Verrattain tuntemattoman Bierzon punaviinit ovat saaneet viimeaikoina osakseen suitsutusta. Viinipiru teki maakuntaan täsmävisiitin, koska huomasi olevansa vähintään yhtä janoinen kuin kyllästynyt Suomen kevään verkkaiseen etenemistahtiin. Lopputuloksena oli kasvanut ymmärrys alueen viiniskenestä sekä Teneriffa-tyylinen pandarusketus.
Mencia-köynnökset odottelevat oksia, lehtiä ja rypäleitä Corullonin kylän rinteillä
Ensin pari sanaa Mencia-rypäleestä, josta Bierzon punaviinit valmistetaan. Perimätiedon mukaan Mencia kulkeutui Bierzon alueelle pyhiinvaeltajien matkassa 1600-luvulla. Vuosisatojen saatossa se on sopeutunut paikallisiin sääolosuhteisiin mainiosti. Perinteisesti Menciasta taottiin laihaa ja simppeliä viiniä, joka juotiin muutaman kilometrin päässä valmistuspaikasta. Viinikriitikoiden huulille se nousi vasta 2000-luvulla, mistä tarkemmin myöhemmin.
Tienoon talonpojat valmistavat viininsä yhä keskiaikaisin metodein. Jos muukalaiselle tarjoutuu tilaisuus nauttia paikallisesta vieraanvaraisuudesta chorizon ja viinilasin verran, tämä käy ilmeiseksi. Mencia käytetään ja kypsytetään samaisessa suuressa tynnyrissä, jonne rypäleet tungetaan kokonaisina nippuina, rankoineen päivineen. Tämän jälkeen tynnyri suljetaan ilmatiiviillä sinetillä ja avataan vasta kun juomingit alkavat.
Tynnyristä viiniä lapataan kauhalla tai kupilla, jonka jälkeen se kulautellaan pienistä juomalaseista tai nahkaisesta leilistä, el botasta, joka kulkee kätevästi olalla pelloille. Viini on kevyttä, aromaattista ja rustiikkista. Se sammuttaa janon vuosisataisella varmuudella, vaikkei erityisen päräyttävää olekaan.
Ricardo ja magnum hetki ennen maratonilounasta
Tässä kohtaa kuvaan astuvat Alvaro ja Ricardo Palacios, joista ensimmäinen teki temput Prioraton alueelle pari vuosikymmentä sitten nostamalla sen maailmanmaineeseen ja jälkimmäinen nyt Bierzolle. Ricardo Palacioksen luotsaama Descendientes de J. Palacios on nostanut maakunnan skenen uuteen sfääriin tallomatta kuitenkaan talonpoikien traditioiden päälle. Pitkä maseraatio ja rankojen käyttäminen ovat mukana kuvioissa, vaikka Palacioksen kellarissa näkeekin ruostumatonta terästä. Tilan Menciat ovat nauttineet suitsutuksesta viime vuosina. Viinit, kuten Moncerbal ja Las Lamas ovat siinä määrin kysyttyjä, että niiden hinnat huitelevat jo liki satasen tuntumassa.
Kolmekymppinen Ricardo tuottaa viiniä burgundilaisella mentaliteetilla ja biodynaamisella lähestymistavalla. Jyrkillä rinteillä työskennellään käsin ja kavioin, eikä kellareissa harjoiteta alkemiaa kemikaalien muodossa. Burgundilaisen lähestymistavasta tekee Ricardon pyrkimys hienoviritteiseen eleganssiin ylenpalttisen ekstraktion kustannuksella sekä terroir-ajattelun ohjaama palstojen kaitsenta.
Tynnyrit vartovat pullottamista bodegan kellarissa
Vaikka Ricardo ja Alvaro ovat jo löytäneet tienoon parhaat palstat, vaatii maaperän erityispiirteiden ymmärtäminen aikaa. Jos Ricardoa on uskominen, hommaan on syytä varata vähintään 200 vuotta. Viinikriitikot tuntuvat olevan eri mieltä vaatimattoman Ricardon kanssa, mikäli pisteytyksiin on uskomista.
Maistelin tilan viinejä kellarissa suoraan tynnyreistä. Sytyin eniten Moncerbal -09:ään, joka oli nuoreksi, suureksi ja runsaaksi viiniksi raikas kivimäisten komponenttien, tummien marjojen sekä yrttien ryydittämänä. Mielenkiintoista tsekata, miten viini kehittyy kasvettuaan aikuiseksi. Tilan Las Lamas oli myös päräyttävä, joskin pidin enemmän elegantista Moncerbalista. Suosittelen tarkistamaan myös edukkaamman Corullónin, joka tehdään yhdistelemällä rypäleitä postimerkin kokoisilta palstoilta, joita Palacioksella on tätä nykyä 200. Kyseessä on suht täyteläinen, mutta rakentaaltaan ryhdikäs viini, joka kestää vuosikausien kypsyttelyä.
Mitä tulee tilan ”entry level” -viiniin (harvan tilan edullisin viini maksaa paikan päällä 15 euroa pullolta), Pétalokseen, par’aikaa pullotettava -08 maistui suussani Alkosta löytyvää snadisti raskassoutuista -07:ää herkullisemmalta, joten kannattaa käydä siihen käsiksi jahka vuosikerta ilmestyy monopolin hyllyille.
Jos Bierzon aluetta katsoo vierailijan vinkkelistä, se on kepin varteen nojaavia Santiago de Compostela-pyhiinvaeltajia lukuun ottamatta vapaa turisteista. Jos siis haluat nauttia autenttisesta meiningistä ja paikallisista viineistä naurettavan edullisilla hinnoilla, suuntaa Ponferradan kaupunkiin tai Villafranca del Bierzon kylään. Samaan syssyyn voit kulauttaa menemään Galicia-alueen Albariño-valkoviinejä ja todeta, että espanjalainen viini on paremmissa kantimissa kuin koskaan.
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 