Vitsauksista viis, viini maistuu

Viinipirun virallinen lamamittari ei ole puolessa vuodessa pärähtänyt punaiselle. Mikäli toistetun kyselyn tuloksia haluaa pitää jollain tapaa vertailukelpoisina, tilanne näyttäytyy melko muuttumattomana. Vaikka muutaman prosentin valuma ’ei ole vaikuttanut’ -vaihtoehdosta muihin kategorioihin on havaittavissa, muutos mahtunee virhemarginaalin sisään.

Vielä kun joku kaivaisi tuhkan ja tomun seasta kiveen kirjoitetut tilastot Rooman lopun ajan orgioiden amforien tyhjenemistahdista imperiumin huomispäivän eilisen suuruuden jo kolkutellessa ovella.

Uusintakysely: vaikuttaako talous viiniostoihisi?

Viime joulukuun alussa kyselin taantuman vaikutuksista ja kerroin että aioin toistaa kyselyn kevään edetessä. Alla ote alkuperäisestä postauksesta uusiokäytettynä.

Viikon viinikysely ratsastaa makrotaloutta korkkiruuvin lailla pullon pohjalle kiertävän laskusuhdanteen harjalla. Tuntuuko talouden turbulenssi munaskuukkeleissa asti raipan lailla lyövän lomautusuhan, laihtuneen sijoitussalkun tai turuilla ja toreilla leijuvan pahaenteisen hiljaisuuden myötä? Vai pidätkö talouden rattaita raiteilla lappaamalla pökköä pesään muidenkin puolesta? (edit: lisätty myös lama-aikaan sopiva ”neljäs vaihtoehto”)

Viime viikon kyselyn tiimoilta

 

Harrastuksen irvileukainen määritelmä voisi olla hyväksytty tuhlauskohde ylimääräiselle rahalle, eräänlainen ylellisyystuote, joka sisältää pienen ripauksen itsepetosta, koska ylimääräisyys on laadultaan suhteellista. Viinipirun lukijoiden kohdalla harrastaminen tarkoittaa useimmin noin 50 euron edestä suoritetttavaa viikottaista viininmaistelua. Sosiaali- ja terveysministeriön ei kuitenkaan ole syytä huolestua, sillä aiemman kyselyn mukaan nautitut pullot sijoittuvat skaalan hintavampaan päähän, jolloin tuloksen kääntäminen Magyarin murteelle on yhtä mielekästä kuin Aku-Ankan lukeminen savoksi.

Myös kympin tai kahden viikkosuolaus nauttii vastaajien parissa suurta suosiota kolmanneksen osuudella, siinä missä vajaa viidennes ilmoitti kuluttavansa alle sata euroa. T’ätä averiämmistä otteista viestiviä kulutustottumuksia löytyi niukalti: 3% vastaajista vihjasi jättävänsä laskemisen niille, joilla sellaiseen on tarvetta. Ja miksipä ei: etenkin jos yhtälöön kuuluvat syvien taskujen lisäksi äärimmilleen viritetyt makuhermot, lienee todennäköistä, ettei viinillisten viikkojen ja Putron avainkappaleen ironisen nimen välillä ole juopaa.

Viikon kysely: kuinka paljon käytät rahaa viiniin?

Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia onnitelleita, on mukava kuulla, että kirjoitukset resonoivat! Piru jatkaa kelvollisiksi havaituin kuvioin myös toiselle vuodelle. Sitten suoraan viikon kyselyyn, joka käsittelee kaikille tuttua resiprookkisuuden periaatetta ilmentävän sopimuksenvaraisen vaihtoarvon välinettä, eli rahaa.

Harva harrastus on ilmainen, eikä viini tee poikkeusta perinteeseen. Suurimpia myrskyjä viinilasissa nostattavat löydöt kirpaisevat yleensä kassalla säyseitä litkuja enemmän. Pullojen hamstraaja tuppaa vivuttamaan itseään ajattelemalla ”ostan nyt, juon myöhemmin”, mikä ei valitettavasti ole aivan sama kuin laittaisi rahaa pankkiin. Peri-inhimillinen perspektiivin harhautus kristalloituu viimeistään silloin, kun lievittelee kurnivaa nälkää lukemalla pölyisiä etikettejä. Mutta täytyyhän ihmisellä olla harrastuksia.

