Uusi Rioja: Sierra de Toloño, Tentenublo ja Artuke

Olen tien päällä Espanjan Riojassa ja naputtelen sisältöä kännykällä sitä mukaa kuin etenen. Olkoot tuoreus tällä kertaa itseisarvo loppuun asti pureskellun sisällön kustannuksella. Tervetuloa mukaan Riojaan.

Perinteinen mielikuva Riojasta vastaa toisinaan todellisuutta. Tiilenpunaista gran reservaa tuottava viinitalo voi olla kokonaisen korttelin kokoinen kokoelma kivirakennuksia ja valtavia maanalaisia kellareita, jotka omistaa edelleen sama perhe, joka perusti talon 1800-luvun lopulla.

Toisenlainenkin Rioja on olemassa, vaikka sen etsiminen vaatii hieman kaivelua. Sandra Bravo perusti Sierra de Toloñon tehtyään viiniä muille vuosikaudet Prioratossa ja eri puolilla maailmaa. Tarhoja on viisi hehtaaria ja ne sijaitsevat Rioja Alavesan pohjoisessa baskiosassa 650 metrin korkeudessa. Tuotanto on luonnonmukaista tarhoilla ja kellarissa minimalistista.

– Tarhat sijaitsevat alueella, joka oli aiemmin liian kylmä viininkasvatukseen, mutta nyt kaikki haluavat korkealle. Sadonkorjuu sijoittuu usein marraskuun alkuun, jolloin olen viimeinen Tempranilloni kanssa, Sandra sanoo.

Kellarista löytyvät tynnyreiden lisäksi muodikkaat amforat, joissa viini kypsyy. Maakunnassa, joka tunnetaan tammisista punaviineistä, punaviinin 6 kuukauden tammikypsytys yhdistettynä amforakypsytykseen on poikkeuksellista.

– Tammen käyttö tulee vähenemään Riojassa, aivan kuten Prioratissa. Tammi tekee viineistä saman makuisia, ihmiset ovat kyllästyneet siihen. He haluavat viinejä, jotka ilmaisevat maaperää, hän sanoo,

Sierra de Toloñon 2013 on Riojan punaviiniksi kukkaisan tuoksuinen, makea mausteisuus kannattelee punaisia marjoja. Punaherukkainen ja kirsikkainen viini on kielellä jämäkkä, raikas ja eläväinen. Sierra de Toloñon toista vuosikertaa edustava viini ei osu täysin maaliinsa, koska 2013 oli poikkeuksellisin viileä vuosi. Marginaalipalstojen vuosikertaerot ovat kiehtovaa uhkapeliä.

Palaset tuntuvat silti olevan kohdillaan uudenlaisen ja melko tarpeellisen Rioja-tulkinnan luomista varten. Viinin, joka ei edusta vanhanaikaista, tiilenpunaista ja oksidatiivista gran reserva -tyyliä, mutta ei myöskään tammella vuorattua hedelmän konsentraatiolla keulivaa modernia koulukuntaa. Tynnyrinäyte on lupaava. Sierra de Toloñon vuosikerta 2014 tulee olemaan mielenkiintoinen viini.

Bodegas Tentenublo menee asteen pidemmälle. Roberto Olivánin mielestä virallista Riojaa ei pitäisi olla edes olemassa, koska säädökset vain vaikeuttavat hänen työtään.

– Teen mitä haluan.

– Minulla on pakkomielle. Etsin makua, joka isoisäni valmistamassa viinissä oli. Sen takia viinissäni on sekä punaista Tempranilloa että valkoista Viuraa sekaisin, kuten tarhoillanikin, hän sanoo.

Roberton Rioja on poikkeuksellisen raikasta. Se ei ole ihme, sillä kevyen värisessä viinissä on runsaasti valkoista Viura-lajiketta, virallisista säädöksistä viis. Lopputulos on onnistunut.

Maailma on jo saanut vihiä Tentenublon viineistä. Roberton tähti on nousussa. Viime kuussa hänen viininsä nostettiin maakunnan parhaimpien joukkoon vaikutusvaltaisen amerikkalaisen lehden toimesta.

– Rioja on vanhojen miesten luoma viinityyli. Minun viinini on sellaista kuin näillä kulmilla tavattiin tehdä ennen heitä, Roberto toteaa.

