Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

Toimittaja Jormanaisen vastine netin plagiointiepäilyihin

Viini & Ruoka -lehden toimittaja Juha Jormanaisen oikaisu Viiniwebin keskustelupalstalla esitettyihin epäilyihin:

”Totuus asiasta on se että kirjoitin ERÄ-lehteen artikkelia kesällä 2007 liha kypsentämisestä ja haastattelin Jarmo Vähä-Savoa aiheeseen liittyen. Jarmo viimeisteli tuolloin kirjaansa. Oma tekstini oli valmiina kesän lopuilla ja kävimme sitä läpi useamman kerran Jarmon kanssa ja jos hän on siitä ottanut otteita kirjaansa, niin sitten on. Artikkeli Paistaminen parantaa makua ilmestyi ERÄn numerossa 12/2007. Jarmon kirja ilmestyi muistaakseni syksyllä. ERÄn artikkelissa ja Jarmon kirjassa on myös paljon yhtäläisyyksiä jopa lähes sanatarkasti, mikä oli mielestämme ihan ok.
Käytin tuota ERÄn artikkelia FINEn jutun pohjana, sillä tekijä saa käyttää ja lainata omaa tekstiään. Tästä syystä muutamat kappaleet ovat lähes identtisiä sekä ERä-lehden artikkelissa, Jarmon kirjassa että Finen jutussa. Olen keskustellut nousseesta hälystä Jarmo Vähä-Savon kanssa ja olemme yksimielisesti todenneet ettei asiassa ole mitään puitavaa eikä minkäänlaisesta plagioinnista voi puhua.
Terveisin, Juha Jormanainen”

Plagiointia kotimaisessa viinilehdessä?

Alempana oleva lainaus on otettu viiniaiheiselta keskustelupalstalta, Viiniwebistä. Haluan ensimmäiseksi tehdä selväksi, etten tiedä ovatko lainaukset totuudenmukaisia alkuperäisille lähteilleen, mutta koska asia on merkittävä, päätin tehdä poikkeuksen linjaani ja nostaa aiheen blogiini keskustelun kohteeksi. Toivon, etten näin toimiessani tule edistäneeksi perätöntä huhua, vaikka tiedostankin valintaan sisältyvän vastuun. Koen esitetyn syytöksen kuitenkin siinä määrin poikkeukselliseksi, ettei asiaa oikein voi sivuuttaakaan.

Viiniweb-keskustelupalstalla nimimerkki Kourii syvältä kirjoittaa, että Fine Viini & Ruoka -lehden toimittaja Juha Jormanainen on kirjoittanut uusimmassa Viini & Ruoka-lehdessä olleen artikkelinsa, Miten täydellinen pihvi paistetaan – helposti, melko suoraan Virve Hyykosken, Jarmo Vähä-Savon ja Anna Paljakan Tervetuloa meille! Nyyttäreistä huippuillallisiin (Otava) pohjalta, mikä muun muassa valittiin vuoden keittokirjaksi vuonna 2007 . Kyseessä on vakava syytös, johon toivon mukaan saamme oikaisun julkaisijalta. Kukaties blogin yhteisö pystyy tarjoamaan puuttuvia osia palapeliin?

Alla lainaukset, jotka ainakin näyttävät päällisin puolin kovin samanlaisilta. Viinipiru ei voi kuitenkaan poissulkea vaihtoehtoa, että nimimerkin takaa kirjoittanut keskustelija on manipuloinut lähdeaineistoa pyrkimyksenään harhauttaa lukijoita. Siksi kysyn, omistaako kukaan kyseistä teosta?

”Hyvä pihviliha voi olla marmoroitunutta, eli lihaksen sisässä on rasvaa, joka mehevöittää lihaa. Se ei kuivu niin helposti paistamisen aikana. Yleensä luullaan, että lihakarjan liha on marmoroitunutta. Näin ei yleensä ole, vaan karja on jalostettu tuottamaan runsaankokoisia lihaksia ja siten, että niissä on vähän rasvaa ja ne ovat mureita. Marmoriliha on Suomessa yleensä vanhaa lypsylehmää, ei siis härkää, mutta tätä ei pidä pelästyä. Vanhemmiten eläimellä alkaa lihasten sisäänkin kertyä rasvaa. Se antaa runsaasti lisää makua.”

