Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

brunello-postin uusi elämä rapakon takana

Edellinen Brunello-postaus jatkaa omaa elämäänsä pieninä palasina Do Bianchi-blogissa, jonne Jeremy ystävällisesti nosti sen. Käykää tsekkaamassa! Samalla kiitos mainiosta keskustelusta, joka alkuperäisen postin yhteyteen syntyi.

First time around?

You don’t speak a word of Finnish? No problem. Check out my other project, notorius ViiniTV brought to u in the lingua franca known as Broken English.

Representing the coolest part of the continent

80 % Brunellosta ei ollut puhdasta Sangiovesea

Italian viinejä mainiolla otteella käsittelevän Vino Wiren mukaan Brunellon tuottajayhdistyksen tuore puheenjohtaja myöntää, että ennen vuoden 2008 skandaalia 80% Brunello di Montalcinosta ei ollut puhdasta Sangiovesea. Tämä harvinainen ja kunnioitettavan suora lausunto varmistaa sen, mitä monet ovat epäilleet: muiden rypälelajikkeiden (ja vieraiden alueiden viinien) sekoittelu Sangiovesen sekaan kellarin hämärässä oli yhtä yleiseksi levinnyt tapa, kuin liikennemiliisin lahjominen Moskovaan johtavalla moottoritiellä.

Mitä tästä voi ottaa onkeensa? No ainakin sen, että suurella todennäköisyydellä kaapissasi lepäävät Brunellot eivät ole sitä mitä luulit niiden ostohetkellä olevan, taikka sitä kamaa, mikä teki alueesta niin kuuluisan, että sinä jouduit venyttämään kukkaronnyörisi äärimmilleen, jotta pääsit liikkeestä ulos pari pulloa rikkaampana. Hyviä viinejä ne silti ovat varmastikin.

Kukaties olennaista jupakassa ei siltikään ole viinien tyyli tai edes niiden laatu, vaan tuikitavallinen rehellisyys ja sen puute. Jos joku ratsastaa alueen historiallisella maineella ja panee sitä samaan aikaan halvalla, sille ei voi viininystävänä näyttää peukkua ilman, että se tahriintuu tiedät-kyllä-mihin. Olivat toiminnan insentiivit tai päämäärät mitkä hyvänsä, viinitalon asiakasta siinä viedään kuin pässiä narussa.

Hämäräpeliä tulee olemaan aina. Juuri siksi sekä tuottajien että kuluttajien edunmukaista on nähdäkseni tuomita vilunkipeli, nostaa kissa pöydälle ja puhua asioista kerrankin niiden oikeilla nimillä. Jos Brunellon charmi ei itsessään riitä tai Sangiovese on surkea rypäle, kukaties tuottajien kannattaa lisäillä muualta tuotuja lajikkeita viininsä sekaan. Jos näin päätetään, ilmoittaudun kernaasti vapaaehtoiseksi ostamaan Merlotin puutteesta kärsivät 100% Sangiovese-Brunellot pois tuottajien käsistä, ikään kuin ystävän palveluksena, maltillisella 85 %:n alennuksella, koska tuote on havaittu puutteelliseksi. Läpinäkyvyys ei ole viinintekijälle uhka, vaan mahdollisuus.

Kuinka tönkkö on italiasi? Katso puheenjohtajaherran haastattelu pala kerrallaan tästä ja tästä.

ViiniTV ja Mange Sud esittävät: Viinibakkanaalit

Sydämellisesti tervetuloa ViiniTV:n Viinibakkanaaleihin ravintola Mange Sudiin 2.8. kello 18. Tyrkyllä on mielenkiintoinen mahdollisuus testata kreikkalaisia ja italialaisia viinejä rinnakkain. Viinibakkanaalit on järjestetty kesän aikana kaksi kertaa ja molemmat iltamat myytiin loppuun ripeässä tahdissa. Tämän johdosta suosittelen lämpimästi hötkyilemään ja kilauttaamaan tai meilaamaan Mange Sudiin,  jos herkuttelu sopii pirtaasi. Ilmesty paikalle yksin, kaksin tai useamman voimin.

