Saksan parhaimmisto lasissa – VDP Grosses Gewächs 2014

Istun Wiesbadenissa hotellin terassilla. Aurinko paistaa ukkospilvien välistä ja lasissa on jääkylmää Rieslingia. Hotellin lista ei ole laaja, mutta sen hinnat ovat oikein mukavia. VDP-tuottaja Kloster Eberbachin Steinberger Riesling 2013 lähti nakkikiskahinnalla, joten maistelen sitä samalla kun jäsentelen ajatuksiani maistelusta. Vaikka olen maistanut vuoden 2014 VDP Grosses Gewächs -viinejä monen mittarin mukaan riittämiin, en selvästi ole saanut tarpeeksi Rieslingin ikenissä asti tuntuvasta hapokkuudesta. Nämä ovat maailman parhaita valkoviinejä, huomaan ajattelevani.

Käydään läpi VDP-viinien perusteet, koska puuhun kiivetään tyvestä. Seuraavassa postauksessa yksityiskohtaisempia huomioita verrattain vaikean vuosikerran viineistä.

Mikä ihmeen VDP?

Verband Deutscher Prädikats- und Qualitätsweingüter e.V. perustettiin 1910 kokoamaan sateenvarjon alle Saksan parhaimmat viinintuottajat. Järjestö on onnistunut tavoitteessaan kohtuullisen hyvin. Siihen kuuluu noin 200 tuottajaa, jotka käyttävät pulloissaan VDP:n kotkatunnusta. VDP ei ole osa Saksan viinilakia, vaan toimijoiden itsensä ylläpitämä ja valvoma laatuluokitusstandardi. VDP-tuottajat vastaavat noin 5% viininkasvatukseen käytetystä maasta ja tuottavat vuosittain noin 40 miljoonaa pulloa. 55% istutuksista on Rieslingia, loput kirjava joukko eri maakuntien perinteisiä lajikkeita. Koko maailman Riesling-köynnöksistä 7% on VDP-tuottajien työmaata.

Miten VDP:n jäseneksi pääsee?

Jäsenyyttä ei anota, mutta kutsu voi käydä.

Okei, mutta mikä on Grosse Lage?

VDP-jäsenyys koskee viinitilaa, mutta kaikki viinipalstat eivät ole samanarvoisia. Grosse Lage edustaa viinitarhojen laatupyramidin huippua ja vastaa pitkälti Burgundin Grand cru -nimikettä. Ne on ”löydetty” aikojen saatossa ilman ylenpalttista hoppua. Grosse Lage viinit muodostavat noin 3% VDP-tuottajien viineistä.

Mikä ihme sitten on Grosses Gewächs?

Huippupalstan rypäleistä voidaan tuottaa monentyylistä viiniä rutikuivasta yltiömakeaan. Grosses Gewächs tarkoittaa aina kuivaa viiniä. Grosses Gewächs on siten Grosse Lage -tarhan rypäleistä tuotettu kuiva viini. Se ilmenee pullossa GG-merkinnällä. Helppoa.

Saako kuka tahansa Grosse Lage -tarhan omistava tehdä GG-viiniä?

Saahan sitä yrittää, mutta jos viini ei läpäise VDP:n laadunvalvontaa, viini ei saa käyttää GG:tä pullossa. Vuosi 2014 oli hankala ja jotkut tuottajat ovat sanoneet, etteivät halunneet tehdä tänä vuonna GG:tä. Osa heistä kyllä halusi, mutta ei läpäissyt seulaa.

Kracher Helsingissä

Itävaltalainen Gerhard Kracher on käymässä kaupungissa. Sumuisen Neusiedl-järven rannalta (joka on vaihtunut Unkarista Itävallaksi ja takaisin pari kertaa) löytyvä Kracherin viinitalo on erikoistunut jalohomeisiin viineihin ja on niissä yksi maailman parhaista. Vierailin Gerhardin luona joskus seitsemän vuotta sitten ja muistan keikasta lähinnä sen, että kellotimme viinien makujen pituuksia iPhonella kuin urheilukilpailussa konsanaan. Jälkimaut olivat tavattoman pitkiä ja tanssivat kielellä kolmatta minuuttia. Sellaisia viinejä maistamme juuri nyt Vindirektin byroolla. Päivittelen tätä postausta samalla, kun maistelen.

Pöydällä on 11 viiniä, katsotaan, jos saisin kirjoitettua parista tastingnoutit.