Jarmon pieni lihakoulu, s. 49, kolmas kpl. Tervetuloa meille

”Hyvä pihviliha voi olla marmoroitunutta, eli lihaksen sisällä on rasvaa sitä mehevöittävässä. Silloin pihvi ei kuivu niin helposti paistamisen aikana. Yleinen luulo on, että lihakarjan liha on marmoroitunutta. Lihakarja on jalostettu tuottamaan massiivisia lihaksia joissa on vain vähän rasvaa. Marmoriliha on Suomessa yleensä vanhaa lypsylehmää, ei suinkaan härkää. Tätä ei kannata kauhistua, sillä vanhemmiten lihaksiin alkaa kertyä rasvaa, mikä antaa runsaasti lisää makua.”

Miten täydellinen pihvi paistetaan – helposti, Fine Viini & Ruoka 7, s. 81

ps. Lähestyin asian tiimoilta toimittaja Anna Paljakkaa, yhtä kirjan kirjoittajista, joka toivon mukaan osaa suoristaa asian.

Puhutko Italiaa?

En minäkään. Satun kuitenkin tietämään, että alla olevassa pätkässä italialainen viinitoimittaja Gigi Bronzoni valkkaa parhaaksi -07 Greve in Chiantiksi Jarkko Peräsen viinin. Go Suomi!!!

Bobby Parkerchuk, maailman ärsyttävin viiniasiantuntija?

Bobby Parkerchukin oikeaa identiteetiä ei tiedä kukaan. Eräs asia kuitenkin tiedetään: mies pisteyttää kaikkea mikä liikkuu (hieman kuten Robert Parker viinejä) ja hallitsee sosiaalisen median hustlauksen (hieman kuten ziljoonia sen avulla tahkonnut Gary Vaynerchuk). Kun nämä kaksi viinipäätä sulautetaan yhdeksi, käsissä on planeetan päräyttävin viiniasiantuntija, Bobby Parkerchuk. Omien sanojensa mukaan Bobby onkin Wine Advocate TV:n juontaja.

Tsekkaa Bobbyn tuoreimmat pisteytykset pestyille koirille, päivän säälle tai ihmisille Twitterista ja lue perään Dr. Vinon naputtelema haastattelu.

Viini virtasi Porvoossa

Porvoon Wanhan Laamannin viini-ilta oli hauska kokemus, joten kiitos kaikille osallistujille. Tilaisuus oli loppuunmyyty, mikä oli ViiniTV:lle enemmän kuin mukavaa ja toivon mukaan siedettävää myös keittiön puolella kiireessä häärineelle kokille. Parasta viinikulttuuria on jaettu viini-ilo!

Sherrya kirjan verran

Sherry, tuo englantilaisten seniilien suosikkiase taistelussa hampaattomuutta vastaan, on kaihtanut vuosikymmenet parrasvaloja kuin mikäkin hämäräveikko. Tilanne muuttui juuri. Uusitalon Antti nimittäin julkaisi opuksen, joka on nimetty osuvasti Sherryksi. Kirja sisältää kaiken mitä et ole tiennyt haluavasi tietää sherrysta, sen valmistuksesta ja tyylien moninaisesta kirjosta, mutta jonka päädyt huomaamattasi omaksumaan käännellessäsi sen sivuja.

Pistäydyin kirjan julkkaritilaisuudessa vetäisemässä osterit huiviini ja testaamassa samalla muutaman version juomasta, jota olen aktiivisesti vältellyt jo vuosien ajan. Sanottakoon se suoraan: Tio Pepe ei kuulu Viinipirun ruokaympyrään. Join sherrya viimeksi suorittaessani viinitutkintoa joitakin vuosia sitten, ja sitä ennen luoja tietää milloin. Parisataa sivuisen sherryaiheisen informaatioähkyn jälkeinen johtopäätös oli silti yhtä väistämätön kuin ilmeinenkin: nyt jos milloinkaan lasiin täytyi saada sherrya.

Oikein hyvä, että annoin sherrylle uuden mahdollisuuden. Päädyin huomaamaan, että kaikessa kulmikkuudessaan sherry on viinihifistelijän juoma sanan todellisessa merkityksessä.

Ensinnäkin, sherry on yllättävän monipuolinen ruokaviini, joka toimi ostereiden kanssa yhtä hyvin kuin samppanja. Ruokaystävällisyytensä lisäksi se on kaikessa rustiikkisuudessaan aseistariisuvan sympaattinen osoitus jääräpäisyydestä aikana, jona viinityylit muuttuvat toistensa kopioiksi alkuperästä viis. Sherry ei vastaa massojen tuttifrutti-huutoihin, vaan jatkaa valitsemallaan linjalla.