6 viiniä á 8cl ja 4 ruokalajin illallinen vain 58€. Toivottavasti nähdään Mangessa!

– Arto


Muinaiset roomalaiset ymmärsivät, että viinin juominen on mukavaa puuhaa. ViiniTV astelee legioonan jalanjäljissä järjestämällä Viinibakkanaalit, joissa nautiskellaan elämästä maistelemalla viinejä ja maittavia ruokia.

Viinibakkanaalien teema on maaotteluhenkinen: ”Rooma vs. Ateena”, mikä näkyy sekä viinivalinnoissa että ruoassa. Illan aikana selvitämme, kumpi Välimeren maa miellyttää meitä enemmän: Italia vai Kreikka. Ottaako sotaisa Rooma voiton vai löytyykö filosofiselta Ateenalta yllätys toogan hihasta?

Illan ruokatarjonnasta vastaa Mange Sudin keittiömestari Mikko Pölkki, viineistä ja ohjelmasta ViiniTV:n Arto Koskelo ja Ilkka Sirén.

ViiniTV on internetissä toimiva viinimedia, joka on valloittanut kentän tornadon lailla. Samalla se lienee maailman ainoa viinimedia, joka on ohjattu ulos hotellista siksi, että se on avannut samppanjapulloja lumilaudalla kesken haastattelun. ViiniTV:n perustajat, Arto Koskelo ja Ilkka Sirén sanovat haluavansa ravistella viinin avulla kulttuuria: ”nautintokielteisestä suorittamisesta elämäniloiseen olemiseen”. Pois siis pelko kurttuotsaisesta viinin maistelusta ja haukotuttavasta viiniluennosta.

ps. Bakkanaaleja järjestetään lisää elokuussa, jolloin nyrkkeilykehään asetetaan jälleen uudet viinimaat. Lisätietoa eventistä myöhemmin ViiniTV:n sivuilta sekä Facebookista!


Kulautettu: Jacopo Biondi-Santi Sassoalloro 2006

Suoraan ensin asiaan ja vasta mutkan kautta blogin perinteitä kunnioittavaan epämääräiseen rönsyilyyn.

Tammiset aromit hallitsevat tuoksua: tummaa suklaata, tuoretta lakritsaa, tummaa marjaa, valkopippuria ja hentoa kukkaisuutta. Paletilla pyörii luumua, hapankirsikkaa ja itämaihin taittavaa mausteisuutta. Maku on täyteläinen ja tanakka, tekstuuri samettinen. Tanniinit ovat robustit, mutta hienojakoiset.

Kuulostaa paperilla maittavalta paketilta, mutta onko siinä nautiskelijan hakemaa esoteerista kulautuskarismaa (sitä jotain, mikä käskee ottamaan uuden kulauksen)? Valitettavasti ei. Viini on ennalta-arvattava yllätyksettömyyteen saakka. Kun ottaa huomioon Biondi-Santi -kytköksen yhteen maan legendaarisempaan viiniin, tämä kirvoittaa pettymyksen tunteen.

Mistä kenkä puristaa? Vaikka viini on teknisesti taitavasti tehty, siitä puuttuu eloisuutta. Kyseessä on valuvika, joka tuntuu vaivaavan yllättävän monia supertoskanalaisia. Tavoiteltaessa paksua suutuntumaa pesuveden mukana lentää toisinaan myös asioita, joista ei kannattaisi luopua, kuten hedelmän puhtautta, raikkautta ja vivahteikkuutta. Uusi tammi latistaa rypäleen oman soinnin pahimmillaan geneeriseksi hissimusiikiksi, jonka kiinnostavuus ei kasva toiseen potenssiin, vaikka volume-nappi käännettäisiin kaakkoon. Mitä hienoviritteisempi rypäle, sitä suurempi mahdollinen halla. Sassoalloro on ollut 14 kuukautta paahtamattomissa tynnyreissä. Siinä maistuu muutama liikaa makuuni.

