No jos nyt nimipäivän kunniaksi

Tänään on Arton nimipäivä. Tiedän, on naurettavaa mainita koko asiasta, mutta koska sain taannoin Masin tyypeiltä pullon Toar-viiniä, joka on vähän niinkuin nimeni, mutta tavut sekaisin, taidan löytää nimipäivästäni horjumattoman syyn viinin maistamiseen. Poks.

Corvinaa (75%) ja Oseletaa (25%), mielenkiintoinen blendi. Oseleta on liki kadonnut lajike, jota eräät Veneton talot ovat tuoneet takaisin viime vuosina muun muassa amarone-sekoituksiinsa, mutta näin suurissa määrin sitä ei ole tullut aikaisemmin vastaan. Ellen vallan erehdy, Oseleta tuottaa pientä satoa, mikä selittää sen joutumisen paarialuokkaan suurten volyymien aikakaudella, joka voidaan katsoa päättyneeksi Venetossa vasta tämän vuosituhannen puolella. Pitää tsekata paremmalla ajalla, mutta nyt olen juuri lähtemässä ulos ovesta tasting-hommeliin.

Muheva tuoksu, jossa piipputupakkaa, kirsikkaa, lakritsia ja lihakeittomaista aromia. Dekadentti tapaus. Musarmaisuutta volatiilia eläimellisyyttä venetolaisessa paketissa. Miellyttävän kuiva viini ilman tuntuvaa jäännössokeria. Viini onnistuu olemaan 13 prosenttinsa kanssa paletin puhdistava, mikä on aina mukavaa. Loppua kohden lääkemäistä katkeruutta.

Tunnistettava Veneton viini, mutta erilaista tavaraa kuin mikään mitä olen aiemmin maistanut. Rustiikimpi kuin Corvinasta duunattu La Poja Allegrinilta, mutta samalla kiehtovampi ainakin minun suussani. Parasta ennen päivä saattoi hyvinkin olla viime vuonna, mutta siitä viis. Veneton viinit eivät ole suosikkejani, mutta tämän aion nautiskella loppuun  saakka.

Viinipiru ja lupa läikyttää: Esipuhe

Tästä maistiaisena tuoreen kirjan esipuhe. Siitä toivon mukaan välittyy jollain tapaa tunnelma, joka vallitsi kesäisen kirjoittamisrupeaman aikana.

Eräs nautiskelun suppean historian suurista tragedioista on ollut viinin ajautuminen ylempien luokkien etuoikeuksien piiriin, vuorineuvoskastin kultaiseen häkkiin, kettupuuhkien, hopea-astiastojen ja oopperan kausikorttien kanssa epäpyhäksi vastakohdaksi kaikelle sille, mitä voidaan pitää kansanomaisena.

Tämän nyrjähtäneen asetelman seurauksena simppeli maataloustuote on esittäytynyt meille ylellisyytenä, ei arkisten ruokailujen palanpainikkeena, kielen kantojen kostuttajana tai sosiaalisen sitkon synnyttäjänä.

Tämä kirja piti kirjoittaa siksi, että vaikka viininjuojien määrä on kasvanut läpi vuosien, viinipuhe on polkenut paikoillaan kuin mummo, joka juo laihaa kahvia, vaikka pula-ajasta on kulunut vuosikymmeniä. Viini tarvitsee potkun takalistoon, jotta ihmiset uskaltavat nauttia siitä vapaina hölynpölystä. Vallankumous tarvitsee kipinän. Tämän kirjan vaatimaton tarkoitus on heittää bensaa liekkeihin.

Kädessäsi on viinikirja, jota lukemalla saatat oppia jotain viineistä. Se tapahtuu toivottavasti vahingossa, kuten monet elämän parhaista asioista, joihin myös viini lukeutuu. Viini nimittäin keksittiin aikoinaan onnenkantamoisen seurauksena, jonkun unohdettua rypäleet ruukun pohjalle. Mitä ilmeisimmin historian ensimmäinen viinintekijä piti tuotoksestaan, koska sittemmin tapa on levinnyt kulovalkean lailla ja viiniä on valmistettu katkeamattomana virtana läpi vuosituhansien.

