Siirry sisältöön

Posts tagged ‘viognier’

Etelä-Afrikasta pamahtaa

Söin ja join itseni pulleaksi Fondbergin järkkäämällä winemaker dinnerillä ravintola Olossa, joka muuttui illan ajaksi viinifriikkien kujanjuoksuksi ähkyä vastaan Bellinghamin Niel Groenewaldin johtaessa puheita. Jos haluat tietää mitä mieltä Niel on Etelä-Afrikalle lätkäistystä Uuden maailman leimasta, väijy miehen haastattelu ViiniTV:ltä tulevien viikkojen aikana.

Pari irrallista huomiota. Ensinnäkin Olo on hyvä ravintola. Ruoka koostuu puhtaista mauista, vaikka komponentteja olisi lautasella toista kymmentä. Toiseksi, poikkeus vahvistaa säännön ja tällä kertaa ennakäsitykseni vahvistuivat törmätessään todellisuuteen sen sijaan että olisivat muuttuneet muotoaan. Eivät ruoan suhteen, vaan laseihin kaadetun viinin suhteen.

 

Food porn by Olo

 

Olen fanittanut kuluneen vuoden aikana Bellinghamin Bernard Seriesin Grenache white – Viognieria ja Chenin Blancia joka lävessä, Viinipiru-blogissa ja ViiniTV:ssä. Uskon, että Rhônen valkoisilla lajikkeilla ja Loiren Chenin blancilla on edessään loistava tulevaisuus Etelä-Afrikassa, jos vain useammat uskaltavat seurata Nielin jalanjäljissä ja lopettaa suht geneeristen Pinot noirin, Merlotin ja Shirazin istuttamisen. Mitä tulee Bernard seriesin Grenache white-Viognieriin, se on nähdäkseni hintaluokkansa kovin kokelas Alkon valkkarivalikoimassa. Kyseessä on älyttömän onnistunu viini.

Mutta Bellinghamin punaiset… Ne olivat taitavasti tehtyjä, mutta liki järjestäen pehmeitä, painavia ja tammessa uitettuja. Pinotage tuoksui kermakaramellilta, eikä Syrahiksi nimettyä punkkua olisi tunnistanut Syrahiksi, ellei niin olisi lukenut etiketistä. Tässä kohtaa vanha kunnon Shiraz olisi ollut parempi nimitys.

Teknisesti virheettöminä ja hyvin valmistettuina punkut edustivat tyyliä, josta en juurikaan syty. Vaikka lautasella oli tuhdeilla mauilla siunattua peuraa, suussa maistui viimeisenä lankku. Sen sijaan pienen tuotannon Triple M punaviini, (jonka viinintekijä teki, koska mourvedrelle piti keksiä jotain käyttöä), iski kaavaan poikkeuksen. Viinin tanniineissa oli sitä karheaa kuivuutta ja napakkuutta, josta Piru syttyy tuhdimmassa viinissä.

 

Kuohuva Chenin blanc. Ei lisättyä hiivaa tai sokeria

 

On mielenkiintoista huomata, että sama huipulla keikkuva viinintekijä voi tehdä valkkareita, joista pidän älyttömästi ja punkkuja, joista en liiemmin piittaa. Valkoviinit ovat kokeilevia, uskaliaita ja jänteviä ilman tammea, punaiset enemmän sitä ennalta-arvattavaa Etelä-Afrikkaa, jota kuluttajan odotetaan haluavan. Kukaties punaviinien myynnillä mahdollistetaan rohkeammat valkoviinikokeilut?

Oli miten oli, Niel Groenewald on kekseliäs mies, joka puskee Etelä-Afrikan viiniskeneä uusille urille. Toivottavasti herra saa jatkossakin tehdä kuohuvan Chenin blancin kaltaisia kokeiluja ja toivottavasti Cheninin menestys kilpailuissa ympäri pallon saa muutkin afrikkalaiset innostumaan Savennières-tyylisestä täyteläisestä Cheninista ja lopuksi sormet ristiin, että niitä nähdään monopolin hyllyillä jatkossakin.

Viikon viini: The Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier (12,90€)

Etelä-Afrikassa ei pelätä tarttua eri puolilta maailmaa lähtöisin oleviin rypälelajikkeisiin. Vaikka hudit ovat löytöretkeilyssä väistämättömiä, Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier osoittaa, että välillä avautuu uusia horisontteja.

Katse lasiin: viini on väriltään kevyt. Pelot Pinot grigio -tyylisestä hailakkuudesta haihtuvat klyyvarin ylittäessä Riedelin reunan: vastassa on mineraalinen tuoksu, jossa on piikiveä, suolaheinää, kevyttä kukkaisuutta ja tammen tuomaa leveyttä. Taustalla väijyy turpeesta muistuttavaa savuisuutta. Samppanjamainen tuoksu.

Suussa viini on tuoksua raikkaampi. Se on virkistävä huolimatta siitä, että viinin tekstuuri on runsas ja alkoholia (14,5%) piisaa. Tasapaino on kohdillaan. Mineraalinen suolaisuus toisiintuu myös maussa. Paketin muikeutta korostaa 7 grammaa jäännössokeria.

Whole Bunch Grenache Blanc Viognier on päräyttävä viini. Se sopii hyvin yhteen salaattien, äyriästen, vaaleiden kalojen ja kanaruokien kanssa. Toimii se toki myös sellaisenaan, satoi tai paistoi. Suosittelen testaamaan.

+++++/+++++

Maistettu: Château Saint Estève d’Uchaux Cuvée Thèresé 1999

picture-8-1.jpgOutojen juomien saaga jatkuu! Nyt vuorossa viini, jonka etiketti vihjaa, että juomassa on useampikin asia pielessä. Viini on vuotta vaille vuosikymmenen ikäinen, mikä olisi varsin järkeenkäypää, jos kyseessä olisi barolo, bordeaux tai Riojan gran reserva, mutta näin ei ole asianlaita. Kyseessä on valkoviini Côte du Rhône Villages AC:lta, Rhônen tilkkutäkkiappelaatiolta, joka tunnetaan parhaiten nuorena nautittavista peruspunaviineistä. Lisäksi viini on tehty sataprosenttisesti viognier-rypäleestä, josta tehdyt valkoviinit tavataan naukkailla parin vuoden sisällä pullotuksesta. Mielenkiintoista!

Pullo päätyi haltuuni noin vuosi sitten, kun harhauduin Saint Estèven aristokraattisille tiluksille matkalla tunnetuimmille punaviinipalstoille. Astellessani kartanon päärakennukselle minua tervehti ladatun haulikon sijasta tilusten omistaja, periranskalaisen elegantti kreivitär, joka esitteli viininsä mielellään. Maistatettuaan kellarissa punaviininsä, hän avasi pullon Cuvée Thèreséa ja kertoi, että viini on hänen silmäteränsä: poikkeuksellinen tuote, jota tehdään ainoastaan parhaina vuosina ja silloinkin vain tarkoin valikoiduista rypäleistä.

picture-1.pngKiva tarina, mutta miltä se maistuu? Viini on väriltään intensiivisen kultainen (lähes sauternes-viinin sävyinen), sen varsin kehittyneessä tuoksussa on vahaa, kuivattua aprikoosia, rusinaa ja märkää olkea. Täyteläisessä maussa on aprikoosia, hunajaa ja hentoa pähkinää. Intensiivinen makumaailma peittää näppärästi alleen 14,5 % alkoholipitoisuuden; kuin ajaisi ylinopeutta Ferrarilla ilman että huomaa sitä itse. Hieno viini!