Jeesus oli viinintekijä

Jos sitä ottaisi siivut ehtoollisviinistä perjantai-illan ratoksi? Pirun virallista tasting notea joudut odottamaan siihen asti, että kirja pukkaa ulos lokakuussa. Siihen mennessä tämä kirkkoviini on jo juotu.

Sikamainen tapaus osa 5

Juhannus sujui rattoisasti kokonaista sikaa järsiessä. Pidän ruoan syömisestä, jolla on joskus ollut naama, minkä vuoksi vedin kuvassa olevat korvatkin naamaani kuin koira ikään. Puhdetyötä helpotti kokkikaveri, joka pyöräytti siasta melkoisen monta hiton hyvää ruokalajia. Eivät sikailut kuitenkaan siihen lopu. Tässä uusi ystäväni, Joseliton ibericon etujalka, jonka rasvaamana ajattelin kirjoittaa tulevaa viinikirjaani seuraavat viikot. Todellinen gourmandi ei lepää kesälläkään. Millä itse mässäilit jussina?

Mielikuvien luomiskielto

Fasismi kynnyksellämme, valmiina astumaan porstuan puolelle. Mikäli valmistelussa oleva lakimuutos menee läpi, viinejä suosittelevasta viinikirjoittamisesta saattaa tulla lainsuojatonta.

”Mielikuvien luominen on kiellettyä.”

Toteutuessaan varsin epämääräiseksi muotoiltu ehdotus kaventaisi sananvapautta ja laajentaisi Valviran roolia poliisiviranomaisen suuntaan. Ajatus Valvirasta tekemässä arvoarvostelmia teksteistä omien standardiensa pohjalta on sanalla sanoen karmaiseva. Sensuurilähtöinen pelon ilmapiiri toimisi lähtölaukauksena viinikulttuurin alasajolle. Nappi otsaan. Siinä teille mielikuva. Kulttuureista ei voi kirjoittaa ilman mielikuvia. Kulttuurit ovat mielikuvia.

Juttua Repositoryssa…

Samoin Viinilehden blogissa…

Kirjakuulumiset ja uusi logo

Ehdottaisin siekailematta, että menet ja tykkäät Viinipirun Facebook-sivusta. Siellä on mukava lörpötellä viinistä ja jakaa viiniaiheisia kokemuksia ilman sen kummempaa julkaisukynnystä. Pääset sinne klikkaamalla ylläolevaa Viinipiru-logoa, joka syntyi osana kirjan kansikuvaprojektia graafikon toimesta. Sain useamman kymmenen yhteydenottoa kirjan kuvituksen tiimoilta huudeltuani asiasta Facebookissa. Iso kiitos kaikille, jotka näkivät vaivan pistää viestiä.

Kansi on itseasiassa juhannuksena painovalmista kamaa. Siitä tulee pirun hieno. Kirja sen sijaan ei ole valmista nähnytkään, vaikka kolmannes onkin jo kasassa. Kirjoittaminen sujuu kuitenkin kohtuullisen hyvin, vaikka olenkin perusluonteeltani sekä laiska, ponneton että saamaton. Onneksi minulla on vielä pari kuukautta aikaa naputella tekstejä laiturinnokassa portugalilaisen rosé-viinin voimin, koska deadlinea pukkaa vasta elokuun viimeinen päivä. Kirja pullahtaa markkinoille kirja-/viinimessuilla lokakuussa! Sillä on muuten jo nimikin: se on Viinipiru ja lupa läikyttää.

Juhannusjuomat Korporaatiossa

Voiko punkku maistua pekonilta? Miltä maistuu laatikkorosé? Kliketi klik.

Jacquessonin tarhasamppanjat

Jacquesson 735 on yksi suosikeistani Alkon vuosikerrattomien samppanjoiden ruuhkaisessa valikoimassa. Se on elegantti, mutta samaan aikaan lähestyttävä, peittelemättömän herkullinen viini, joka ei pakota älyllisyyteen, mutta tarjoaa mahdollisuuden moiseen, jos sellainen sattuu hotsittamaan; kuin jouhevasti kirjoitettu klassikkoromaani, jonka nielaisee yhdeltä istumalta.

Jacquessonin tapauksessa metafora on kirjaimellista laatua, sillä perinteinen 10 senttilitran maistiainen 735:tä on liian vähän ja vertautuu kiinalaiseen vesikidutukseen, mikä pakottaa aperitiivin tuplaamiseen, ranskalaisen kulttuurin jaloimpaan keksintöön.

Kun sain kutsun maistelemaan Jacquessonin tarhaharvinaisuuksia huippuvuodelta 2002, raivasin kalenteriini tilaa, minkä seurauksena näpyttelen tätä artikkelia par’aikaa suoraan kuplivalta rikospaikalta.

Tulen päivittämään tätä artikkelia tastingin edetessä puhelimellani, joten jos luet sitä nyt ja palaat sivustolle myöhemmin uudestaan, tarina on todennäköisesti täydentynyt ja muuttanut poissaollessasi muotoaan.

Ensin kuitenkin pari sanaa Jacquessonista. Tila on pitkään historiaansa ja mittavaan maineeseensa nähden varsin pienikokoinen: vuosituotanto on tätä nykyä vain 350 tuhatta pulloa, mikää jää kauaksi esimerkiksi Moetin, Veuven ja Pommeryn tahkoamista miljoonista pulloista. Ei mikään autotallioperaatio, mutta vahvasti putiikkikokoinen pulju. Perustamisvuonnaan 1798 Dizyn alueella toimiva Jacquesson oli yksi ensimmäisistä itsenäisistä taloista, ellei ensimmäinen. Tuotantoa konvertoidaan orgaaniseksi (kymmenisen hehtaaria ovat jo) ja sokerin lisäykset ovat dosagen muodossa pieniä. Takaeteissä kerrotaan yksityiskohtia, joita maakunnassa tavataan pantata, mikä kuvaa hyvin Chiquetin veljesten filosofiaa. Salamyhkäisyyden taakse usein piiloutuvassa Champagnessa läpinäkyvyys tuntuu vielä raikkaammalta kuin muualla.

