Otetaanko Tolkku käteen?

Päätin kantaa korteni kekoon Tolkku käteen -toimintaan. Yli 30.000 tykkääjää Facebookissa keränneen kansanliikkeen päämäärät ovat samat kuin itselläni: tasapainoisempi alkoholipolitiikka nykyisen paimennuspolitiikan sijasta. Kerrataanpa hieman syitä, miksi suomalaisen alkoholipolitiikan on aika muuttua.

Ensimmäinen syy on laadultaan samaan aikaan käytännöllinen ja filosofinen. Valtio ei valitse meille vaatteita tai musiikkia, miksi ihmeessä se valitsisi mitä syömme tai juomme? Se, että asiat on tehty aiemmin jollain tavalla, on kehno peruste tilanteen uusintamiselle tänään. 97% Euroopan unionin kansalaisista ei tarvitse valtiota valitsemaan viinejään.

”Koska alkoholi on Suomessa erityisen suuri ongelma”, kuulen jonkun sanovan. Katsotaanpa tilastoja, niin totuus riisuuntuu valheesta. Alkoholivastainen propaganda on hallinnut suomalaista alkoholikeskustelua menestyksekkäästi jo yli sata vuotta. Se ei silti tarkoita, että se olisi totta. Tilastojen valossa olemme keskimääräisiä eurooppalaisia alkoholinkäyttäjiä, myös haittojen saralla.

THL:n laskemissa noin 1 miljardin euron alkoholihaitoista valtaosa tulee sosiaalihuollosta (kuten huostaanotoista), vankeinhoitokuluista, varhaiseläkkeistä, oikeuslaitoksen toiminnasta ja yleisestä järjestyksenpidosta. Alle 15% alkoholihaitoista syntyy terveydenhoitokuluista, vaikka niistä puhutaankin paljon. En tiedä sinusta, mutta kun itse nautin viiniä tai olutta, paikalle ei yleensä tarvita poliisia, enkä päädy tekemisiin oikeuslaitoksen kanssa sen enempää kuin vankilaan.

Olutliiton Heikki Kähkönen, Tolkun Jari ”Cyde” Hyttinen ja allekirjoittanut

Voidaan perustellusti esittää, että alkoholihaittatilastot eivät kuvaa vain alkoholinkäyttöä. Ne kuvaavat monimutkaisia kumuloituvia sosiaalisia ongelmia, joihin päihteiden väärinkäyttö linkittyy. Mikä olennaisinta politiikasta puhuttaessa, alkoholiverosta saatu reilu miljardi euroa näyttää riittävän kattamaan alkoholin tuottamat terveyshaitat. Moninkertaisesti. Näin siis, mikäli haluamme uskoa THL:n omia tilastoja. Miksi niitä hintoja pitikään korottaa?

Medioissa vilahtelevat useamman miljardin laskelmat ovat sen sijaan kontrafaktuaalista spekulaatiota, eli ei-varmennettavissa olevia (tarkoitushakuisia) arvauksia, jotka ovat yhtä uskottavia kuin arvailut siitä, minkälainen Urho Kekkosen poliittinen ura presidenttinä olisi ollut, jos Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen 1940-luvulla. Jossittelu on ihan mukavaa, etenkin poliittisen vaikuttamisen keinona, mutta ei läpäisse kriittisen tarkastelun seulaa.

Sitä paitsi, mikäli laskemme alkoholin välillisiä haittoja, olisi kukaties syytä laskea edes kerran myös alkoholin välilliset hyödyt. Alkoholia nimitäin käytetään siksi, että se on mukavaa. Alkoholin tuomat hyödyt tarjonnevat ainakin osittaisen selityksen alkoholituotteiden pysyvyydelle ihmiskunnan historiassa.

Alkoholi on maltilla annosteltuna terveydelle hyödyllistä ja elinikää pidentävää. Raittiit itse asiassa kuolevat nuorempina kuin ei-raittiit, vaikka ajatus voi tuntua suomalaisessa viitekehyksessä vaikealta hyväksyä. Alkoholin myönteiset vaikutukset ovat luonteeltaan myös sosiaalisia. Alkoholi toimii katalyyttina mielihyvälle ja auttaa synnyttämään sitkoa ihmisten välille. Kuinka moni meistä on kohdannut puolisonsa juhlissa?