Pioneerityö tehdään usein tuhoamalla monumentteja, jotka räjähtävät taivaan tuuliin ja jättävät jälkeensä komean savupilven. Tässä kirjassa sellainen monumentti on ajatus viinin nautiskelusta vakavasti otettavana touhuna. Tuo nyrjähtänyt väärinkäsitys täytyy suoristaa aikailematta, sillä viini ei ole kurttuotsaisten juoma. Se on parasta nautittuna leveä hymy naamalla. On kirjan sivuille piilotettu muitakin monumentteja, mutta ne saat löytää itse rivien välistä.

Mitä tulee viinifilosofiani, se on varsin simppeliä laatua. En halua sivistää sinua. Sen sijaan autan sinua mielelläni saamaan viinin nautiskelusta enemmän irti. Tieto ei nimittäin ainoastaan lisää tuskaa, vaan myös tehostaa nautintoa ja tuo siihen kummasti syvyyttä. Itse tietenkin päätät, miten elämästäsi nautit. Lipittelet viinisi kalsareissa kotisohvalla tai puleerattuna illallispöydässä, niin kauan kuin nautit siitä viinistä mitä juot, olet perillä. Itse katson parhaaksi nautiskella viiniä kelvollisina kulauksina, koska pidän siitä. Sen kummoisemmasta asiasta ei ole kyse.

Miten tähän pisteeseen päädyttiin? Opiskelin aikoinaan sosiologiksi Helsingin yliopistossa ja päädyin valmistumisen jälkeen toimittajaksi, koska minulla tuntui olevan asiaa liiaksikin. Opiskelin sittemmin WSET-viinitutkinnon, jotta voisin kirjoittaa intohimoni kohteesta osaavammin. Koska en tiennyt mitä karttuneella tiedolla tekisin, perustin Viinipiru-blogin. Se sai nopeasti lukijoita. Mikäpä siinä siemaillessa, ajattelin. Perustin vitsin vuoksi myös ViiniTV nimisen videomedian ystäväni kanssa. Avasimme samppanjapulloja lumilaudalla ja yhdistelimme chiliä samppanjaan, mitkä olivat huonoja ideoita kaikki tyynni, mutta auttoivat porautumaan lähemmäs asian ydintä: elämästä nautiskelua. Tätä nykyä Viinipiru ja ViiniTV ovat Suomen suosituimmat viiniblogit, joten kädessäsi oleva opus on luonteva seuraava askel.

Jos tämä kirja pyrkii jotain olemaan, niin nautintokielteisen kulttuurin matontamppaus ja vastaisku ilottomuudelle. Siksi sen ei ole tarkoituskaan olla lehtorimaisen kattava kuvaus viinin maailmasta tai edes oikeudenmukaisesti koostettu kasa silppua. Se ei sisällä niinkään olennaisuuksia, vaan epäolennaisuuksia, koska se on rakennettu kurkistusreiäksi elämäntapaan, jossa viinillä on keskeinen merkitys. Minun elämäntapaani. Se on samalla uudenlainen tapa suhtautua viiniin. Lähinnä kirja kuitenkin vain on, koska piuhani on kytketty yhteen erikoisella tavalla ja koska olen yrittänyt kirjoittaa tekstiä, josta itse pidän.

Viinimaailman kynnystä on pidetty perinteisesti korkeana. Yksi syy tähän löytyy viinikirjallisuudesta. Se on kirjoitettu valitettavan harvoin vetävästi, jolloin aihepiiriin syventyminen vaatii lukijalta aiempaa innostuneisuutta tai vaihtoehtoisesti masokistista luonnetta. Muutoin homma jää kesken jo alkuvaiheessa ja uskallan epäillä, että melko usein jääkin. Tämä ei ole sinänsä ongelma, mutta jos kirjoja lukevat vain ne, jotka ovat jo ennestään viinihulluja, viinikirjallisuus ei luo uusia yleisöjä. Siksi olen yrittänyt kirjoittaa kirjan ennemmin inspiroivaksi kuin informatiiviseksi, vaikka molemmat puolet ovatkin läsnä kirjan tekstissä.