Viini ei tehnyt minuun vaikutusta, mutta todettakoon ääneen: Sassoalloro ei ole kehno esitys. Jos olet perso korskean tyylin toskanalaisille (ja hulluna esimerkiksi Alkon valikoiman Cabreo il Borgoon), Sassoalloro tarjoaa kelvollista settiä monia ubertoskanalaisia maltillisemmalla kukkaron kevennyksellä. Pullo lähtee Superioresta juuri nyt sopuhintaan 16,95,-.

Kallis kulaus

Ilta-Sanomat uutisoi, että Ahvenanmaan liepeiltä, uponneesta hylystä meren pohjasta, on löytynyt samppanjaa, jonka epäillään olevan peräisin 1700-luvun lopulta. Tapaus muistuttaa Jönköpingiä, vuonna 1916 upotettua purjelaivaa, jonka rahtina oli tsaari Nikolai II:n tilaamaa Heidsieck Monopolea vuosikertaa 1907, jota myytiin ilmeisesti useamman kymmenen tuhannen euron pullohintaan uusrikkaille ja muuten vain rikkaille.

Ilta-Sanomien mukaan: ”Samppanjan löysi ahvenanmaalainen sukeltaja Christian Ekström. Pullon löydettyään hän maistoi sen sisällä ollutta nestettä ja totesi sen olevan samppanjaa.” -IS

Ei tainnut ahvenanmaalainen sukeltaja arvata, kuinka kalliin kulauksen tuli ottaneeksi. Ruotsalainen samppanja-asiantuntija Richard Juhlin epäilee pullon arvoksi puoli miljoonaa kruunua.

Kulautettu: Bogle Cabernet sauvignon 2007 (13,65€)

Kalifornian viinit ovat olleet pitkään Alkon valikoiman akilleen kantapää. Maakunnan tuotanto on Euroopan perinteisiä pitäjiä polarisoituneempi: halpistuotantoa keitetään kasaan kosolti, kuten myös kukkaron nyörit räjäyttävää huippulaatua. Keskitason laatuviinit sen sijaan ovat olleet kiven alla, mikä on näkynyt myös monopolin valikoimissa. Tällä kertaa Alkon sisäänostajat ovat onnistuneet hienosti.


Boglen väri on syvänpuhuvan rubiini. Tuoksussa on viikunaa, boysenmarjaa, teelehteä, minttua ja tammen tuomaa makeaa mausteisuutta. Maku on täyteläinen, eläväinen, herukkainen, kypsän boysenmarjainen, tamminen ja miellyttävän pitkä. Lopun tanniinipuraisu varmistaa, ettei nuorallakävely pääty horjahdukseen. Volttisektio pysyy kurissa. Yhdistä grillissä tirisevään läskiin tai huitaise huiviin sellaisenaan.

Tuore header-kuva

Pannaan kesän kunniaksi vähän mätiä Riesling-rypäleitä headeriin. Syksyksi sitten jotain tuoreempaa.

Pari Italian helmeä

Italia on rypälenysvärin aarreaitta: maassa viljellään arviolta tuhatta eri rypälelajiketta ja valtaosa näistä on alkuperäislajikkeita, joita ei muualla tavata. Mitä tulee lajikkeiden kirjon luettelointiin, kukaan ei  tunnu olevan kartalla. Itse asiassa Italian viranomaisille näyttää tuottavan suuria haasteita pysyä kärryillä laatuluokituksista, joista he itse päättävät.

Italian kauppakamari tuntuu uskovan, että maassa on korkeimpia DOCG-laatuluokituksia 36 kappaletta, siinä missä Wikipedia aprikoi, että niitä on 37. Epävirallisten laskelmien mukaan niitä on kuitenkin myönnetty 47, 46 tai 48. Mapituskulttuurin kasvatti pudistelee päätään hämmentyneenä, koska kuvio on yhtä sekava, kuin hypoteettinen hallitus, joka ei ole varma kuinka monta ministeriä sillä on (– Oliks Ikellä viel joku salkku? – Ainakin se ajelee meidän mersuilla).

