Olipa kerran

Olipa kerran maa, joka miellettiin rationaaliseksi koneeksi, jota vallanpitäjät käyttelivät vetelemällä vivuista, lisäämällä öljyä tai lyömällä kumivasaralla. Kansalaiset olivat koneiston muttereita ja palvelivat olemassaolollaan suurta ideologista päämäärää. Sosialistista vallankumousta.

…Olipa kerran toinen maa, joka miellettiin rationaaliseksi koneeksi, jota vallanpitäjät käyttelivät vetelemällä vivuista, lisäämällä öljyä tai lyömällä kumivasaralla. Kansalaiset olivat koneiston muttereita ja palvelivat olemassaolollaan suurta ideologista päämäärää. Raittiutta ja kansanterveyttä.

Riesling dedication Helsinki.
Tämän tuoreen leiman voit nähdä Grotesk Wine Barissa Erottajalla.

Koff meni tekemään hyvän bissen

Yhteistyössä Brooklyn Breweryn legendaarisen Garret Oliverin kanssa. Pläjäyksessä yhdistyvät Nykiläinen vaahterasiirappi ja kotimainen kuusenkerkkä yllättävän tasapainoisesti. Ja tietenkin Koffin osaaminen porterissa. Alkuun makeaan taittava, suklaisen maltainen, loppua kohden miellyttävän bitterinen ja freesin yrttinen. Maku kuivuu loppua kohden ja makeus korvautuu humalan kitkeryydellä, mikä tekee paketista nautinnollisen kokonaisuuden, koska pullon jaksaa juoda loppuunkin asti. Runsas, tasapainoinen ja pitkä. Me likey.

Voltit 7,2%
EBU 42
Kantavierre 17,6 Plato

Tarjolla jo tänään Syystoberissa ja Bryggerissa, maanantaista alkaen melkoisen monessa bisseravintolassa, jossain kohtaa syyskuuta monopolissa.

Puhumassa alkoholipolitiikasta

Kohdasta 1:04 alkaen puhutaan alkoholipolitiikasta. Päädyin suoraan lähetykseen yllättäen ja minuutin varoajalla, kesken oman osuuden valmistelun, keskustelemaan ministeriön uusimmasta kansalaisia halventavasta töräytyksestä. Onneksi treenasin bashanpuhumistaidot tikkiinsä sissimedia ViiniTV:ssä ja muistin briljeerata muiden keksimillä viisauksilla. Aihe on niin merkittävä, että siitä pitää puhua aina kun on mahdollista.

Tuosta myös linkki aamun viinihommaan ja kokkailuun. Pöydällä oli Faustinon Riojaa ja libanonilaista Ksaraa, joista jälkimmäinen oli sekä kokin että vieraan mieleen. Itse kallistuin snadisti siromman Riojan puoleen, mutta tiukka matsi.

Ja näin se alkoi

Huomenta Suomen viinihommat potkaistiin aamulla käyntiin. Nukuin yön huonosti, mutta studiossa jännitys ei enää rieponut. Ei vaikka tungin elämäni ensimmäistä kertaan korvaan napin, josta kuiskittiin ohjaamon puolelta aikamääreitä. Spennaus katosi tekemisen ilon myötä, kuten sillä näyttäisi olevan tapana, silloin kun seikkaillaan epämukavuusalueella herkullisuuden piiskaamana.

Homman nimi on viinikulttuurin levittäminen ja viinin popularisoiminen. Tästä syystä halusin startata edukkailla viineillä. Toinen puteli on huokeaan hintaansa nähden löytö, toinen pienoinen pettymys. Jatkossa suositellut viinit seilannevat halvan ja premiumin välimaastossa, painottuen valikoiman edukkaampaan päähän, edellä mainituista syistä.

