Sherrya kirjan verran

Sherry, tuo englantilaisten seniilien suosikkiase taistelussa hampaattomuutta vastaan, on kaihtanut vuosikymmenet parrasvaloja kuin mikäkin hämäräveikko. Tilanne muuttui juuri. Uusitalon Antti nimittäin julkaisi opuksen, joka on nimetty osuvasti Sherryksi. Kirja sisältää kaiken mitä et ole tiennyt haluavasi tietää sherrysta, sen valmistuksesta ja tyylien moninaisesta kirjosta, mutta jonka päädyt huomaamattasi omaksumaan käännellessäsi sen sivuja.

Pistäydyin kirjan julkkaritilaisuudessa vetäisemässä osterit huiviini ja testaamassa samalla muutaman version juomasta, jota olen aktiivisesti vältellyt jo vuosien ajan. Sanottakoon se suoraan: Tio Pepe ei kuulu Viinipirun ruokaympyrään. Join sherrya viimeksi suorittaessani viinitutkintoa joitakin vuosia sitten, ja sitä ennen luoja tietää milloin. Parisataa sivuisen sherryaiheisen informaatioähkyn jälkeinen johtopäätös oli silti yhtä väistämätön kuin ilmeinenkin: nyt jos milloinkaan lasiin täytyi saada sherrya.

Oikein hyvä, että annoin sherrylle uuden mahdollisuuden. Päädyin huomaamaan, että kaikessa kulmikkuudessaan sherry on viinihifistelijän juoma sanan todellisessa merkityksessä.

Ensinnäkin, sherry on yllättävän monipuolinen ruokaviini, joka toimi ostereiden kanssa yhtä hyvin kuin samppanja. Ruokaystävällisyytensä lisäksi se on kaikessa rustiikkisuudessaan aseistariisuvan sympaattinen osoitus jääräpäisyydestä aikana, jona viinityylit muuttuvat toistensa kopioiksi alkuperästä viis. Sherry ei vastaa massojen tuttifrutti-huutoihin, vaan jatkaa valitsemallaan linjalla.

Sherry on myös tasoonsa nähden halpa juoma. Ajatelkaapa, missä muussa viinityylissä fino sherryn (ja amontilladon) lisäksi saa kompleksisia kypsiä elämyksiä kympillä? Olkoonkin, että haistoin lasissani kuusenhavuja, pähkinää, tuoretta asfalttia ja merisuolaa.

Sherry on vaikeasti lähestyttävä, mutta samaan aikaan vivahteikas ja monimutkainen viini, joka stimuloi nautiskelijan nuppia. Moinen ei voi olla kovinkaan huono asia, tuumaa kurssiaan muutaman asteen verran korjannut Piru.

Antti Uusitalon Sherry-kirjan saa hommattua esimerkiksi täältä.