– Jalohome syntyy tarhoille, koska olosuhteet ovat sille poikkeuksellisen otolliset. Makeinta tyyliä, trockenbeerenauslesea, valmistetaan joka vuosi. Se tekee alueesta poikkeuksen, jopa muiden Euroopan jalohomeesta tunnettujen alueiden, Sauternesin, Tokajin ja Moselin, joukossa, Gerhard kertoo.

zweigelt on harvoin mielenkiintoista, tässä Kracherin napakassa versiossa on muutakin kuin primäärihedelmää, kuten kivikomponentista muistuttavaa mineraalista aromaattisuutta. Hyvä viini hennosti laktisesta tuoksusta, josta en yleensä välitä, huolimatta.

Hienostunut, hennon marjaisa, mausteinen, mutta jollain tapaa raikas tuoksu. Tyylikäs, hunajaisen kirsikkainen ja paahtovanukkaan mausta muistuttava viini, jonka 97 grammaa jäännössokeria eivät estä viiniä putsaamasta palettia. Hinta 18,05€ tekee siitä poikkeuksellisen suositeltavan ostoksen.

Grüner, Scheurebe ja Welschriesling. Poikkeuksellisen paksuna juokseva tekstuuri, mutta jälleen raikas vaikutelma. Trooppisia hedelmiä ja mausteita piisaa. Suurilla mauilla ladattu viini ei tuki palettia. Nämä ovat kyllä erinomaisia viinejä.

Jo hieman kehittynyt, trooppinen ja paahdetun sokerin tuoksuinen 2010 on paperilla melkoinen poikkeusvuosikerran monsteri: happoja 9,4 grammaa litralta ja 204 grammaa jäännössokeria. Vaikutelma on tahmea ja syntinen, maku uskomattoman pitkä. Jalohomeisesta karaktääristä huolimatta, Eiswein 2012 vie voiton pienellä marginaalilla.

Meripihkan värinen 2000 on tuoksussa jollain tapaa syksyinen; se muistuttaa metsästä, jonka lehdet ovat juuri pudonneet. Appelsiinimarmeladia, tilliä ja kuivattuja hedelmiä, tämä on tastingin vaikuttavin viini.

Ps. Kracher Traminer Auslese 2011 löytyy Alkon perusvalikoimasta.

Kommentti virkamiehen lausuntoon päivän Hesarissa

”Lakihan henkii vuoden 1932 kieltolain jälkeistä aikaa. Alkoholielinkeino on nyt hyvin vahva ja sillä on vahvat lobbarit. Ennen oli vain Alko”, johtaja Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo. -HS

Onko alkoholielinkeinolla johtajan mainitsemia vahvoja lobbareita? Panimoliitto lienee Suomen aktiivisin alkoholialan toimija. Sen budjetti on murto-osa alkoholipoliittisia tiukennuksia lobbaavan Ehyt ry:n budjetista, joka ei ole ainoa alkoholipoliittisia tiukennuksia lobbaava päihdejärjestö.

Myös Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys pyrkii vaikuttamaan alkoholipolitiikkaan. Sen budjetti ei liene kovinkaan suuri, sillä yhdistyksen muskeli näyttää riittävän lähinnä julkilausumien muotoiluun ja kansanedustajien tapaamiseen. Budjetti liikkunee korkeintaan kymmenissä tuhansissa.

Johtaja Paaso unohtaa mainita lobbausta harrastavan toimijan, jolla on näkyvä rooli sekä julkisen mielipiteen muokkauksessa että sitä tukevan tutkimuksen toteuttamisessa. Vaikka sadan miljoonan budjetilla toimiva THL ei keskity vain alkoholiasioihin, voimasuhteet lienevät selvät. THL:n linjaa voi luonnehtia toimialan vastaiseksi.

Johtaja Paaso ei mainitse myöskään omaa työpaikkaansa, sosiaali- ja terveysministeriötä. Ministeriöillä on miljardibudjetti ja se pääsee osallistumaan lakiuudistuksen valmisteluun asiantuntijana. Ministeriön näkökulma alkoholikulttuuriin on ollut kielteinen.

Yhtälössä on mukana myös johtajan mainitsema valtionyritys Alko, jonka hallituksessa istuu Ehyt ry:n toiminnanjohtaja. Alkon toiminnan ytimessä on ajatus tiukasta päihdepolitiikasta ja se puolustaa olemassaoloaan vastustamalla alkoholikaupan liberalisoimista.

Mukavaa, että alkoholielinkeino näyttää alkoholiasioista vastaavan ministeriön johtajan silmissä ”hyvin vahvalta”. Numeroiden valossa voimasuhteet muistuttavat kirpun ja elefantin kohtaamista.

Ravintola La Maison avautuu pian

Kävin vakoilemassa Tehtaankadulle avattavaa La Maisonia. Sali näyttää kohtuullisen valmiilta ja omistajatkin hymyileväisiltä. Jos stressitaso on punaisella, sitä ei huomaa.