Viinipirun lukijat ovat eksoottisia otuksia

Kokeilunhaluiset edustivat yli 80 prosentin osuudella selkeää enemmistöä viime viikon kyselyssä, jossa kartoitettiin ostotottumuksia. Tyypillisesti enemmistö kuluttajista pyrkii pitäytymään tutussa ja turvallisessa uutuuden viehätyksen kustannuksella, puhumattakaan kroonisesta elämyksien metsästyksestä. Tämä tukee osuvasti ääneen lausumatonta hypoteesia siitä, että sivuston lukijat ovat  keskimäärin a.) paatuneita viini-intoilijoita, mikä sisältää ajatuksen b.) kokeilunhaluisuudesta rajallisen valikoiman parissa.

Vaikka ylettömän pitkälle vievien johtopäätösten vetäminen johtaa vain väritettyyn versioon todellisuudesta, tällaiseen suuntaan viittovat myös aiemmat kyselyt, joiden mukaan Pirun tyypillinen lukija pistää silmään Alkon tilastoista paremmin kuin heinäsuovaan piilotetun neulan olettaisi. Mutta jonkun täytyy ostaa lukemattomat, herkulliset, yli kymmenen euroa maksavat viinit, eikö?

Viikon kysely: minkälainen viininostaja olet?

Viikon viinikysely ei kosketa niinkään viinejä, joista siinä puhutaan, vaan teitä, hyvät Viinipirun lukijat. Kulutussosiologisten tutkimusten mukaan kuluttajat jakaantuvat karkeasti ottaen kahteen luokkaan: turvallisuushakuisiin  ja kokeilunhaluisiin, joista ensimmäiset muodostavat enemmistön (en löydä tähän hätään dataa aiheesta, mutta muistelen, että prosentti oli Alkon kohdalla jopa 80% asiakkaista).

Varmuutta ja ennakoitavuutta arvostavat kuluttajat pyrkivät minimoimaan riskit, mikä tarkoittaa viiniostoksilla ennen kaikkea hyväksi havaittujen tai suositeltujen viinien valitsemista uusien tai outojen tuotteiden kustannuksella.

Pienemmän osan kuluttajista muodostavat seikkailuhenkisemmät, jotka kokeilevat hanakasti uutuuksia ja tarttuvat outojenkin viinimaiden tuotteisiin. Kokeilunhaluinen kuluttaja etsii viineistä uusia elämyksiä, jopa ärsytyksen kustannuksella ja palaa suosikkiviineihinsä harvemmin kuin ostaa uutta. Kumpaan ryhmään kuulut itse?

Viime viikon kyselyn tiimoilta: globalisaation rattaissa

Perinteisten laatualueiden luiskahtaminen kapitalismin hammasrattaisiin tavalla, joka ei tue niiden persoonallisuutta, huolestuttaa monia vastaajia. 67 prosenttia kyselyn osanottajista tunnustaa olevansa himppasen huolestunut ärtyneisyyttä lietsovan maanantaiskenaarion mahdollisuudesta, siinä missä 27 prosentille nousee suorastaan hikikarpalot otsalle asiaa ajatellassa. Vain 5 prosenttia vastaajista ei näe asiassa ongelmaa, minkä tulkitsen siten, etteivät he joko halua murehtia moisia tai vaihtoehtoisesti uskovat markkinoiden sisäsyntyiseen kykyyn tuottaa paras mahdollinen hyödyke olemassaolevaan tarpeeseen. Legitiimi kanta sekin (joskin markkinakone tovin yskimisen päätteeksi hetki sitten räjähti).

