Tavelin päässä taivaasta

Vietin viime viikolla vuorokauden Tavelissa maistellen klasarialueen rosén nykyistä iskukykyä ja täytyy sanoa, että se oli mainio kokemus. Tiesitkö että Tavelin rosét ikääntyvät jopa vuosikymmeniä ja ovat parhaimmillaan vasta useamman vuoden iässä? Lue artikkelini Tavelin viineistä klikkaamalla tätä tai alla olevaa kuvaa.

Viinipiru, 90 muuta ja muutama languedocilainen

Piru pyydettiin edustamaan Suomea Sud de Francen järkkäämään tapahtumaan, jossa 90 viinikirjoittajaa eri puolilta palloa maistelee 5 Languedoc-Roussillon alueen viiniä tahoillaan, ja julkaisee arvionsa samana päivänä samana kellonlyömänä. Kyseessä oli kekseliäs nykäisy, jollaiseen osallistuu mielellään.

Mutta, mutta, valitettavasti jäkimaku ei silti ole paras mahdollinen. Kiitos kutsusta Sud de France, mutta miksi ihmeessä nämä viinit? Kaksi niistä edusti Languedoc-Roussillonin hyvää tasoa (Gérard Bertrand ja Limouxin alueen kuohuva Grandé cuvee 1531), kolme taasen oli enemmän tai vähemmän sitä itseään. Huomasin joutuneeni ikävään välikäteen: koska en voi tietää onko osa pulloista esimerkiksi vaurioitunut kuljetuksessa (en usko), joudun arvioimaan ne sellaisina kuin ne ovat lasissani. Kiittääkö kunniasta kehumalla skeidaa vai puhuako asioista niin kuin ne ovat? Valitsin jälkimmäisen, koska olen jääräpäinen vanha aasi.

Dromadaire 30670 2006

Runsaassa tuoksussa liköörikonvehtia ja mustikkahilloa. Maku on jugurttisen marjaisa, kahvikaramellinen ja vegetaalisen vihreä. Ilmeisesti ongelmia rypäleiden kypsyyden kanssa. Raparperi ei kuulu punaviiniin, jos minulta kysytään.

Fruité Catalan (non vintage)

Hurjanpuoleinen tuttifruttihyökkäys. Suussa viini on makeahko ja esanssinen sekahedelmäsoppa, jossa ei ole ideaa toisen kulauksen edestä. Lattea viini, ei näin.

Mas de Madame 2006

Runsaan kukkainen tuoksu, jossa litsiä ja niittykukkia snadisti synteettisellä viballa. Puolimakea maku on suht puhdas ja melko herkullinen, mutta happosektiossa uupuu. Lopputulos ei ole tasapainossa.

Cigalus Gérard Bertrand 2008

Tuoksussa kypsää hedelmää, kauraa ja hunajakennoa. Täyteläisessä maussa on persikkaa, hentoa greippiä ja pinnan alla väreilevää mineraalisuutta. Setin paras viini, joka on onnistunut sekoitus Chardonnayta (70%), Viognieria (25%) ja Sauvignon blancia (5%).

Sieur d’ Arques Crémant de Limoux, Grande Cuvée 1531

Samppanjamainen tuoksu, jossa paahteisuutta ja hiivaleipää. Hedelmä jää taka-alalle, rakenne on framilla. Pieniä kuplia piisaa ja mousse on runsas. Tyylikäs kuohari, joka onnistui yllättämään.

Kommentointia arvioista löydät täältä.

ViiniTV:n sylkemissession samaisilla viinellä löydät klikkaamalla tätä

Pñscal Fresh: rosé kesän kippistelyyn

Kesä on roséviinien kulta-aikaa. En osaa lausua viinin nimeä, jonka maahantuoja lähetti, mutta lausun pari sanaa sen tuoksusta ja mausta.

Pñscal Fresh (6,98) ei ole miehekäs viini. Se on vaaleanpunainen. Siinä on kuplia, mutta ei tarpeeksi, jotta sitä voisi verrata samppanjaan. Kolmanneksi, siinä on jäännössokerin tuomaa makeutta, mansikkasiiderin juojat huomio. Neljännäksi, se ei ole ruokaviini, ellei yksittäistä vaahtokarkkia lasketa ateriaksi.  Viidenneksi, sen alkoholitilavuus on 9 prosenttia, mikä on kuin saunoisi alalauteella.

Viinin nokka on yllättävän runsas ja muistuttaa kettukarkkien marmeladista tuoksua yhdistettynä kypsään metsämansikkaan. Mansikan ja karpalon ympärillä pyörivä maku on nimensä mukaisesti jääkylmänä raikas, vaikka makeuttakin löytyy tietä tasoittamasta. Kokonaisuus on kulauteltava, teknisesti onnistunut ja helposti lähestyttävä.

Pñscal Fresh sopii maljojen nosteluun tai puistopiknikille. Se ei ole viininä raskaansarjan iskijä, mutta hyvä vaihtoehto iänikuiselle Fresitalle. Viilennä huolellisesti ja tarjoa kikattaville naisille.

++/+++++