Uuden tyylin tuottajista myös Bodegas Artuke tekee mielenkiintoista punaviiniä vanhojen köynnösten rypäleistä. 2013 vuoden K4-viinin Tempranillo- ja Graciana -rypäleet kasvavat 650 metrin korkeudessa. Lopputulos on nuoresta iästä huolimatta komea mineraalinen esimerkki Tempranillon mahdollisuuksista.

Maisema Artuken Finca de los Locos -tarhoilta. Arturon vaaria kutsuttiin hulluksi hänen ostaessaan viinitarhoja korkealta. Nyt hullun tarhat tuottavat lapsenlapsille parasta laatua, siinä missä suurisatoisempi laakson pohja ei.

Rioja, osa 3 – Artadi

Olen tien päällä Espanjan Riojassa ja naputtelen sisältöä kännykällä sitä mukaa kuin etenen. Olkoot tuoreus tällä kertaa itseisarvo loppuun asti pureskellun sisällön kustannuksella. Tervetuloa mukaan Riojaan.

Artadi perustettiin vuonna 1985 osuuskunnaksi, johon kuului 13 viinintuottajaa. Kellarissa käytettiin heppoisista ja hedelmäisistä viineistä tunnettua carbonic maseration- tekniikkaa. Laadusta ei voinut juuri puhua.

Yksi osuuskunnan perustajista tunnisti tarhojen potentiaalin ja osti yrityksen itselleen. Moni asia muuttui. Vaikka välissä on vain 30 vuotta, se tuntuu valovuoden matkalta, sillä Artadi tuottaa nykyisin eräitä Riojan suitsutetuimpia viinejä.

El Pison on 2,4 hehtaarin orgaanisesti viljelty Tempranillo-tarha. Köynnökset täyttävät tänä vuonna pyöreitä, sillä Juan Carlos Lopez de Lacallen isoisä istutti sen 1945. Tarhoilta saadaan viitisen tuhatta pulloa saman nimistä viiniä, jota kriitikot suitsuttavat. Parkerin aviisi rankkasi juuri vuosikerran 2012 Riojan toiseksi parhaaksi viiniksi liki täysillä pisteillä.

Artadia olisi helppo kutsua modernin Riojan edustajaksi, sillä palstaviinit eivät kuulu maakunnan perinteisiin, eikä Artadi käytä crianza-reserva-gran reserva -merkintöjä viineissään. He itse kokevat palanneensa tuotantotavoissa menneisyyteen. Artadi haluaa palauttaa kadonneet maut, jotka hukkuivat viininviljelyksen modernisaation pyörteisiin.

  

Palacios Remondo – Rioja, osa 2

Olen tien päällä Espanjan Riojassa ja naputtelen sisältöä kännykällä sitä mukaa kuin etenen. Olkoot tuoreus tällä kertaa itseisarvo loppuun asti pureskellun sisällön kustannuksella. Tervetuloa mukaan Riojaan.

– Meitä on yhdeksän sisarusta katraassa. Olin seitsemäs ja viimeinen, joka syntyi tuossa viinikellarin yläkerrassa. Sen jälkeen lapset syntyivät sairaalassa, koska nykyaika saavutti Riojan, Alvaro Palacios nauraa Palacios Remondon viinitilan edustalla.

Alvaro on sukunsa viidettä sukupolvea viinin parissa ja edustaa niistä merkittävintä. Decanterin Vuoden mieheksi 2015 valitun Palacioksen ura on ollut lähinnä menestystä menestyksen perään. Hänen luotsaamanaan Palacioksesta on tullut viinimaailmassa tunnettu nimi New Yorkista Singaporeen ja takaisin. Suvun imperiumi on levittäytynyt kuluneina vuosikymmeninä Riojasta Prioratiin. Itse asiassa nuori Alvaro oli yksi keskeisistä syistä sille, että alue kohosi maailmanmaineeseen. Palacios on ollut primus motor sittemmin myös Bierzon nousussa sekä Galician Valdeorrasissa, missä samanlainen temppu maistuu tuomitulta onnistumaan, vaikka maailma ei vielä olekaan aivan päässyt nopealiikkeisen Palacioksen kärryille.

