Burgundin viinit valloittivat tänään Hotelli Kämpin. Tarjolla oli ennätysmäärä maakunnan viiniä ahdettuna samaan tilaan. Tuottajia oli paikalla kolmatta kymmentä, ja mikä parasta, he olivat pakanneet Grand cru -pullonsa mukaan. Harvinaista herkkua. Vaikka yletön ja jatkuva viinin haaskaaminen lieneekin ainoa täysjärkinen tapa tehdä tätä työtä, syljeskely korpesi tänään tavanomaista enemmän.
Maistatetut vuosikerrat edustivat enimmäkseen vuotta 2009, jota on suitsutettu poikkeuksellisen hyväksi, mutta myös vaikeampaa vuotta 2008, josta eräät tuottajat ovat onnistuneet takomaan kompleksisia ja herkullisen hapokkaita viinejä, jotka maistuivat suussani mutkattomia -09:iä paremmilta, mutta toiset ajautuneet ongelmiin rypäleiden kypsyyden kanssa. Pistäkää korvan taakse: nollakaseissa tuottajan tunteminen on elintärkeää, nollayseissä sen sijaan voi tavoitella henkilökohtaista konkurssia huolettomasti vihellellen, koska laatu on korkea kautta linjan.
Burgundi on vaikean maakunnan maineessa, eikä lainkaan suotta. Appelaatioita on satoja, laatutasoja useita, eikä niiden keskinäisiä suhteita kommunikoida muualla kuin kirjallisuudessa. Maakunta on jumiutunut keskiaikaiseen kollektivismiin, minkä hengessä tuottajan nimi raapustetaan etikettiin pienemmällä kuin kylän tai palstan nimi, mikä ei ole omiaan tekemään asiasta kuluttajalle helppoa, koska tuottajien välillä on suuria eroja. Viinitaloja moinen ei tunnu haittaavan: burgundilaisia itseään varten kehitetyt merkitsemistavat ovat osa perintöä, jonka muuttaminen olisi perinteen kadottamista (joskin järjestelmä ei ole nykymuodossaan edes sataa vuotta vanha). Aika näyttää pakottaako muuttunut maailma Burgundin mukautumaan rytmiinsä, kuten sillä on ollut tapana tehdä.
Hyviä viinejä maakunnasta tulee kosolti. Ehkäpä kyse on siitä, että 0,3% maailman viineistä tuottavalla, mutta mittaansa moninkertaisesti enemmän huomiota saavalla, Burgundilla on varaa hiukan ylenkatsoa kuluttajalähtöisia tuulia, jotka ovat siivittäneet uuden maailman tuottajat hurjaan nousukiitoon. Saattaapa joku alueelle sydämensä menettänyt viininystäväkin rehellisyyden puuskassa myöntää, että osa Burgundin vastaanpanemattomassa viehätyksestä piilee sen loputtomassa monimutkaisuudessa, jossa riittää opiskeltavaa vuosikausiksi, ellei koko elämäksi. Lopuksi vielä vinkki: maakunnan viinien opiskelun yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen ranskankielen alkeet, ettei tule lausuneeksi Pouilly-Fuisséa ilman viimeistä e:tä, kuten eräs Viinipiru huomasi jälleen tekevänsä.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 