Viime viikon kyselyn tiimoilta

Yleisin hintakategoria, johon Viinipirun kävijöiden pullohankinnat putoavat, osoittautui 10-12 euroksi (28%). Niinkin moni kuin 15% vastaajista kuitenkin ilmoitti tuppaavansa ostamaan yli 20 euron arvoisia viinejä, joten panostusta harrastukseen ei karteta.

Oli mielenkiintoista huomata, että niinkin moni kuin 79% vastaajista ostaa useimmiten viinejä, jotka maksavat 10 euroa tai enemmän. Kun ottaa huomioon surullisen kuuluisan tilastotiedon, jonka mukaan vain 5% Alkon kauppaamista pulloista kustantaa yli kympin, voidaan melko turvallisin mielin todeta, että härmän viiniharrastajat jatkavat eksistenssiään pelkkinä kosteiden markkinoiden pärskeinä. Jonkin sortin kiitos monopolin suuntaan on siten annettava siitä, ettei se ole hylännyt kuriositeettikuluttajia näinä taloudellista kannattavuutta painottavina aikoina (jopa Parmankinkun kauppaaminen maksalaatikkokansalle lienee taloudellisesti palkitsevampaa).

Mistä päästäänkin edellisen viikon kyselyyn, joka jäi paketoimatta. Tuloksen mukaan 62% vastaajista haluaisi purkaa monopolin, loput tekevät joko käytännöllisen tai periaatteellisen päätöksen kannattaessaan establoitua valtarakennetta. Viinejä lienee turha odotella avoimille markkinoille, mikäli jopa viinin ystävät jakautuvat kahteen vastakkaiseen leiriin.

Maistettu: Brocard Chablis Grand Cru Les Clos 2005

Tällä kertaa lasissa on Ranskan Chabliksen alueen kärkikastia, Brocardin Chablis Grand Cru Les Clos (38,50€), jonka tyyris hinta varmistaa onnistuneesti, ettei sijoitusta vuoden arkiviini –kilpailussa ole odotettavissa. Siitä viis, samalla tekniikalla se korkki aukeaa kuin muissakin viineissä.

Brocardin Grand Crun väri taittaa kultaan. Sen tuoksu on miellyttävän meloninen ja kukkainen, taustalla on runsaasti vahaa. Suutuntuma on intensiivinen. Vaikka happoja on tarjolla rutkasti, ne pysyttelevät askeleen päässä, verhoutuneena muihin makuihin. Maku on mineraalisuuden kyllästämä ja sitruunainen, mutta kantaa mukanaan myös persikkaista pehmeää hedelmää.

Kyseessä on runsas, mutta napakka viini, jossa on kaikkea enemmän kuin tyypillisessä chablis-viinissä, paitsi happoja, joita on yhtä paljon. Niiden taltuttamiseen viini kaipaa ruokaa siinä missä Euran Dalttonit lainkouran kosketusta. Maku on pitkä ja jättää suuhun hieman kalvomaisen tekstuurin, jahka viini siirtyy huonommille metsästysmaille. Aivan kuin rutikuivassa viinissä olisi jäännössokeria.

Chablis Grand Crut tarjoavat parempaa vastinetta rahalle kuin tyypilliset perus-samppanjat (joiden brändäämiseen on käytetty kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin rypäleiden laadun parantamiseen), mutta jos puhutaan juoman seksikkyydestä, Chablis’la ei ole jakoa.

Mikä: hapokkaista, mineraalisista ja teräksisistä, mutta hienostuneista valkkareistaan tunnetun alueen parhaimmistoa

Kenelle: Laatuvalkkarien ystäville, jotka diggaavat mineraalisuudesta enemmän kuin trooppisesta hedelmäsalaatista

Kenelle ei: niille joille elämä itsessään on liian hapokasta

Hinta vs. Laatu:

Maistettu: La Loire Vouvray 2005

Ranskan Loire on jäänyt lapsipuolen asemaan kansainvälisellä viinikartalla ja osittain myös Alkon valikoimissa. Isoveli on fiksautunut maakunnan sauvignon blanciin, josta tuotetaan etenkin Sancerressa rutikuivaa, tammikypsyttämätöntä ja fundamentaalisen rapsakkaa valkoviiniä. Ei ollenkaan huonoa viiniä, päin vastoin: Loiren sauvignon blanc toimii yhä tyylikkyyden mittatikkuna monelle maailman viinintuottajalle. Suomalaisen sukankuluttajan vinkkelistä on kuitenkin mielekästä kaivella puulaakin laatikkoja syvemmältä, sillä maakunta tuottaa runsaan valikoiman myös muunlaisia viinejä. Juuri siksi Viinipiru on kaivanut neulan heinäsuovasta ja panee sen nyt puntariin.

La Loire Vouvray (8,99€) ei ole kevyt kuin neula, heinä, höyhen tai mikään muukaan minkä sokeripitoisuus on alle 25 gramaa litrassa. Sen maku nimittäin taittaa makeuteen samaan tapaan kuin monien Saksan Moselin kabinett-rieslingien, mutta toisin kuin ne, La Loire Vouvray on valmistettu muikeammasta chenin blanc-rypäleestä.

Makeuteen taipuvissa viineissä tärkeysjärjestyksen kärkeen nousevat hieman yllättäen hapot; jos niitä ei ole roppakaupalla, viini on lattea kuin pannukakku. Härskeimmätkään happomäärät eivät onnistu tärvelemään viinin makua, mikäli jäännössokeria vain on tarpeeksi. Tihutöiden sijasta hapot antavat makealle viinille selkärangan, siinä missä tanniinit punaviinille. La Loire Vouvrayssa happoja piisaa siinä määrin, ettei kylmennetyn viinin makeutta aluksi edes huomaa; tasapaino on kohdillaan.

La Loire Vouvray on väriltään kullankeltainen. Sen hedelmäisessä tuoksussa on kukkaisuutta ja limeä. Maku alkaa hunajalla ja persikalla, mutta pian paletin valtaa kirpsakka granny smith. Viinin maku on intensiivinen ja melko pitkä, olematta liian öljyinen. Nauti jääkaappikylmänä, yhdistä kanaan tai savukalaan!

Mikä: Alkon perusvalikoiman ainoa chenin blanc Loiren suunnalta

Kenelle: sille, joka haluaa sokerihumalan sen oikeassa merkityksessä

Kenelle ei: sille, jonka sokerihammasta ei kolota

Hinta vs. laatu:

ps. Ajattelin tästä lähtien napsauttaa maistelussa olevan pullon korkeassa resoluutiossa keskellä postausta noin niinkuin graafisuuden nimissä. Saako muutos kannatusta vai tulisiko minun pysytellä vanhoissa metkuissa?

Viiniä ihon alle? Petrus-tatuointi

Haluaisitko kunnioittaa lempiviiniäsi jollain sellaisella, mikä tuppaa säilymään muuttumattomana pidempään kuin viinipullo täytenä? Ainakin tämä newyorkilainen Petrus-fani halusi. Tsekkaa yksityiskohdat Bordoverview-blogissa!

Viikon viinikysely: minkä hintaisia viinejä yleensä ostat?

Viikon kysely keskittyy tällä kertaa vain ja ainoastaan hintaan. Valitse siis alla olevasta listasta sopivin vaihtoehto ja klikkaa. Tällä kertaa alle kuuden euron punaviinit, kuten Don Opas (4,99€), El Tiempo (5,05€) sekä Cono Sur Tocornal Cabernet Sauvignon (5,89€) jäävät pois laskuista, mutta ei huolta! Niille, jotka jäävät kaipaamaan vaihtoehtoa ”en maksaisi kuutta euroa viinipullosta”, suositellaan liittymistä Litkupirun eksentriseen, mutta valikoituneeseen lukijakuntaan.

Lyon ja Beaujolais Nouveau

Beaujolais Nouveaut on nyt testattu useampaan otteeseen, ensimmäisen kerran jo koneessa, lennolla Pariisista pääkallopaikalle. Tässä pari kokemuksen tiimoilta tehtyä asiallista ja asiatonta sivuhuomiota:

• Lyonilaiset ottavat Nouveaunsa vakavasti. Kymmenen edeltävää lasia eivät ole riittävä syy kieltäytymiselle, mikäli joku kaataa sinulle Nouveuata. Kysyttäessä mielipidettä, liioittele Beaujolais-iloasi siekailematta ja väitä että juot raakaa viiniä itse asiassa ympäri vuoden, uudesta vuodesta jouluun.
  

• Beaujolais-torstaina kävelykadut täyttyvät ihmisistä. Ravintolat myyvät juomaa tynnyreistä lämpölamppujen alla, sekä tarjoavat maistiaisia Lyonin kuuluisista makkaroista. Myös kuumennettu versio viinistä myy hyvin illan viilentyessä, jolloin tunnelma sähköistyy karnevaalimaiseksi.

• Paikallisissa kauppahalleissa härmäläisiin elintarvikkeisiin tottuneelta lähtee järki. Herkkushokkia voi lievittää maistelemalla Nouveauta ilmaiseksi tuottajien esittelytiskeillä. ”Ottaahan monsieur toisenkin lasin?”, kyllä ottaa.
• Kolmen ruokalajin illallinen (14€) + puoli pulloa punaviiniä (8€) + juusto (2€) + kahvi (1€) = 25€, hyvää elämää ilman huonoa omaatuntoa tai mattia kukkarossa.
• Lyonilainen ruoka kuuluu maailman parhaimpiin. Vaikka perinteinen mättö on raskaampaa kuin suonsilmässä painiminen, suosivat paikalliset bouchon-kuppilat melko kevyitä punaviinejä.Yhdistelmä toimii yllättävän hyvin.
  
• Lyonilaiset moiskauttavat poskisuudelmansa kaksin kappalein, eivät kolmin tai nelin, vaan pusu per poski. Neljä suudelmaa kielii, että olet viettänyt (liikaa) aikaa pariisilaisten seurassa.
  

• Vuosisadat Pariisin varjossa näkyvät kaupungin kaduilla. Lyonilaiset eivät kärsi pääkaupunkilaisten helmasynneistä, kuten vaatimuksesta hektisyyteen tai sen teeskentelyyn, taukoamattomasta tittelipelistä ja kärpäsen keskittymiskyvystä.
  

Tänään keskiyöllä: Le Beaujolais Nouveau est arrivé!

Minuutin yli keskiyön aukeavat beaujolais-hanat ympäri Ranskan ja maailman merkitsemään hetkeä, jona beaujolais nouveua saapuu kaupunkiin. Piru suuntaa torstaina paikan päälle Lyoniin, joten raporttia juhlatunnelmista sopii odottaa myöhemmin.

Jos ilmiö on sinulle uusi, tsekkaa aiempi posti aiheen tiimoilta!

Pirun Naamakirja

Suosittelen keskittymään ennemmin viikon viinikyselyyn kuin tähän viestiin, mutta mikäli Facebook on tuttu kapistus, haluaisin kutsua sinut jäseneksi Viinipiru-ryhmään. Jos ei muuta, se lämmittää allekirjoittaneen mieltä. Klikkaa tästä!

Cheers,

Arto K.

Viikon viinikysely: monopolille kenkää vai ei?

Tulisiko alkoholimonopoli purkaa kekkoslovakian viimeisenä muistomerkkinä vai johtaisiko se ojasta allikkoon? Onko kyse periaatteesta (valtion tulee kontrolloida alkoholikauppaa vs. monopolit vääristävät kilpailua) vai käytännöstä (oma valikoimani paranee/huononee)? Pohjaksi keskustelulle Pirun teesit monopolin jälkeisestä Suomesta, sekä puolesta että vastaan, kaoottisessa järjestyksessä. Viskaa lusikkasi soppaan esittämällä kontrafaktuaalisia spekulaatioita, vastaväitteitä tai moraalisia imperatiiveja kommenttikenttään! Itse kyselyn löydät alempaa.

• Suuremmissa kaupungeissa viinien hyllyvalikoima kasvaa, mutta ei keskitetysti; erityisliikkeet valtaavat Alkon markkinat premium-viinien segmentissä

• Helsingin kivijalkoihin perustetaan herkkukauppoja, jotka menestyvät keskittyneinä tiettyjen maiden ruokaan ja viiniin. Palvelun merkitys kilpailutekijänä kasvaa
  
• Maaseudun ja pienten kaupunkien viinivalikoima köyhtyy, koska Alko keskittyy volyymituotteisiin ja tehostaa myymäläverkostoansa; viinikulttuuri lipuu osaksi urbaania elämäntapaa, siinä missä latte kädessä flaneeraaminen, puistossa tissuttelu tai jokapäiväinen töhryjen tuijottelu.

• Viinien hinnat laskevat kilpailun seurauksena; kaikkein kalleimmat viinit muodostavat poikkeuksen, jota kasvavan nettimyynnin tuoma hintakilpailu kuitenkin tasoittaa

• Hintahaitarin yläpää kuihtuu hyllytarjonnan osalta, siinä missä alapää turpoaa kuin pullataikina

• Kulutus keskittyy ruokamarkettien laatikkoviinien tarjouseriin, joiden laatu vaihtelee: mahdollisuudet saada luokatonta viiniä kasvavat, toisaalta edulliset ruoanlaittoviinit pääsevät sekä kotikokkien että rantojen miesten ostoslistoille

• Ketjut marssittavat housebrand-viinit valikoimiinsa, Pirkka-punaviini (5,90€/litra) on 100% chileläinen merlot, jonka valmistaja vaihtelee

• Hybridikaupat, jotka toimivat ensisijaisesti netissä, avaavat vähittäismyyntiliikkeitä

• Alkoholiveroa saatetaan korottaa, koska Alkon katteet pienenevät

• Alkon tilausvalikoima muuttuu maksulliseksi ja valikoima supistuu
  

• Alkoholin arkipäiväistyminen jatkuu; kokonaiskulutus kasvaa alkuinnostuksen myötä, mutta tasaantuu myöhemmin. Käyttökulttuurin haitat linkittyvät sosioekonomisiin muuttujiin aiempaa selvärajaisemmin viinikulttuurin asettuessa tasa-arvoiseen asemaan oluen kanssa. Liikakäytön haitat kasaantuvat.
  

• Kossukulttuuri liittyy puhumattomuuden, sisun ja heikon suomalaisen itsetunnon kanssa fossiloituneiden myyttien kerhoon
  

ps. tämä on Viinipirun 100. posti! Toivottavasti niitä tulee vielä useampi sata lisää.

Rääväsuinen viinikriitikko viinin teossa

Jos ette ole vielä huomanneet, luonnollisten viinien kukaties äänekkäin puolestapuhuja, viinikirjoittaja Alice Feiring, on hypännyt väliaikaisesti aidan toiselle puolelle valmistamaan esikoisviiniään Eyrie Vineyardsille Oregoniin ja raportoi kokeilun etenemisestä New York Timesin blogissa.

Herkulliseksi kuvion tekee Alicen fanaattinen suhtautuminen viiniin: hän ei hyväksy viininvalmistuksessa kemikaalien käyttöä, ei mielellään edes rikkiä, teollisia hiivoja tai huipputekniikan mahdollistamia apuvälineitä, joilla voidaan vaikuttaa viinin alkoholitilavuuteen ja happikosketuksen määrään.
Seuraa kuinka käy, kun teoria pannaan käytäntöön ja ammattikirjoittajasta tulee amatööriviininvalmistaja.

Luonnollisen viinin vaatimukset:

* Hand-picked, organically or biodynamically grown grapes.
* Low-yielding vineyards.
* No added sugars, no foreign yeasts.
* No fining or filtration.
* No adjustments for acidity.
* No other additives for mouth-feel, colour, etc.
* No micro-oxygenation or reverse osmosis.
* Little or no added sulphite.