Ajamme tarhoille, joilla Garnacha-köynnökset kukoistavat liki neonvihreissä väreissä keskellä kivikkoa. Toisella puolella tietä Tempranillo näyttää tummanvihreissä lehdissään melkeinpä nuutuneelta.
– Rioja Baja oli ennen Garnacha-alue, mutta 80-luvun puolivälissä keinokastelun saapuminen sai ihmiset vaihtamaan Garnachan muodikkaaseen Tempranilloon. Tempranillon hallitsee yhä täällä, mikä on sääli. Tempranillo ei kukoista Bajan välimerellisen lämpimässä ilmastossa, eikä pärjää ilman kastelua. Garnacha sen sijaan loistaa. Siksi teen Garnacha-vetoisia viinejä, joissa Tempranillo on apurin roolissa, hän kertoo, mutta jatkaa ajatustaan.

– En halua, että lähdet ajatellen, että Alvaro on Garnacha-hullu, vaikka puuhailenkin lajikkeen kanssa sekä täällä että Prioratissa. En ole. Rypälelajike on vain välittäjä ympäristön ja viinin välillä. Täällä Rioja Bajassa lajikkeen on oltava olosuhteista johtuen Garnacha, toisissa paikoissa se olisi jokin muu. Siinä se, Alvaro sanoo.
– Jos haluat tehdä viiniä jolla on identiteetti ja tunnistettava synnyinpaikka, on paras viljellä tarhoja kuten oli tapana ennen muinoin, hän sanoo.

Ajamme kivikkoista kärrypolkua syvemmälle tarhoille.
– Tällä tarhalla on hieman Monastrelia ja Viuraa, loput ovat Garnachaa. Lajikkeilla on perinteet alueella. Ne päätyvät tarhasekoituksena viiniin. Jos consedo kuulee tästä, he saattavat hermostua, Palacios sanoo.
Vaikea tietää milloin aropupun energialla ladattu Alvaro vitsailee, joten ollaan nyt varan vuoksi asiasta hys hys. Etenkin, koska tulen pian huomaamaan, että hänen viininsä ovat rikostoveruuden väärtejä.

Ajelemme kukkulan huipulle 650 metrin korkeuteen. Espanjan aurinko grillaa nokkaani, mutta antaa osansa myös Valmira-tarhan köynnöksille, jotka aikovat merkeistä päätellen kukkia pian. Kyseinen tarha on Palacioksen Riojan kruununjalokivi. Sen viineistä maksetaan jo kolmatta sataa euroa en primeur -kaupassa. Kyseessä on melkoinen temppu Palaciokselta, koska Palacioksen historia tarhalla ulottuu tuskin kymmenen vuoden taakse.

– Maistuisiko sinulle Valmira 2014? Sitä ei ole maistatettu julkisesti vielä kertaakaan missään, mies kyselee matkalla viinikellarille.
Maistuisihan se.

Tynnyristä napattu Valmira on melkoinen viini, ilmeisestä keskeneräisyydestä huolimatta. Vielä osittain samea viini tuoksuu hapankirsikalle, mansikalle ja kanelitangolle; nuoruuden vallaton valkopippurisuus sekä parfyymisuus asettuvat aloilleen vasta ajan kanssa. Palacioksen viinien salaisuus on tekstuuri; viini lipuu ilmavana ja hallittuna paletin halki, jättäen juojan lähinnä hämmästelemään makujen pakottamattomuutta ja kokonaisuuden kummallista luontevuutta. Suuren viinin aakkoset tulevat luetelluiksi kokeneelle maistajalle, vaikka viini ei ole vielä valmis.

Asiaa on oikeastaan melko vaikea ilmaista kielellä. Kyse on kait tasapainoisuuden tuottamasta puhtaasta herkullisuudesta, jota voisi vallan hyvin käsitellä metafyysisenä ilmiönä. Mainittu ominaisuus tuntuu olevan Palacios Remondolle tyypillinen ilmiö. Se löytyy jopa edullisesta La Montesa 2013:sta, minkä hintalaatusuhde on selkokielellä ilmaistuna poskettoman hyvä. Viiniä valmistetaan yli 600.000 pulloa vuodessa, mutta se on herkullisempi kuin enemmistö maailman miniatyyrituotetuista palstaviineistä. Moinen vaatii taitoa. Siinäpä se, Alvaro Palacioksen salaisuus.

Rioja, osa 1

Olen tien päällä Espanjan Riojassa ja naputtelen sisältöä kännykällä sitä mukaa kuin etenen. Olkoot tuoreus tällä kertaa itseisarvo loppuun asti pureskellun sisällön kustannuksella. Tervetuloa mukaan!