Sherry on myös tasoonsa nähden halpa juoma. Ajatelkaapa, missä muussa viinityylissä fino sherryn (ja amontilladon) lisäksi saa kompleksisia kypsiä elämyksiä kympillä? Olkoonkin, että haistoin lasissani kuusenhavuja, pähkinää, tuoretta asfalttia ja merisuolaa.

Sherry on vaikeasti lähestyttävä, mutta samaan aikaan vivahteikas ja monimutkainen viini, joka stimuloi nautiskelijan nuppia. Moinen ei voi olla kovinkaan huono asia, tuumaa kurssiaan muutaman asteen verran korjannut Piru.

Antti Uusitalon Sherry-kirjan saa hommattua esimerkiksi täältä.

ViiniTV:n maisteluilta Porvoossa 23.4.

ViiniTV vetää 23.4. Porvoon Wanhassa laamannissa viiniehtoon, jonka aikana nautitaan elämästä maistelemalla viiniä rennossa tunnelmassa, maittavaa ruokaa unohtamatta. Testaamme illan vanhetessa 5 mielenkiintoista Pinot noiria.

Tarjottimelle on koottu Pinot noirin moninainen kirjo eri puolilta palloa. Vai miltä kuulostavat Patagonia tai Saksa? Entäpä maailmankuulut Pinot noir -alueet, kuten Marlborough ja Burgundi? Osataanko Yhdysvaltojen kylmemmillä seuduilla tehdä hyvää viiniä?

Jos isoat päräyttävää ruokaa ja juomaa, liity seuraan 23.4. kello 19 ravintola Wanhassa Laamannissa. Ilta kustantaa 78 euroa. Tervetuloa viettämään hyvää elämään Porvoon suunnalle.

Ilmoittautumiset meilitse osoitteeseen wanha.laamanni(AT)wanhalaamanni.fi

Bierzosta pamahtaa

Verrattain tuntemattoman Bierzon punaviinit ovat saaneet viimeaikoina osakseen suitsutusta. Viinipiru teki maakuntaan täsmävisiitin, koska huomasi olevansa vähintään yhtä janoinen kuin kyllästynyt Suomen kevään verkkaiseen etenemistahtiin. Lopputuloksena oli kasvanut ymmärrys alueen viiniskenestä sekä Teneriffa-tyylinen pandarusketus.

Mencia-köynnökset odottelevat oksia, lehtiä ja rypäleitä Corullonin kylän rinteillä

Ensin pari sanaa Mencia-rypäleestä, josta Bierzon punaviinit valmistetaan. Perimätiedon mukaan Mencia kulkeutui Bierzon alueelle pyhiinvaeltajien matkassa 1600-luvulla. Vuosisatojen saatossa se on sopeutunut paikallisiin sääolosuhteisiin mainiosti. Perinteisesti Menciasta taottiin laihaa ja simppeliä viiniä, joka juotiin muutaman kilometrin päässä valmistuspaikasta. Viinikriitikoiden huulille se nousi vasta 2000-luvulla, mistä tarkemmin myöhemmin.

Tienoon talonpojat valmistavat viininsä yhä keskiaikaisin metodein. Jos muukalaiselle tarjoutuu tilaisuus nauttia paikallisesta vieraanvaraisuudesta chorizon ja viinilasin verran, tämä käy ilmeiseksi. Mencia käytetään ja kypsytetään samaisessa suuressa tynnyrissä, jonne rypäleet tungetaan kokonaisina nippuina, rankoineen päivineen. Tämän jälkeen tynnyri suljetaan ilmatiiviillä sinetillä ja avataan vasta kun juomingit alkavat.

Tynnyristä viiniä lapataan kauhalla tai kupilla, jonka jälkeen se kulautellaan pienistä juomalaseista tai nahkaisesta leilistä, el botasta, joka kulkee kätevästi olalla pelloille. Viini on kevyttä, aromaattista ja rustiikkista. Se sammuttaa janon vuosisataisella varmuudella, vaikkei erityisen päräyttävää olekaan.

Ricardo ja magnum hetki ennen maratonilounasta

Tässä kohtaa kuvaan astuvat Alvaro ja Ricardo Palacios, joista ensimmäinen teki temput Prioraton alueelle pari vuosikymmentä sitten nostamalla sen maailmanmaineeseen ja jälkimmäinen nyt Bierzolle. Ricardo Palacioksen luotsaama Descendientes de J. Palacios on nostanut maakunnan skenen uuteen sfääriin tallomatta kuitenkaan talonpoikien traditioiden päälle. Pitkä maseraatio ja rankojen käyttäminen ovat mukana kuvioissa, vaikka Palacioksen kellarissa näkeekin ruostumatonta terästä. Tilan Menciat ovat nauttineet suitsutuksesta viime vuosina. Viinit, kuten Moncerbal ja Las Lamas ovat siinä määrin kysyttyjä, että niiden hinnat huitelevat jo liki satasen tuntumassa.