Kun soppaan lisätään se, etteivät monet Italian huippuviinit ole lainkaan DOCG-luokassa, alamme olla jälkiroomalaisen viinin syvimmän olemuksen äärellä. Himppasen sekavaa on. Lainsäädäntö laatuluokituksineen on kuitenkin vain osa palapeliä ja Italian tapauksessa se ei ole suinkaan tärkeimmästä päästä. Keskeistä on tiedostaa, ettei Italian herkullisuus lopu siihen mihin Chianti, Barolo tai Valpolicella päättyvät.

Alla kaksi vuosikerran 2005 huippuviiniä, jotka tulevat saappaan eri päistä: kengän kaaresta ja varren yläosasta.


Paternoster Aglianico Synthesi 2005 (maahantuojalta)

Kyseessä on tunnetun tuottajan viini rypäleestä, josta tahkottiin arvostetuimmat viinit jo Rooman aikaan. Aglianico-lajike on Etelä-Italian ylpeys, eikä lainkaan syyttä.

Tuoksussa on kypsää hapankirsikkaa ja rusinaisuutta, yhdistettynä yrttisyyteen, pölyiseen maahan ja merellisyyteen (kuin tuore osteri). Maku on täyteläinen, mutta elegantti. Hapankirsikka yhdistyy karpaloon ja piukkaan hapokkuuteen. Puutanniinit ovat kitkerät ja hienojakoiset: viini on kuin peukkuruuviin pantu Châteauneuf-du-Pape. Synthese tarvitsee vielä aikaa, mutta kehittynee varsin herkulliseksi pläjäykseksi noin 5-8 vuoden kuluessa.

J. Hofstätter Barthenau Vigna S. Urbano 2005 (39€ superiore.de)

Kuten tuottajan nimi viittoo, Alto-Adigen maakunnan siteet Itävaltaan ovat siinä määrin vahvat, että etikettiin on varan vuoksi pantu Pinot noirin nimi sekä Italiaksi että Saksaksi. Kukin voi itse päättää juoko Pinot neroa vai Blauburgunderia. Pistäydyin tilalla maistelemassa viinejä pari vuotta sitten. Tätä vuosikertaa en ole aiemmin testannut, joten nokka kohti lasia.

Viinin tuoksussa on liki ylikypsää kirsikkaa, herukkakompottia, tryffeliä, kermakarkkia ja nahkaa. Viini on suun täyttävä, elegantti ja silkkinen, mutta samaan aikaan hapokkuudeltaan uutta kulautusta käskevän napakka. Maku alkaa runsaasta kirsikkaisuudesta, mutta päättyy herkkusienimäisiin flavoreihin, joiden parissa jatkaa seikkailuaan viidentoista sekunnin paremmalle puolelle. Tyylikäs viini, joka liikkuu otteineen Burgundin ja uuden maailman välimaastossa.

Korruptiota Alkossa?

Peruspalveluministeri Risikko ajaa omiensa etua kiitettävästi

Alko näyttää saaneen oman Nuorisosäätiökohunsa. Päivän Hesari kertoo, että peruspalveluministeri Paula Risikon siviilityöpaikka, Seinäjoen AMK, on saanut ”päihdetyön kehittämis -hankkeelleen” Alkolta 100.000 euron lahjoituksen. Hesarin mukaan lahjoitus tuli ministerille yllätyksenä.

Alkon omien sivujen mukaan ministeri oli kuitenkin itse päättämässä rahojen käytöstä:

”Peruspalveluministeri Paula Risikko päätti Alko Oy:n yhtiökokouksessa lahjoitussumman ja lahjoituksen tavoitteet”

Seinäjoen AMK on saajalistan ainoa ammattikorkeakoulu tutkimusta tekevien yliopistojen joukossa. Ministeri Risikon asettama työryhmä päätti kesäkuun alussa, ettei nuoriin kohdistuvan alkoholimainonnan lakeja kiristetä ja Alkon liiketoimintaa siten vaikeuteta.

Korruptioepäily nostaa pinnalle vaateet läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta. Mitä merkittävämpi toimija, sitä suurempi väärinkäytösten mahdollisuus. Sanonnan mukaan yksi spotattu rotta vastaa kymmentä piileskelevää.