Pääset katsomaan ensimmäisen osion klikkaamalla allaolevaa kuvaketta. Terävä kokkaa sieniä ja Koskelo vetelee viiniä. Toinen osio ilmestyy nettiin myöhemmin Huomenta Suomen muodossa. Tsekkaa se, jos haluat nähdä mitä mieltä pöydässä istuvat olivat safkasta ja viinistä. Ensi torstaina taas uudet viinit, uusi kokki ja uusi safka, mutta sama vanha piru!

Isoja uutisia

Saan vihdoin kertoa hommasta, jota olen pitänyt vakan alla helteisen heinäkuun. Otan ensi viikosta alkaen vastuulleni MTV3:n Huomenta Suomen viiniosion, mikä on kutkuttavan mukava homma.

Se tarkoittaa paria juttua. Tästä eteenpäin Makuja-osiossa höpötetään joka torstai viinistä uudella otteella. Meillä oli poikkeuksellinen mahdollisuus kehittää konseptia yhdessä tuotannon kanssa haluamaamme suuntaan, joten luvassa on aiempaa näkyvämpi viinipainotus, enemmän aikaa viinikulttuurille ja sokerina pohjalla, jokaviikkoiset viiniarviot.

Minulla on alentunut kyky vakavamielisyyteen, joten maistelluille viineille annetaan yhdestä viiteen samppanjavispilää, koska jotain käyttöä unohdetuille keittiövälineillekin pitää keksiä.

Tervetuloa mukaan tähän seikkailuun. Torstai 15.8. alkaen kaupungissa on uusi punanenäinen sheriffi, joka jakelee samppanjavispilöitä!

Livebloggaus: ravintola Olo

Ravintola Olon muutto Kasarmikadun tiloista kivenheiton päähän Kauppatorin merellisiin maisemiin on yksi minimetropolin loppukesän kulinaarisen kalenterin merkkipaaluista.

Kesän mentyä mitä ilmeisimmin remontoidessa, on koittanut päivä, jona Olo avaa ovensa grand premierin merkeissä, tai arkisemmin sanottuna testi-illallisella, jonne on kutsuttu kourallinen tai kaksi. Se päivä on tänään.

Tämä posti julkaistaan kello 18, jolloin menen ravintolaan. Sitä päivitetään reaaliaikaisesti kuvilla, joita otan iPhone 5:llä illan aikana, jos yhteydet pelaavat (eivätkä Terävä ja Lukkarinen et co ole vuoranneet ravintolaa folioon). Siitä nimi livebloggaus.

Jos haluat nähdä miltä uusi Olo näyttää sisältä, minkälaista sapuskaa on tarjolla ja onko Terävä kasvattanut futisvalmentajamaisen kesäparran, paina refreshia selaimesta nähdäksesi tuoreita kuvia suoraan paikan päältä!

*********
Noniin, pöydässä istutaan. Pienessä valurautakattilassa on muuten leipätaikina, joka paistetaan kullekin henkilökohtaisesti. Aikamoista.

Tänään juodaan Vindirektin viinejä, joita on kaatamassa Kim Moliis.

Terävän mukaan ovet ruuvattiin paikoilleen tuntia aiemmin. Salissa tuoksuu tuore maali.

Viemäri ei toiminut vielä aamulla, mikä meinasi olla katastrofi. Ilmeisesti tällaiset jännitykset kuuluvat ravintolan avaamiseen.

Tänään nautitaan pitkä menu. Se tarkoittaa kuulemma noin 17 annosta, kertoi Jetson, Olon tutkan alapuolella lentävä maestro. Onneksi söin sushia lounaalla.

Jotain pieniä kauneusvirheitä toki, kuten odottaa saattaa testidinnerillä, mutta ruoka on varsin maistuvaa! Pienet leipäkattilat lähtivät juuri uuniin…

Täällä on laajakaista, joten kokeilu sujuu letkeästi. Pöytäseurue on varmasti raivona, mutta jatkan niin kauan kuin akkua riittää.

Hauskaa, kyseinen luomuleipä on yksi ruokalaji. Kattilaan lurautettiin artisokkakeitto. Kekseliästä ja kyllä, hauskaa.