Kolmekymppinen Ricardo tuottaa viiniä burgundilaisella mentaliteetilla ja biodynaamisella lähestymistavalla. Jyrkillä rinteillä työskennellään käsin ja kavioin, eikä kellareissa harjoiteta alkemiaa kemikaalien muodossa. Burgundilaisen lähestymistavasta tekee Ricardon pyrkimys hienoviritteiseen eleganssiin ylenpalttisen ekstraktion kustannuksella sekä terroir-ajattelun ohjaama palstojen kaitsenta.

Tynnyrit vartovat pullottamista bodegan kellarissa

Vaikka Ricardo ja Alvaro ovat jo löytäneet tienoon parhaat palstat, vaatii maaperän erityispiirteiden ymmärtäminen aikaa. Jos Ricardoa on uskominen, hommaan on syytä varata vähintään 200 vuotta. Viinikriitikot tuntuvat olevan eri mieltä vaatimattoman Ricardon kanssa, mikäli pisteytyksiin on uskomista.

Maistelin tilan viinejä kellarissa suoraan tynnyreistä. Sytyin eniten Moncerbal -09:ään, joka oli nuoreksi, suureksi ja runsaaksi viiniksi raikas kivimäisten komponenttien, tummien marjojen sekä yrttien ryydittämänä. Mielenkiintoista tsekata, miten viini kehittyy kasvettuaan aikuiseksi. Tilan Las Lamas oli myös päräyttävä, joskin pidin enemmän elegantista Moncerbalista. Suosittelen tarkistamaan myös edukkaamman Corullónin, joka tehdään yhdistelemällä rypäleitä postimerkin kokoisilta palstoilta, joita Palacioksella on tätä nykyä 200. Kyseessä on suht täyteläinen, mutta rakentaaltaan ryhdikäs viini, joka kestää vuosikausien kypsyttelyä.

Mitä tulee tilan ”entry level” -viiniin (harvan tilan edullisin viini maksaa paikan päällä 15 euroa pullolta), Pétalokseen, par’aikaa pullotettava -08 maistui suussani Alkosta löytyvää  snadisti raskassoutuista -07:ää herkullisemmalta, joten kannattaa käydä siihen käsiksi jahka vuosikerta ilmestyy monopolin hyllyille.

Jos Bierzon aluetta katsoo vierailijan vinkkelistä, se on kepin varteen nojaavia Santiago de Compostela-pyhiinvaeltajia lukuun ottamatta vapaa turisteista. Jos siis haluat nauttia autenttisesta meiningistä ja paikallisista viineistä naurettavan edullisilla hinnoilla, suuntaa Ponferradan kaupunkiin tai Villafranca del Bierzon kylään. Samaan syssyyn voit kulauttaa menemään Galicia-alueen Albariño-valkoviinejä ja todeta, että espanjalainen viini on paremmissa kantimissa kuin koskaan.

Viikon yllättäjä ja pettymys

Huitelen tämän viikon Bierzossa Espanjassa, jossa kuokin maata, pyörittelen tynnyreitä ja katsastan paikalliset viininäkymät. Alla viimeisen viikon aikana vastaan tulleet yllätykset ja pettymykset!

Viikon yllättäjä

Chapoutier Saint-Péray Les Tanneurs (17,89€)

Tuoksussa pihkaa, luumua ja yrttisyyttä; rakuunaa. Maku on runsaan mineraalinen, pähkinäinen ja lihaisa. Viini kiepsahtaa mineraalisen kihelmöinnin kautta makuun, joka muistuttaa paletillani umamia, jonka saa tuta jamon ibericoa pureskellessa. Pitkä lopetus. Liki viiden plussan viini, jossa on rutkasti persoonaa. Benchmark: Nicolas Jolyn Chenin blancit.

++++/+++++

Viikon pettymys

Tüzkö Traminer (14,17€)

Unkarilaisen Traminerin tyyli on aromaattinen, mutta hähmäinen kuin liian vanha kukkavesi. Raikkausosastolla uupuu. Yrttiset vibat ja siedettävä hapokkuus eivät onnistu muuttamaan tilannetta: viinin perusmaku, pohjavire, punainen lanka tai miksi sitä haluaa kutsua, ei ole kovin maukas.

+/+++++