Olen myös yrittänyt tehdä kirjan mahdollisimman vaivattoman käyttää, vaikka tunnustankin, että sen rakenne mallintaa onnistuneesti luovaa kaaosta, joka vaivaa myös muuta elämääni. Kyse on jonkin sortin viiniaapisesta, helppolukuisesta vessakirjasta, jonka voit avata yhdestä kohdasta, lukea kappaleen, ja jatkaa sitten hyvillä mielin myöhemmin toisesta.

Viinikirjassa pitää tietenkin myös olla viinisuosituksia. Löydät niitä kappaleiden lopuista. Monopolin tarjonta on mitä kekkoslovakian jäänteeltä vain odottaa sopii, mutta olen pyrkinyt ruotimaan valikoiman piilotetut helmet tarkalla kammalla. Yleisimmin suositukset putoavat kympin ja kahdenkymmenen euron väliin, koska haarukasta löytyvät hinta-laatusuhteeltaan Alkon parhaat ostokset. Suosittelen lämpimästi testaamaan viinejä ja sen jälkeen myös viereisiä viinejä, koska vain maistelemalla voit löytää oman makusi, vapaana muiden lukkoon lyömistä totuuksista.

Mutta jatketaan tarinointia itse kirjan puolella. Ennen lähtöä haluan toivottaa sinut sydämellisesti tervetulleeksi viinipitoiselle vuoristorata-ajelulle, joka saattaa nipin napin pysyä kiskoilla aina viimeiselle sivulle saakka. Kaada viiniä lasiisi ensimmäisestä lähettyvilläsi olevasta pullosta, ota mukava asento ja nauti kyydistä. Matkalla juoma saattaa hieman läikkyä, kuten otsikkokin lupaa. Se on sallittua.

Viini, ruoka & hyvä elämä starttaa huomenna

Viini, ruoka & hyvä elämä käynnistyy huomenna! Löydät minut seuraavina kellonaikoina messujen todennäköisesti parhaaiden tuotteiden ääreltä, Vindirektin ständiltä. Seison kirjapinon kanssa tiskillä ja kaadan laseihin syksyn uutushittiä Kungfu Girlia, jota lipitellään myös kirjan sivuilla. Kirja lähtee messuhintaan tasan kahdellakympillä, koska en jaksa pelata kolikoilla. Toivottavasti nähdään siellä vinkun merkeissä.

To 12 – 17

Pe 12 – 19

La 10 – 12

Suu makeaksi

Teknologian kehittyminen ja tieteellisen tiedon karttuminen ovat muuttaneet viinimaailmaa viidessä kymmenessä vuodessa enemmän kuin edeltäneinä viitenä satana. Niiden ansiosta tasalaatuisuus ei ole enää onnistuneen arpapelin tai elämänmittaisen tietopääoman kartuttamisen lopputuote, vaan oikeaoppisen valmistusprosessin hallittu lopputulos. Teknisesti virheetöntä viiniä on tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Suhteellisen ripeällä kehityksellä on seurauksensa. Kulttuuri laahaa teknologian perässä. Esimerkiksi viinin maistattaminen ravintolassa on tätä nykyä ennen kaikkea menneistä ajoista muistuttava rituaali, joka on tyhjentynyt merkityksestään kuin seuraavaa vappua vartova ilmapallo.

Teknisesti virheellisiä pulloja on liikkeellä monin verroin vähemmän kuin takavuosina. Jokaisen lasillisen erilinen maistattaminen on lähinnä seremoniaan osallistuvien ihmisten ajanhukkaa, jos pahasti sanotaan ja miksipä ei sanottaisi, jos se pitää paikkaansa. Koska viini on kunnossa liki sataprosenttisella todennäköisyydellä, maistattaminen  vertautuu asetelmaan, jossa taksinkuljettajan odotetaan demonstroivan auton jarrujen toiminta ennen jokaisen kyydin alkua. Näytelmän hullunkurisuutta ei ainakaan vähennä se, että enemmistö asiakkaista ei edes tiedä miksi viiniä maistatetaan.