Ravintoloitsija Mari Kärkkäinen kertoo, että paikkaa etsittiin puolitoista vuotta. Hyviä tiloja meni nenän edestä. Keittömestari Dave Alberti oli jo muuttamassa Vietnamiin pelaamaan pokeria, kun Tehtaankatu 21 löytyi.

– Meillä on aika monta tavarantoimittajaa, kolmekymmentäyhdeksän. Tiedätkö, kurpitsat tulevat yhdeltä ja mustikat toisaalta ja näin edelleen. Varauskirja on täyttynyt vähän enemmän kuin odotimme, tullaan olemaan käytännössä kaksi viikkoa täynnä. Laskelmat menivät uusiksi. Jouduin ostamaan kokonaisen lammasfarmin lihat. Se on pieni lammasfarmi, mutta kuitenkin, Alberti sanoo.

Alberti osaa kokata, se nähtiin jo La Petit Maisonissa Huvilakadulla vuosia sitten. Mitä hän on oppinut seitsemän vuoden aikana, se nähdään kun ravintola aukeaa. Misaushommat tehdään alusta alkaen joka päivä, joten safkalta on lupa odottaa tuoreutta.

Pisin menu on 14 nostoa ja maksaa 75 egeä. Listan annokset ovat ensisijaisesti 8-11 euron pikkuannoksia, myös jokunen jaettava pääruoka löytyy. Luomuviinit tulevat Michel Palulta. Bisseäkin tulee toistakymmentä sorttia. Juomapaketteja ei ole, mikä on kiva homma. Sormustimillisen kokoisten kaatojen aikakausi on ohi.

Varmistan, ettei asiakkaan viinipulloa piiloteta cooleriin huoneen toiseen päähän. Pullo pysyy kuulemma pöydässä. Hyvä, hyvä. Juomapuolesta vastaa Emosta tuttu Toni Yksjärvi, joten asiakkaat ovat varmoissa käsissä.

Alberti tuo maahan juustoja itse ja lupaa, että ne ovat syy pistäytyä lasillisella. Pastöroimaton stichelton kuulostaa villiltä juustolta. Baarin puolelta saa muutakin safkaa.

Vaikutelma La Maisonista on freesi ja kunnianhimoinen. Tehtaankatu 21:n huono karma lienee historiaa. Pitää mennä istumaan iltaa, sitten kun lammasfarmin lihat on syöty ja varauskirjassa on jälleen tilaa. La Maison avaa lauantaina. Slurps ja nam.

Ukko Schnapps

– Haluaisitko testata käsintehtyä suomalaista taskumattia?

Katsoin kuvaa ruudulla ja totesin haluavani täyttää Ukon väkijuomalla. Tässä ja nyt baby.

Ukko on vankkatekoinen ja pelkistetty. Putkilo painaa kädessä enemmän kuin katse kertoo. Kannen ruuvaaminen paikoilleen tuottaa tyydytystä. Laatuvaikutelma on poikkeuksellisen hyvä. Jaloa terästä on karhennettu tarkasti. En kestä. Tekee mieli laittaa Teräsbetoni soimaan ja ampua harvinaisia lintuja. Tai ajaa harrikalla vuoren päälle heittelemään käsikranaatteja. Laserhitsattu metalli ei jätä muutoin rauhaan.

Mitä kaataisin sen sisälle? Puolikas negroni mahtuisi, mutta ajatus hipsterijuoman kaatamisesta Ukkoon riipii sieluani. Mukana tuli minipullo konjakkia, mutta sen päätyminen Ukon nieluun vain alleviivaisi omaa kuolevaisuuttani, koska putkilo toimii väkijuoman säilönä tarvittaessa vuosikausia. Viski sen sijaan voisi tulla kyseeseen, esimerkiksi highland single maltin muodossa. Ja ruutia, rutosti ruutia. Toiseen käteen paloöljyllä jatkettu pullo Puolustuslaitos viinaa, jossa Glenturretilla kostutettu rätti. Päät alas.

Ukko Schnapps kuuluu järjettömien esineiden joukkoon. Kukaan ei tarvitse Ukkoa. Oikeasti, voit lopettaa tekosyiden keksimisen. Putkilo on 276,3 gramman painoisena liian raskas eloonjäämisnaparetkelle ja paloviina säilyisi juomakelpoisena myös muovipullossa. Eikä juoma todennäköisesti maistu suppeasta suuaukosta mitenkään poikkeukselliselta, vaikka Ukon luvataankin korostavan jalojen juomien hedelmäisyyttä. Ellei eteen sitten avaudu koskematon erämaa täynnä karhuja, jotka syövät susia, jotka syövät ahmoja. Tunnen silti miehiä, joiden on turha edes yrittää jatkaa elämäänsä ilman.

Disclaimer: Ukko Schnapps kysyi haluanko testata tuotetta. Vastasin kyllä. Pesunkestävä tuotelahja.