Vatsa alkaa olla täynnä, ilmeisesti myös viereisillä kollegoilla. Vielä pystyy, puolen välin kunniaksi. Tällaisiin tilaisuuksiin tullessa ei koskaan tiedä mitä odottaa. Samppanjalasi ja pieni kanapee vai 17 ruokalajin gastronominen hirmuottelu. Valituksen sanaa ette kuule täältä.

Salissa on eloisa tunnelma. Kovia pintoja ei ei ole pehmennetty, joten desibelit nousevat korkealle ja pelkoa kirkkomaisen hartaasta tunnelmasta ei ole. Se on hyvä, sillä näin hienostunutta ruokaa ei tarvitse pilata holvitunnelmalla.

Tykitys jatkuu, lasissa nyt kreikkalainen Xinamavro, joka taitaa olla paras koskaan maistavani Xinamavro…
Kir-Yianni Ramnista 2009

Sitten poroa, kanttarelleja ja mustikkaa. Ja jäkälää. herkullista jäkälää. Hieman kuin mustikkamaito. Poro on mennyt minulla turhan kypsäksi, mutta naapurilla homma toimii. Pannaan avajaishärdellin piikkiin, koska annos on kaunis kuin mikä.

Aterioinnista on selvitty suolaisen osuuden loppuun asti. Hiprakka on jo tosiasia tässä kohtaa, ei vähiten siksi että viinitarjoilu koostuu maistuvista viineistä. Seuraavaksi jälkiruoat.

Noniin, ladattu kuva inhottavan tyytyväisestä Koskelosta. Poden kyllä tällä hetkellä jonkinmoista kyllääntymistä.

Lisää kuvia jälkkäreistä tulossa hyvinkin pian.

En ole ylityöstettyjen raaka-aineiden suurin fani, mutta jos maut toimivat, ideologinen riita käydään paletin kanssa. Karviaisjälkiruoka toimii ja on itseasiassa yksi illan parhaista.

Ja lopuksi perunaa. Kyllä vain.

Nyt-liitteen tuplaukotus

Tällaista meininkiä oli tänään Nyt-liitteen artikkelia varten kasatussa maistelussa, jonka tarkoituksena oli selvittää erottavatko asiantuntijat halpaa kalliista. Ei muuta kuin umpeen teipatut uimalasit silmille ja maistelemaan, sylkemään viiniä lasten hiekkaämpäriin ja latelemaan valistuneita arvauksia viinin arvosta. Tulokset lävähtävät ihmisten ilmoille ensi viikon perjantain Nyt-liitteessä. Poikkeuksellisen haastava maistelu varmasti kaikille osallistujille, mutta hauskaa oli.

Kuva: T. Meriluoto

Ps. Huomenna luvassa livebloggausta osoitettaan historiallisempaan vaihtaneen Olon esiavajaisdinneriltä tasan kello 18 alkaen. Päivitän artikkeliin kuvia ruoasta ja miljööstä ja ihmisistä sitä mukaa kun otan niitä. Miksi? Tällaisessa bloggaamisessa tuntuu olevan tyrkyllä lisäarvoa.

Voice: valitse käden korkeudelta kyykkäämättä

Kävin Voicen aamussa juttelemassa viinikylttyyristä ja parjaamassa poliitikkoja. Homma kuvattiin, joten jos heilun tuolissani kuin heinämies tai näytän muuten vain typerältä luuri toisella korvalla, se johtuu siitä, etten tietenkään tajunnut tallentuvani nauhalle. Klikkaa kuvaketta.

Perjantain viinivinkki: lähetyksessä maistettu J.L. Chaven Mon Coeur 2010 (löytyy Arkadian hyllystä ja parista muusta Alkosta). Olen diggaillut vuosikerrasta 2010 Côtes du Rhôneissa, mutta tämä on omaa luokkaansa.