Asiaa voidaan ajatella myös toisesta näkökulmasta. Jos työpahoinvoinnin hintalappu on vuodessa 40 miljardia euroa, kuinka monta miljardia summasta saataisiin pois, jos ihmiset käsivät kerran viikossa työkavereidensa kanssa oluella juttelemassa työstä ja työn vierestä? Viini ja olut ovat elämän pieniä-suuria-iloja, siinä missä ruokakin. Niitä voi käyttää väärin ja niihin voi jopa kuolla, mutta suuri enemmistö määrittelee maltillisen marssitahdin.

Tolkku käteen on avannut joukkorahoituskampanjan, jonka avulla järkevämmän alkoholipolitiikan viesti pyritään saamaan päättäjien tietoisuuteen. Voit osallistua 12 – 1200 euron panoksella virtuaalisen viinararalliauton koristeluun. Sen tarkoituksena on kiinnittää päättäjien huomiota siihen, että sata vuotta jatkunut epäonnistunut politiikka on tullut tiehensä päähän. Viron viinaralli ei lopu, vaikka kaikki tunnusluvut lakaistaisiin maton alle. Se muuttuu vain muuttamalla suomalaista alkoholipolitiikkaa tolkullisempaan suuntaan.

Liity mukaan Tolkku käteen -yhteisöön Facebookissa ja osallistu joukkorahoituskampanjaan haluamallasi panoksella. Historia ei tapahdu, se tehdään.

Alkoholipolitiikka oikean ja väärän ristipaineessa

Meillä saattaa olla Euroopan unionin jäseninä käsissä uudenlainen ongelma, nimittäin lainkuuliaisuuteen perustuvan kulttuurin lainsäädännön virittyminen valtion etujen mukaiseksi kansalaisten etujen vastaisesti. Jos näin pääsee käymään, seuraa jänniä juttuja.

Paine tuppaa purkautumaan. Pari skenaariota näyttää todennäköisiltä. Ensimmäisessä lainkuuliaisuuden kulttuuri mukautuu vallitseviin realiteetteihin, eli käytännössä yleinen lainkuuliaisuus haurastuu hankauskitkan ikeessä. Moinen ei tapahdu yhdessä yössä, mutta tarkoittaa muun muassa yleistä verojen maksuhalukkuuden laskemista. Toisessa skenaariossa ristipaine purkautuu mukauttamalla lainsäädäntö vastaamaan asetelmaa siten, ettei yleinen oikeustaju ehdi ottaa suurempaa osumaa. 

Mielessä pyörii alkoholipolitiikka. Enemmistö suomalaisista on saanut tarpeekseen holhoamisesta ja jatkuvasti rajoittamisesta, kyselyt kertovat. Samaan aikaan valtio miettii uusia keinoja ohjata verotuloja itselleen lisäämällä molempia. Mikäli suomalaisten suhtautuminen holhoamiseen ohitetaan ja jatketaan vanhalla linjalla, ollaan tukevasti ensimmäisessä skenaariossa.

Maksimaalinen verokertymä on kansallinen etu vain jos siitä maksettu hinta alittaa saavutetut hyödyt. Lainkuuliaisuuden murenemisen hinta laskettaneen tulevina vuosikymmeninä melko lailla suuremmissa summissa kuin mitä merkantilistisen fiskaalipolitiikan lyhytkestoiset hyödyt voivat tuottaa. Vielä ei ole tietoa, liittyykö Gourmondon keissiin valtion instanssien toiminta vai ei, mutta selvinnee ennen pitkään.

Tämä on poikkeuksellinen maa. Suomalaisessa kulttuurissa normit ja lait samastetaan toisiinsa. Lakien katsotaan edustavan lähtökohtaisesti universaalia oikeaa ja väärää, ei ajavan esimerkiksi jonkin tietyn ryhmän etuja. Itseasiassa suomalaisessa kulttuurissa laki katsotaan oikean ja väärän määritelmäksi. Kyse lienee ilmiöstä, joka on yhtä herkkä kuin harvinainen. Kukaties se on myös yksi suomalaisen yhteiskunnan poikkeuksellisen menestyksen salaisuuksista?

Valtion rangaistuksen kaltaiset käytännöt ammuttiin alas käytettyjen autojen verotuksessa, mutta valtion taistelu Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjaa vastaan jatkuu sinnikkäänä muilla toimialoilla. Tavaroiden liikkumista halutaan rajoittaa, jotta kansaa voitaisiin holhota tuottavammin. 

Tullin yritystä estää viinin tilaamista ohi valtion monopolin voidaan pitää esimerkkinä kansallisen edun vastaisesta politiikasta. Vaalien alla olisi oikea hetki sytyttää valot Arkadianmäellä. Pelissä on suurempia asioita kuin ensi vuoden budjetti.