En ole tainnut saada ravintolassa virheellistä viiniä lasiini kahteen vuoteen, vaikka syön ulkona aina kun kerkeän ja vain kehtaan, kuten Facebook-sivujani seuraavat ovat saattaneet huomata. Jos lasiini ilmestyy yllättäen vastenmielisen makuista viiniä, pyydän tarjoilijaa vaihtamaan sen tarpeen ilmetessä. Marssijärjestys on mielestäni melko johdonmukainen; enhän esimaista ruoka-annoksiakaan.

Joka tapauksessa, takaisin aiheeseen viivyttelemättä. Kategoria, jossa viime vuosikymmenten teknologinen kehitys näkyy kukaties kaikkein selvimmiten, on makea viini.

Männävuosina jalohomeisista rypäleistä valmistettuja makeita viinejä saatiin vuodesta toiseen vain muutamasta paikasta maailmassa, joista Ranskan Sauternes on tunnetuin. Muualla jalohometta ilmaantui rypäleisiin joinakin vuosikertoina, jolloin se nähtiin joko vitsauksena tai siunauksena, hieman viinityylistä riippuen. Lähtökohtaisesti jalohomeisista rypäleistä tuotetut makeat viinit olivat harvojen herkkua, koska viinejä tuotettiin kohtuullisen vähän.

Ajat ovat muuttuneet ja käsitykset murtuneet. 2012 kuluttaja voi marssia lähihandelliin ja ostaa kymmenellä eurolla makean viinin, joka on teknisesti virheetön, jopa herkullinen ja valmistettu yllättävässä paikassa.

Darling Cellarsin Premium Noble Late Harvest on tästä Alkon osuvin esimerkki. Se on valmistettu 60% jalohomeisista rypäleistä Atlantin vaikutuspiirin merellisessä ilmastossa, jolle tyypillinen aamukosteus ja syksyn sateet mahdollistavat jalohomeen kehittymisen köynnöksiin kasvukauden loppupuolella.

Koska jalohomeiset viinit eivät ole kovinkaan perinteinen Kapkaupungin lähistön tuotekategoria, pidän mahdollisena, että alkujaan luonnon synnyttämää jalohometta tartutetaan tarhan rypäleisiin, kosteudesta pidetään huolta kastelun avulla ja hometta mahdollisesti ruokitaan jollain tapaa sadonkorjuun lähestyessä, joskin riennän ensimmäisenä lisäämään, ettei minulla oikeasti ole mitään ymmärrystä tämänkaltaisesta botrytis-tekniikasta, joten jorinani voi jättää täysin omaan arvoonsa.

Heitetään silti vähän lisää löylyä kiukaalle, koska ajatus moisesta sattuu miellyttämään minua tätä kirjoittaessani. Rypäleet saattavat vallan hyvin käydä ennen puristusta läpi kryoekstraktiona tunnetun jäädytyskäsittelyn, joka poistaa niistä vettä ja siten konsentroi viiniä nostaen luonnollisesti samalla lopputuotteen sokeritasoa. Tämä täysin sallittu menetelmä on yleistynyt verrattain lyhyessä ajassa siinä määrin rivakasti, että vastaan tulee jo jääviinejä, jotka on valmistettu Espanjan auringon alla kypsyneistä rypäleistä. Siitä voi kait päätellä jotain.

Koska tämän kaltaiset teknologiat rikkovat romanttista mielikuvaamme viinistä, on ymmärrettävää, etteivät viinintuottajat kirjoita etiketteihin kissankokoisin kirjaimin käyttämiään tuoreita teknologioita.

Kryoekstraktion käyttö ei rajoitu uuteen maailmaan tai edulliseen hintatasoon. Myös Sauternesissa käytetään kryoekstraktiota nykyään vähintäänkin huonoina vuosikertoina, kukaties myös parempina. Mualimo muuttuu eskoseni.

