tien varrella, kuten arvata saattaa. Ojiin on takuulla ajettu kärrypolun kapeudesta päätellen useasti. Toisinaan sama temppu tehdään veneellä, jolloin mantereelle suoritettu ryyppyreissu päättyy pimeässä navigointiin karikkoisen saaren edustalla.

Karulla maastolla siunattu Jura muistuttaa itse asiassa melko lailla Lapin käsivartta, jossa paikalliset ottavat riskejä poliisin ja terveytensä kustannuksella, koska ovat kuolemattomia ja tietävät, että valtavan kokoisella alueella toimii yksi vaivainen partio ja sekin istuu yleensä Sodankylän ABC:llä kahvilla. Juralla tosin ei ole yhtäkään poliisia, toisin kuin Lapissa, vaikka tien varrella käyskentelevät peurat näyttävätkin melkoisen paljon poroilta, ainakin minun silmissäni.

Seuraavaksi Juran tislaamon janoisa suurlähettiläs Willie Tait saapuu Jura Lodgeen illalliselle, jos kokki vain on saanut haalittua raaka-aineita kasaan kalastajilta ja kylän ainoasta kaupasta. Se ei kuulemma aina onnistu, ja pientä varoittelua jo kuului, että tänään saattaa olla sellainen ilta. Jääkööt nähtäväksi.

Mitä tulee viiniin, kaapeista näyttäisi löytyvän pehmeäksi mainostettua chileläistä merlotia ja toffeen makuiseksi kehuttua kalifornialaista chardonnayta, joten taidan jatkaa valitsemallani viskilinjalla koko viikon.

Asuttamassani talossa  muuten kuulemma kummittelee, mutta en anna sen haitata. Keskityn mieluummin saaren hitonmoiseen viskiin, josta en ymmärrä tuon taivaallista, ainakaan vielä. Kukaties paatunut viinimies oppii arvostamaan reissun aikana ehtaa skotlantilaista viskiä?