Talon vuosikerrattoman viinin nimeämiskäytäntö on omalaatuinen. Tänään ensimmäistä kertaa maistelussa oleva 736 seuraa numerojärjestyksessä edeltäjäänsä 735:tä. Järjestysnumero ilmentää ensisijaisesti yksittäisen vuosikerran tyyliä, joka on 736:n tapauksessa vuosikerta 2008. Sekoitteessa on toki myös reserviviiniä vanhemmilta vuosikerroilta.

Pääasiallista vuosikertaa ei tietenkään saa mainita vuosikerrattoman viinin etiketissä, joten Jacquesson on keksinyt poikkeuksellisen numeerisen nimeämiskäytännön, jossa cuveen nimi muuttuu vuosittain. Miksi? Koska talo haluaa ilmentää vuosikertaeroja myös perussekoitteessaan sen sijaan että pyrkisi standardoituun ja tunnistettavaan talon tyyliin, kuten Champagnessa on tapana. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on oikeastaan melko selkeä homma. Hieman Burgundin mielenlaatua Champagnessa.

Jacquessonin omistaja Jean-Herve Chiquet kutsuu itseään ja veljeään ’turhautuneiksi viljelijöiksi’, jotka tekevät laadun eteen kaikkensa sekä tarhoilla että kellarissa, mikä ei ole Champagnen maakunnassa kovinkaan tyypillistä, mutta mahdollista, koska Jacquesson kasvattaa omat rypäleensä tai ostaa ne tutuilta naapureilta, jotka eivät tahkoa jättisatoja.

Maistetut viinit:

Jacquesson 735
Paahteinen, keltaluumuinen nokka. Heleä viini matalalla dosagella, leveällä moussella ja vedet kielelle herauttavalla piukalla lopetuksella.

Jacquesson 736
Tulee Vindirektin mukaan Alkoon jouluksi. Jäntevä, edeltäjäänsä kypsempi ja voimallisempi samppanja, joka on Chiquetin mukaan vielä hieman kiinni, mutta toimii mielestäni hienosti jo nyt.

Jacquesson 2002
Maltillisesti kehittynyt, kosiskeleva hunajainen briossituoksu. Maku on edelleen nuorekkaan pirteä. Kypsän hedelmäinen, raamikas viini. Herkullinen pläjäys, mutta hyötyy muutamasta vuodesta, joskin avautui lasissa muutamassa minuutissa merkittävästi. Saman vuoden cuvee 730 on millesimea kehittyneempi ja hyvässä iskussa juuri nyt. Jacquessonin perus-cuvee ikääntyy selvästi komeasti.

Jacquesson Dizy Premier Cru Corne Bautray 2002 (blanc de blancs)
Aavistuksen kukkainen samppanjatyyli, jossa marenkisuutta, mantelia, kypsää keltaluumua, sitrushedelmiä ja mineraalinen jämäkkä rakenne. Zero dosage.

Jacquesson Avize Grand Cru Champ Cain 2002 (blanc de blancs)
Paahteinen, mehiäisvahan ja kypsän hedelmäinen tuoksu. Kehittyneempi kuin Dizy. Rakenteeltaan suuri viini, joka kihelmöi paletilla mennessään alas ja jättää suuhun kuivan tunteen. Jännittävä lievästi yrttinen (oregano? Kreisiä) tarhaviini.

Jacquesson Ay Grand Cru Vauzelle Terme 2002 (blanc de noirs)
Syksyn tuoksuja, maltillista paahteisuutta, yllättäen hentoa päärynäisyyttä, integroitunut kaunis nokka, puhdas ja palettia hivelevä samppanja. Täydellinen balanssi.

Maistettu: Poggio di Sotto Rosso di Montalcino 2007

Muumimamma tutkii takaetikettiä

Joulumausteista Sangiovesea; kanelitankoa, maanläheistä muhevuutta ja kypsää kirsikkaa. Sangiovesen eteerinen kukkaisuus kekkuloi lasissa.

Hapot edellä rakentuva punaviini, joka on eloisa olematta hermostunut. Samettinen rakenne lipuu lopuksi tasaisesti tyhjyyteen kuin virran viemä lautta. Kiillotettu kokonaisuus, taittaa paletilla enemmän kypsän makeaan kuin karhean kuivaan, vaikka toki jämäkkä onkin.

Yksi parhaista Rosso di Montalcinoista, joita olen maistanut. Poggio di Sotton Brunellon haluaisin maistaa.

Apropos, suht legendaarinen herra Palmucci on ilmeisesti myynyt tilukset pois alle vuosi sitten. Taisi olla aika eläköityä. Mitä tulee viiniin, juo nyt tai ole juomatta. Tarvetta odottamiselle ei ole, mutta viini kestänee vielä viidestä kymmeneen vuoteen mallikkaasti.

Jarkko, jos luet tämän, kiitos pullon nakkaamisesta ostoskoriin paikallisessa handellissa

Vastalääke eksistentialistiselle angstille

Yksi viesteistä, jonka vaimoni on laittanut kämppäämme. Tämä muistuttaa elämän hetkellisyydestä.