Mikäli pidämme viinin makua mittarina, uusien tekniikoiden esiinmarssi on lopulta kuluttajan etu, koska laadukkaita tuotteita pystytään tuottamaan edullisella kulurakenteella. Kuluttaja toki haluaisi ostaa vain sympaattisen pieniltä perhetiloilta tulevia romanttisesti oikeaoppisia tuotteita, mikä johdattelee suuren skaalan viinintuottajat markkinoimaan tuotteitaan ennemmin auringolla ja puhtaalla luonnolla kuin kryoekstraktiolla ja laboratoriolaadulla.

Itse suhtaudun asetelman muutokseen tyylilleni uskollisena ristiriitaisesti, sillä vaikka näen kehityksen hedelmien herkullisuuden, olen toisaalta taipuvainen näkemään taivaanrannassa myös uhkia, jotka saattavat aktualisoitua perinteisten viinien saralla teknologisoitumiskehityksen ja kaupallisuuden ikeessä. Kaltevana pintana tunnetun argumenttivirheen perinteitä kunnioittaen pelkään, että teolliset menetelmät saattavat typistää viinin poikkeuksellista rikkautta levitessään pientenkin tilojen kellareihin. Tämän vuoksi olen penännyt jo pidemmän aikaa viinituotantoon lisää läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, mutta se on toinen tarina.

Ambivalenteista aatoksistani huolimatta, asialle ei mahda mitään: Premium Noble Late Harvest on varsin herkullinen viini, jonka hinta-laatu-suhde on erinomainen. Sen hurja hapokkuus löytää vastineensa 120 gramman makeudesta, joka jättää suuhun miellyttävän makeudun tunnun tahmaamatta sitä kuitenkaan siirappimaiseksi. Suosittelen testaamaan ennakkoluulottomasti. Ellen täysin erehdy, kyseessä on eräs Alkon valikoiman parhaimman hinta-laatu-suhteen viineistä.

Toinen esimerkki edukkaasta, mutta maukkaasta tahmeasta viinistä saapuu Chilen suunnalta. Emiliana Late Harvest Sauvignon Blancin hinta on saatu painettua alle maagisen kymmenen euron rajan, mikä on yllättävää viinin laatuun nähden, etenkin kun otetaan huomioon, että kyseessä on biodynaamisin opein viljelty viinitarha, mikä tarkoittaa käytännössä suurempaa määrää työtunteja köynnösten parissa.

Kyllä, viini on todella valmistettu Sauvignon blancista, josta en yleisesti välitä, mutta aivan kuten Sauternesin herkullisissa viineissä, Sauvignon blanc toimii tässäkin makeassa viinissä komeasti. Ja kyllä vain, viini tulee Chilestä, jonka viinejä olen perinteisesti rakastanut sorsia paatuneen elitistisenä viinisnobina. Olen aseeton, sillä Emiliana tarjoaa hyvää vastinetta kukkaron nyörien hölläämiselle. Hunajaisena ja trooppisena starttaava viini päättyy miellyttävään katkeron puraisuun, josta huomaan hetken pohdinnan päätteeksi syttyväni. Kyseessä on pehmeänä liukuva jälkiruokaviini, jossa ei ole liikaa makeutta tukkimassa makumaailmaa.

Nyt lienee jo korkea aika ottaa syntisten makeiden viinien maailma haltuun.

Disclaimer: maahantuoja lähetti Emilianan näytepullona.

Tänään Jyväskylässä!

Olen tänään viinibaari Figarossa kello kuudesta eteenpäin juttelemassa kirjasta, joten tule moikkaamaan, jos olet maisemissa. Tilaisuudessa on myös mahdollisuus selailla, tai jopa ostaa, uunituore painotuotetta, jonka sain itse näppeihini vartti sitten! Mukava tunne, kertakaikkiaan.

Varsinaiset julkkaribileet vietetään Vin-Vinissä 25.10. Kello kuudesta eteenpäin. Tervetuloa sinnekin.

Huhujen mukaan viinibaari Figaro on täynnä herkullisia viinejä, joten en voi kuin onnitella itseäni siitä, että kirjoitan viinistä, en erilaisista ruuveista ja muttereista.