Istun paraikaa Riojan Consedo reguladorin toimistolla, jonne tuottajat ja viljelijät kokoontuvat kuulemma säännöllisesti riitelemään. Minä en kuitenkaan tullut kinastelemaan, vaan kuulemaan perusfaktat maakunnan viinimeiningistä. Jaan ne kanssanne, jotta pysymme kartalla.

Rioja pähkinänkuoressa: 64.000 hehtaaria viinitarhoja, 17.000 viljelijää, 600 viinitilaa, 1.3 miljoonaa tammitynnyriä, 295 miljoonaa litraa viiniä, joka myydään yli 100 maassa. Rioja on 85% punaviiniä. Noin 90% istutetuista punaisista lajikkeista on tempranilloa. Valkoisissa hallitsee Viura, joka tunnetaan muualla yleensä Macabeona.

Rioja jakaantuu kolmeen alueeseen: pohjoisen Rioja Altaan ja Rioja Alaveseen sekä etelän Rioja Bajaan. Rioja Alta on alueista, tarhoja on noin 25.000 hehtaaria. Rioja Alavesassa on 12.500 hehtaaria, Rioja Bajassa 22.000 hehtaaria. 

Rioja sijaitsee ylängöllä, jota vuoret ympäröivät. Maakunnan säässä on piirteitä sekä mannerilmastosta että rannikkoilmastosta. Rioja Baja on ala-alueista lämpimin. Välimeren sää vaikuttaa alueeseen, mikä näkyy myös alkoholitasoissa. Kylmän Atlantin vaikutus tuntuu Altassa ja Alavesassa.

Riojan viinien tyyliä määrittää jako klassiseen ja moderniin. Jälkimmäinen hakee innoitusta uudesta maailmasta ja on hedelmävetoinen. Klassinen tyyli perustuu lyhyeen maseraatioon, pitkään tammikypsytykseen, eri alueiden rypäleiden blendaamiseen ja kevyempään tanniinisuuteen.

 

Kulautettu: Lan Rioja Gran Reserva 2003

Viinipiru on Espanjan Riojan ystävä, mutta huomaa syttyvänsä modernien pullotteiden kohdalla kalliimpia ja arvostetumpia Gran Reservoja useammin nuorista Crianzoista, joissa on toisinaan kaikki se, mitä herkullisuuteen tarvitaan ilman ylenpalttista uuttamista ja tammikäsittelyä. Jos Gran Reserva on tehty malttia ja varovaisuutta arvostaen, valitsen ruokapöytääni kernaasti sen, mutta valitettavan usein tammen määrän kasvaessa vaakakuppiin päätyy raskaamman hinnan lisäksi ylipainosta kärsivä maku.

Lan Gran Reservan tuoksu on kuin lämmin tuulahdus Marrakechin basaarista: tarjolla on kanelitankoa, lakritsijuurta ja viikunaa. Kellot alkavat kilistä päässä, kun mieleen nousee muistoja jouluisasta luumukiisselistä. Myös alkoholi nousee snadisti nokkaan.

Viinin maku on täyteläinen, taatelinen, samettisen pehmeä ja hapoiltaan pureskeltava. Pyöristyneet tanniinit tuovat kokonaisuuteen ryhtiä, eikä tyyliin kuuluva runsas tammitus häiriköi paletilla. Makumaailma on paahteinen ja jopa aavistuksen makea.

Seitsemässä vuodessa viini on kehittynyt yllättävän maltillisesti: komponentit ovat integroituneet, mutta Kafkamaiset muodonmuutokset kannattaa unohtaa suosiolla. Ekstraktion suhteen mennään niillä rajoilla, onko kyseessä jo liian täyteen ladattu hedelmäpommi. Itse tyytyisin vähempäänkin.

Miten tämän vetäisi yhteen? Lan Gran Reserva on laadukas Rioja, joka flirttailee onnistuneesti kansainvälisen tyylin kanssa. Viinin hinta-laatu on kohdillaan. Samettista sulavuutta ei häiritse edes sliipatun oloinen särmikkyyden puute; viini pysyy pystyssä horjumatta.