Kannasta viis, tuloksen voi lukea reaktiona jo tapahtuneille muutoksille. Mitä nopeampi rakennemuutosten tahti on, sitä vaikeampi on ennustaa minkälaiseen lopputulokseen ne johtavat. Tältä kannalta huolestuneisuudesta piirtyy melko rationaalinen kuva impivaaralaisen muutosvastarinnan sijasta, joskin asian voi nähdä monelta kannalta (skouppimme jaettuun todellisuuteen ei ole suurennuslasi, vaan prisma). Toisin sanoen, peloissa tarjonnan latistumisesta lienee perää, joskin ylilyönnin riskin mahdollisuutta peri-inhimillisten pelkojen ja uhkakuvien kohdalla ei voi vähätellä. Sassicaia ainakin maistuu hyvältä.

ps. Itse olen kallellaan himppasen-ryhmän suuntaan, eli rynnivän sarvikuonon lailla käyttäytyvän massamaun vaikutukset tällä rikkaruohoja puskevalla kasvimaalla huolettavat, mutta toisaalta näen jo otsikossa mainitun maapalloistumisen mahdollisuutena. Aikana, jona mikään ei ole mistään kotoisin (kuten kiinalaiset maitokorvikkeet, vietnamilaiset jeesuspatsaat tai kansainväliset pääomat), ihmiset etsivät asioita, joilla on osoite.

Viikon viinikysely: huolettaako viinien särmän säilyminen?

Kellastuneeseen etikettiin sonnustautunut ikivanha punaviinipullo lienee populaarikulttuurin kuvaston stereotypioista pinttynein, mitä tulee mielikuviin hyvistä viineistä. Vaikka pölyisten pullopinojen kasaaminen yksityisen linnan kellariin kuulostaa varsin suotuisalta puuhalta, kotimaisen pullojen keräilijän todellisuus ei eroa kuvauksesta ainoastaan puitteiden majesteetillisuuden osalta. Viiniharrastukseen sopivien linnojen vähäisyys pääkaupunkiseudulla selittää osittain todellisuuteen tarttuneen karvaan sivumaun, mutta myös muuttunut paradigma: siinä missä laadukkaita punaviinejä piti aikaisemmin kypsytellä vuositolkulla, voi eräiden kohdalla tätä nykyä olla tyytyväinen, jos pullot ehtivät pölyyntyä ennen kuin menettävät parhaimman teränsä.

Osittain kyse on niin sanotun kansainvälisen tyylin synnystä, joka on vaikuttanut myös perinteisiin viinialueihin. Esimerkiksi takavuosien barolot tapasivat raastaa kielen silmutkin mennessään, jos viininystävä erehtyi avaamaan ne ennen kuin vuosikymmen vuosikerrasta tuli täyteen. Vaikka baroloiden taso lienee vuosien varrella kohentunut samalla kuin se on muuttunut, ei lipitelijä voi välttyä ajattelemasta, että alueen viinit ovat jollain tapaa hieman menettäneet särmäänsä, palan siitä persoonallisuudesta, joka teki niistä niin poikkeuksellisia. Eräitä hillittyjä moderneja baroloita maistellessa tuntuu että petoeläimestä on kesytetty säyseä laiduntaja. Kyse on jälleen mielikuvista. Siitä päästäänkin tämän viikon kysymykseen.

Tasan puolet tilannut viiniä ulkomailta

Viime viikon kysely tuotti mielenkiintoisen tuloksen: tasan puolet vastaajista on tilannut viiniä ulkomailta. Mikäpä tilaillessa, sillä hinnat ovat kilpailukykyisiä, valikoima laaja ja kuljetus onnistuu ovelta ovelle. Onneksi meillä on EU.

Viikon viinikysely: oletko tilannut viiniä ulkomailta?

Viikon kysely kaikessa yksinkertaisuudessaan, oletko tilannut viiniä ulkomailta? Viinin tilaaminen EU-alueelta on tätä nykyä varsin mutkatonta (hoituu parilla klikkaksella), laillista (jälleen kerran) ja äärimäisen sekavaa (verojen suorittamisen tarkoituksenmukaiselta haiskahtava hankaluus).