Kansanäänestys monopolin tulevaisuudesta

Petri Viglionen käynnistämä kampanja Alkon monopoliaseman asettamisesta kansanäänestykseen mietojen juomien saralla käynnistyi eilen Kolmen sepän patsaalla. Itse aloitteen, jonka ytimessä on ajatus vähittäismyyntimonopolin tulevaisuuden ratkaisemisesta demokratian keinoin, löydät täältä. Nimien keräys päättyy 15.4.2013. Aikaisemmin tämän kaltaiset kansalaisilta lähtevät aloitteet eivät olleet mahdollisia, joten Viglione näyttäisi olevan pioneeri aloitteensa kanssa useammallakin tavalla.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä alkoholilain perusteiden tarkistamiseksi. Kansanäänestyksessä ehdotetaan kysyttävän “Tuleeko mietojen alkoholijuomien vähittäismyynti vapauttaa kilpailulle?” ja äänestäjille tarjotaan kaksi vastausvaihtoehtoa; “kyllä” ja “ei”.

Kansanäänestys ehdotetaan järjestettäväksi europarlamenttivaalien yhteydessä 8.6.2014. Ehdotettu laki, jolla äänestyksesä säädetään, on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2013.

Tuen kampanjan tavoitetta avoimesti.

Vieraskynä: Erottajan Alko säilytettävä

Huonoja uutisia viininystäville. Erottajan Alkon toiminta ajetaan alas kuun lopussa. Sääli, sillä Erottajan liikeen toiminta on ollut ihmiskasvoista ja asiantuntevaa. Jopa siinä määrin, että monien mielestä Alkon lippulaivamyymälä on sijainnut Kampin sijasta Erottajalla.

Kuulemani mukaan Erottajan myyjät ripotellaan kiireesti muihin myymälöihin. Intohimoisesti työhönsä suhtautuva osaaja ei välttämättä löydä täyttymystä esimerkiksi Stockmannin Alkon markettiympäristössä, joten Erottajan liikkeen alasajo ei ole nähdäkseni ainoastaan signaali viininharrastajille, vaan myös monopolin omille myymälätyöntekijöille. Jos Alko arvostaisi työntekijöitä, jotka omistautuvat työnantajalleen ja kouluttautuvat pitkälti vapaa-ajallaan, se antaisi heille lisää vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia Alkon erityisliikkeiden kehitystyössä, ei tarjoaisi litsaria poskelle.

Erottajan myymälän lopettaminen on takaisku viinikulttuurille, jonka kukoistuksen tiellä monopoli päättäväisesti seisoo. Etenkin, koska Alkon ilmoitus ”vuokrasopimuksen valitettavasta päättymisestä” ei tietojeni mukaan kerro koko totuutta asetelmasta, saatika tavasta, jolla valtion omistama suuryritys toimii vapailla vuokramarkkinoilla.

Alla Otto Niemisen avoin kirje Alkolle, joka julkaistaan suomeksi käännettynä tässä yhteydessä.

Parahin Alko,


Kuulin hiljattain uutisen, että aiot sulkea Erottajan-myymälän tämän kuun lopussa. Miksi? Asiointi kanssasi, Alko, saa minut tuntemaan itseni salaliittoteoreetikoksi, koska tapasi perustella menettelysi vaikuttaa käytännössä aina järjettömältä. Salaliittoteoriani on seuraava: tarkoituksesi on näivettää viinin harrastaminen tässä maassa.


Mitkä sitten ovat todisteeni?


Ensinnäkin valikoimasi on kelvoton. Luot harhakuvan monipuolisuudesta tuomalla markkinoille viinejä maista kuten Kiina ja Intia, mutta maisteltaessa nämä viinit – sekä uusien että jo vakiintuneiden alueiden tuotteet – maistuvat epäilyttävästi samalta. Erityisesti huokeampien viinien tapauksessa. Alle 15 euron hintaluokassa ”erilaisia” espanjalaisia punaviinejä on kutakuinkin 60, mutta maisteltaessa vaikuttaa paremminkin siltä, että viinejä on vain yksi, mutta etikettejä 60.

Myöskään niin sanottujen vakavasti otettavien viinien laita ei ole sen kehuttavampi. Miksi otat valikoimaan likipitäen vain ja ainoastaan ”moderneja” viinejä – pehmeitä ja täyteläisiä, joissa tammi ja ylikypsät aromit korostuvat, mutta joissa rypäle ja terroir jäävät huomiotta? ”Hienojen viinien” valikoimanne on kovin yksipuolinen. Kyllä niitä oikeassa viinimaailmassa riittää, vaikka Alkon valikoimien perusteella sitä ei uskoisi.

Sinulla on kylläkin tilausvalikoima, jossa on joitakin aidosti kiinnostavia viinejä. Viinejä, joissa on luonnetta. Jopa haastavia ja jännittäviä viinejä! Miksi järjestelmällisesti lyöt laimin kyseistä valikoimaa? Miksi myymälöilläsi on lupa pitää valikoimissaan kerrallaan ainoastaan kymmenen erikoisvalikoiman nimikettä? Miksi Arkadian myymälä, jolla yksin saa olla laajempi valikoima erikoisvalikoiman tuotteita, ei saa laittaa hyllyihinsä valikoiman uutuustuotteita lainkaan? Miksi nähdä näin julmetusti vaivaa sen eteen, että kiinnostavat viinit pysyvät niiden saavuttamattomissa, jotka niihin haluavat tutustua?

 
Toinen salaliittoteoriaani tukeva todiste on, että sulkemalla Erottajan-myymälän tulet samalla soittaneeksi kuolinkelloja koko suomalaiselle viinikulttuurille. Erottaja on ainoa myymälä, joka ei ole supermarket, vaan niin lähellä oikeaa erikoismyymälää kuin se kammottavalla valikoimallasi vain on mahdollista. Sieltä saa, toisin kuin Stockmannin tai Arkadian-myymälästäsi, kohteliasta ja asiantuntevaa palvelua jokaiselta myyjältä. Toisin kuin kahdessa muussa ”erikoismyymälässä”, Erottajan henkilökunta kuuntelee aktiivisesti asiakkaita ja yrittää haalia valikoimaansa viinejä, joista asiakkaat saattaisivat pitää. Erottajan henkilökunta on vilpittömän kiinnostunutta viineistä ja epäilemättä koko organisaationne asiantuntevinta väkeä. Sellaista palvelua ei saa supermarketista.

Sulkemalla ainoan myymälän, joka ei ole supermarket, teet karhunpalveluksen sekä meillä viininystäville että Erottajan erinomaiselle henkilökunnalle; me ansaitsemme Erottajan tarjoamia kiinnostavia viinejä, he puolestaan ansaitsevat saada tehdä työtään paikassa, jossa heidän ammattitaitonsa ei valu hukkaan. Rautalangasta vääntäen: valtaosa Alkoista passiivisesti päättää, mitä me juomme, mutta Erottaja kuuntelee asiakkaitaan ja aktiivisesti pyrkii löytämään asiakkaiden haluamia viinejä.


Ainoa mielekäs johtopäätös on, että sinä, Alko, et oikeasti välitä viinikulttuurista. Haluatko todella muuttaa kaikki Alkot supermarketeiksi, joissa voit huseerata kuin mikäkin populisti ja väittää, että nykyinen kurja valikoima on juuri sitä mitä keskivertoihminen haluaa, ja näin evätä kunnollisen valikoima niiltä, joille se todella merkitsee. Miksi sinä vihaat meitä viininystäviä? Jos todella mielit palvella meitä intoilijoita, älä sulje Erottajaa. Avaa mieluummin enemmän samanlaisia myymälöitä.

– Otto Nieminen, Repository of Useless Information

Viskiä Juralla

Kuten Viinipirun Facebook-sivuja seurailevat ovat saattaneet huomata, olen tällä hetkellä Skotlannissa juomassa viskiä ja tekemästä aiheesta juttua. Asun Juran syrjäisellä saarella, jolla on vain yksi tie, jossa on vain yksi kaista, joskin tien varrella on satunnaisia levennyksiä, joihin on syytä pysäköidä aikailematta, jos vastaan tulee viskillä täytetty yhdistelmärekka. Lisäksi saarella on yksi pub, yksi tislaamo ja yksi ruosteinen huoltoasema. näin syrjäisessä paikassa en ole ollut sitten Etelä-Marokon beduiinimaastojen.

Olen ollut reissussa alle kaksi vuorokautta, mutta ehtinyt jo kokea ja nähdä monenlaista. Olen esimerkiksi oppinut, että paikalliset juovat kernaasti viskiä, vodkaa ja olutta saaren ainoassa pubissa, ja autoilevat sitten koteihinsa, jotka sijaitsevat useimmiten jossain kohtaa ainoan tien varrella, kuten arvata saattaa. Ojiin on takuulla ajettu kärrypolun kapeudesta päätellen useasti. Toisinaan sama temppu tehdään veneellä, jolloin mantereelle suoritettu ryyppyreissu päättyy pimeässä navigointiin karikkoisen saaren edustalla.

Karulla maastolla siunattu Jura muistuttaa itse asiassa melko lailla Lapin käsivartta, jossa paikalliset ottavat riskejä poliisin ja terveytensä kustannuksella, koska ovat kuolemattomia ja tietävät, että valtavan kokoisella alueella toimii yksi vaivainen partio ja sekin istuu yleensä Sodankylän ABC:llä kahvilla. Juralla tosin ei ole yhtäkään poliisia, toisin kuin Lapissa, vaikka tien varrella käyskentelevät peurat näyttävätkin melkoisen paljon poroilta, ainakin minun silmissäni.

Seuraavaksi Juran tislaamon janoisa suurlähettiläs Willie Tait saapuu Jura Lodgeen illalliselle, jos kokki vain on saanut haalittua raaka-aineita kasaan kalastajilta ja kylän ainoasta kaupasta. Se ei kuulemma aina onnistu, ja pientä varoittelua jo kuului, että tänään saattaa olla sellainen ilta. Jääkööt nähtäväksi.

Mitä tulee viiniin, kaapeista näyttäisi löytyvän pehmeäksi mainostettua chileläistä merlotia ja toffeen makuiseksi kehuttua kalifornialaista chardonnayta, joten taidan jatkaa valitsemallani viskilinjalla koko viikon.

Asuttamassani talossa  muuten kuulemma kummittelee, mutta en anna sen haitata. Keskityn mieluummin saaren hitonmoiseen viskiin, josta en ymmärrä tuon taivaallista, ainakaan vielä. Kukaties paatunut viinimies oppii arvostamaan reissun aikana ehtaa skotlantilaista viskiä?

 

Tule moikkaamaan Viini, ruoka & hyvä elämä -messuille

Etsi messuilta tämän näköistä roistoa

Moi, Viini, ruoka & hyvä elämä -messut järjestetään 25. – 28.10. Helsingin messukeskuksessa. Menen sinne. Samaan aikaan nurkan takana on Kirjamessut, joilla lanseerataan Viinipiru ja Lupa läikyttää. Olen lyönyt hyntyyni yhteen Vindirektin kanssa, koska viinipuolella on mukavampaa.

Maistatan ständillä Kungfu Girlia (kyllä, maistamisen arvoisin viini messuilla), joka esiintyy myös kirjassa. Samalla myyn kirjaa, koska olen kahisevan perään. Samalla juttelen niitä näitä viinistä. Tule hakemaan kirja nimikoidulla signeerauksella, jos et ole vielä tilannut!

Tervetuloa moikkaamaan kello 12 eteenpäin messupäivinä. Sitä aiemmin en jaksa raahautua paikalle, koska olen työtävieroksuva ja muutoinkin vetelä.

Ja sitten itse täräytys: tervetuloa kirjanjulkkaribileisiin 25.10. Vin-Viniin. Ovet ovat avoinna blogini lukijoille!