Toisinaan vähemmän on kuitenkin enemmän. Tästä syystä Viinipiru valitsee Lan Gran Reservaa mieluummin ruokapöytäänsä hieman rustiikkisemman, suuta kuivattavamman pullotteen Riojan kuuluisalta punkkualueelta. Piru ei kuitenkaan esitä vaadetta lopulliseen totuuteen, joten maista ja päätä itse, voiko karheus olla hiton sijasta hienous, joka on toisinaan tavoittelemisen väärti.

Maistettu: Montecillo Gran reserva 1998 (22,90€)

Lasissa klassinen Rioja Espanjan pohjoisemmalta akselilta. Kehittyneessä tuoksussa runsaasti tammen tuomaa mausteisuutta, nahkaisuutta, tilliä, suitsuketta ja kosteaa kellaria. Karpaloon taittava keskitäyteläinen maku on freesin hedelmäinen ja tasapainoinen, lopun tanniinigrippi miellyttävän tiukka. Hallittu ja tyylikäs Riojan gran reserva, joka kirvoittaa vedet kielelle ja loistaa ruoan kumppanina. Tilausvalikoimasta.

4/5

Haastatteluja pukkaa

Olemme viimepäivinä kuvanneet ViiniTV:een runsaasti haastatteluja. Tulossa on juttua muun muassa Piper-Heidsieckista, Burgundin Doudetista, Prosecon Adamista, Itävallan Nikolaihoffista ja eräistä muista varsin päräyttävistä viinitiloista.

Alla olevan klipin kuvasin kännykälläni; siinä Montecillon viinintekijä, A.K.A. Riojan kuningatar, Maria Martinez Sierra fiilistelee omaa viiniään. Mainio tyyppi.

Maistettu: Barón de Ley Reserva 2003

Viinipirun pieni-suuri espanjalaissaaga jatkuu! Tällä erää käsittelyssä on viini Riojasta, Espanjan kuuluisimmalta viinialueelta, joka nauttii maineikkuuden lisäksi globalisaation suuri häviäjä-tittelin tuomasta kyseenalaisesta kunniasta. Alueen perinteinen tyyli on pois muodista, mitä tulee pitkään tammikypsytykseen freesin hedelmäisyyden kustannuksella. Tästä viis, Riojasta tulee niin paljon laatuviiniä, etteivät kuluttajien juomatottumusten suhdanneheilahtelut onnistu torpedoimaan sen kiistatonta karismaa, korkeintaan hieman nakertavat perinteisyydestä (mikä ei välttämättä ole huono asia).

Barón de Ley Reserva (15,17€) edustaa uuden ja vanhan tyylin välistä kompromissia. Kyseessä on silti viini, jolla on selkeä kotiosoite. Viiniin päätyvät rypäleet kerätään käsin ja käyminen tapahtuu lämpötilakontrolloidusti terästankeissa, mistä viini siirretään vuoden kestävään tammikypsytykseen.

Viinin väri oiva esimerkki reunoille ohenevasta kypsästä punasta, josta tempranillon voi yrittää tunnistaa sokkotastingissa, jos sellaiseen joutuu. Tuoksu on ennen kaikkea paahteisen mausteinen. Kypsän kirsikkainen hedelmäisyys ei ole varsinaisesti taka-alalla, vaan enemmänkin integroituu saumattomasti tuoksumaailmaan. Maku on keskitäyteläinen, tamminen, tasapainoinen ja pitkä. Hapokkuutta on tarjolla maltillisesti, mutta tarpeeksi, samoin tanniineja. Maussa on hieman karvas komponentti, kuin ruusunmarja, mutta se on rustiikkisuudestaan huolimatta varsin miellyttävä. Loppumaku kiepsahtaa jännittävällä tavalla suolaisuuteen, minkä huomaan stimuloivan jotain osaa aivoituksistani siinä määrin, että uuden kulauksen ottaminen on yhtä välttämätöntä kuin vääjäämätöntä. Se on hyvän viinin merkki!

Mikä: Riojan viini, joka on samaan aikaan moderni ja perinteikäs
Kenelle: Sille, joka etsii viineistä ajattelun aihetta tai välttää moista kuin ruttoa, mutta kaipaa mainiota kulautteluviiniä lihaisan ruoan kumppaniksi
Kenelle ei: Sille, jonka mielestä viinin tulee olla väriltään mustaa ja maistua boysenmarjahillolle
Hinta vs. Laatu: