Campolieti Valpolicella Classico Superiore Ripasso 2005

Campolieti Ripasson (11,96€) tuoksu on mausteinen. Nokka erottaa lakritsia, kuivattuja hedelmiä, mokkaa ja vattua. Tuoksumaailma on runsas olematta tunkkainen; ennemminkin Campolietin bukéesta löytyy Chilen carménèreille tuttua pistävän mausteisuuden ja nuoren marjaisuuden yhdistelmää.

Campolietin (jonka nimi muuten on pitkä kuin nälkävuosi) maku on hapokas, mutta pistelevyyttä tasapainottaa tammen tuoma pehmeys yhdistettynä hapankirsikan ja kuivatun viikunan makuun. Hedelmää on tarjolla runsaasti, mutta kaiken mausteisuuden alla hedelmän ominaismaku ei yksinkertaisesti ole paras mahdollinen, eikä seikan kompensointi muilla alueilla ole helppoa. Tämä on tilanne myös Campolieten kohdalla.

Vaikka Campolietin ripasso jää kakkoseksi kaksi euroa halvemmalle Villalta Ripassolle, se on silti kelpo juoma verrattuna korventuneen rypäleen sävyttämään Luna Negraan, puhumattakaan pahamaineisesta Arkkivihollisesta, joka korventaa juojansa sisältäpäin kulaus kulaukselta, kunnes jäljelle jää vain rusinaksi näivettynyt piruparka, joka on vaihtanut sielunsa karuselliajeluun.

Tästä kyseenalaisesta meriitistä huolimatta tulisi Campolietin hintaa leikata vähintään kolmella eurolla, jotta diili muuttuisi mielekkääksi. Makuja on tosin moneen junaan, kuten on ihmisiäkin, kuten on viinejäkin ja oikein hyvä niin.

Kenelle: Pohjois-Italian viinien ystävälle, joka on jo kolunnut läpi Alkon muun valikoiman
Kenelle ei: hinta-laatu-suhteen turhan vakavasti ottavalle

Pari sanaa viinin säilyttämisestä

Pari sanaa viinin säilyttämisestä tekee silloin tällöin poikaa, etenkin kun hiljattain Alkoon ilmestynyttä Bordeauxin vuosikertaa -05 hehkutetaan parhaimmaksi moneen vuosikymmeneen! Kyseiset viinit ovat suoraan hyllyltä avattuna varsin tiukkoja, eivätkä tarjoa koko rahalle vastinetta, sillä Bordeauxin laatuviinejä on kypsytettävä, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa. Kysymys kuuluu, kannattaako moisia kantaa kotiin, jos ei omista kallista viinikaappia? Kannattaa, mutta seuraavat seikat on hyvä ottaa huomioon.

– Viini tykkää ottaa lungisti lappeellaan, jotta korkki säilyttää kosteutensa. Pistä pullo kyljelleen.
– Viini karsastaa suoraa valoa, lämpötilojen vaihtelua ja tärinää. Ikkunalauta ja jääkaapin päällinen kilpailevat surkeimman paikan tittelistä.
– Viini ja kuumuus eivät tule toimeen. Siis laisinkaan.

Jos kämpästäsi löytyy komero tai taloyhtiöstäsi kellari, jonka lämpötila ei kesälläkään nouse yli 20 asteen, voit kypsytellä siellä pullojasi pari vuotta ilman että ne keittyvät, vaikka paatuneimmat viinipuritaanit muuta väittävätkin. Jos (tekisi mieli sanoa kun) huomaat saavasi hommasta irti kummaa iloa, voit harkita panostamista ihka-aitoon lämpötilasäädeltyyn viinikaappiin… Vähemmän tyyriit pöytäviinit eivät tietenkään turhia kursaile, kunhan ne juodaan tarpeeksi hätiköiden ja nautinnolla.

Tässä pari pientä työstöä kaipaavaa kandidaattia Bordeauxin nuorisokaartista:
Château Paloumey (21,80€)
Château Camensac (27,30€

Maistettu: Chablis Marouettes 2007

Chablis Marouettes (15,49€) on Alkon valikoiman chablis-viineistä mielestäni ensimmäinen, joka ylittää hinta-laatu-tikapuilla riman, jonka yläpuolella Chablis-alueen painovoima muuttuu nosteeksi ja viinit rupeavat olemaan hintansa väärtejä elämättä maineensa kustannuksella.

Marouettesin väri on kevyen sitruunainen, mikä on tällä kertaa enne tulevasta, sillä tuoksussa on runsaasti sitruunaista hapokkuutta, hentoa melonia, sekä mineraalisuutta.

Viinin maussa on kirpsakkaa valkoista herukkaa ja omenaista hapokkuutta. Tuoksuaan raskaampaa, mutta raikasta, makumaailmaa seuraa pitkä jälkimaku. Viini herauttaa veden kielelle ennen kaikkea hapokkuutensa vuoksi ja vasta sen jälkeen herkullisuutensa vuoksi! Jos et ole vielä kokeillut miten viini muuttuu ruoan seurassa, osta pullo tätä ja juo Ikea-lasillinen ennen ruokaa ja toinen ruoan kanssa (tällaisia viinikokeiluja ei voi olla rakastamatta).

Kenelle: sille jolla on edessään kalaa, oli se sitten paistettua, savustettua tai raakaa
Kenelle ei: sille joka aikoo viettää nestepainotteisen piknikin puistossa

Maistettu: Rust en Vrede 2003

Rust en Vreden väri on tumma lasin reunoille asti. Viinin tuoksussa on intensiivistä mustaherukkaa, tallin nurkan suunnalta leijailevia eläimellisiä aromeja ja nokisuutta. Tuoksu on runsaudestaan huolimatta hienostunut ja tasapainoinen.

Viinin maussa on boysenmarjaa, herukkaiset hapot ja onnistunut tanniinirakenne, joka tukee eloisaa flavoripakettia. Loppumaku on pitkä kuin Kataisen linjapuheen parissa vietetty minuutti. Vaikka viini täyttää suun täyteläisyydellään, sitä tekee mieli nauttia ahnain kulauksin, oli lähistöllä hiukopalaa tai ei.

Puheet Etelä-Afrikan Stellenbochin kyvystä tuottaa cabernet-viinejä, jotka tekevät kunniaa Bordeauxin perinteille uuden maailman tyylillä, pitävät tämän viinin kohdalla kutinsa. Tuottaja lupaa säilyvyyttä aina vuoteen 2018 asti, mutta viini on juotavissa myös suoraan pakasta otettuna. Hinta-laatu -suhde on Rust en Vredessa kauniisti kohdillaan.

Kenelle: Niille, jotka kestävät viinejä, joilla on iso ego
Kenelle ei: Niille, jotka eivät kestä viinilasissaan lannan odööriä
Sukulaisviini: Luigi Bosca Cabernet Sauvignon

Hinta: 20,70€

Juhannuksen grilliviini: Nederburg Edelrood 2006

Eteläafrikkalaisen Nederburg Edelroodin väri on syvän tumman rubiini, sen tuoksussa on kypsiä marjoja, karviaista ja aavistus savuun taittavaa mausteisuutta. Runsaanpuoleinen alkoholi tuntuu nokassa parfyymisenä, mutta ei pitele tuoksumaailmaa niskalenkissä. Täyteläisessä maussa korostuvat hillomainen herukka ja karviaismainen hapokkuus. Marjaisaa power-duoa tukee hillitty kahvin flavori, joka sulautuu makumaailmaan kuin Pietarinkirkon taideaarteita vyölaukkuturistiksi sonnustautuneena varjeleva sveitsiläiskaartilainen.

Nederburg Edelrood on mielenkiintoisella tavalla sekä karhea että pehmeä samaan aikaan. Mausta voi tunnistaa (etiketin lukemisen jälkeen), että se koostuu kahdesta eri rypälelajikkeesta, joiden maut eivät ole integroituneet: cabernet tuo makuun ryhtiä ja merlot pyöreyttä.

Edelrood oli muutamia vuosia sitten Viinipirun lempiviinejä, mutta viiniharrastuksen syvennyttyä sen sädekehän loisto on hiukan himmentynyt. Viini ei kuitenkaan ole kulahtanut, vaan päin vastoin: jos joku on kulahtanut, niin tunnetuilta poluilta Punahilkan lailla eksynyt arvioija. Edelrood on oiva grillausviini, jonka hinta-laatu-suhde on enemmän kuin kohdallaan. Tuottaessaan ilonhetkiä kotimaisille sukankuluttajille, se osoittaa, ettei klassisen Bordeaux-sekoituksen voittokulku maailmalla ole silkkaa sattumaa.

Hyvää juhannusta itse kullekin!

Viiniblogeja maailmalta

Jatkuvassa mediaähkyssä elävän myöhäismodernin merkityshaukan maailma on heittämässä häränpyllyä verkko 2.0:n alkaessa osoittaa vakavasti otettavia kypsymisen merkkejä. Kyseessä ei ole vähempää kuin koko mediakentän (sellaisena kuin me sen tunnemme) mullistava sykloni, jonka pidemmän tähtäimen vaikutuksia voi vain arvailla. Viinin ystävän näkökulmasta kehitys on varsin mieluisaa, sillä tasokkaiden viiniblogien lista kasvaa jatkuvasti. Tässä viisi suosikkiani niistä lukuisista viiniblogeista, joita itse lueskelen!

The Pour: New York Timesin terävän viinikirjoittajan, Eric Asimovin, tasting-note-vapaa -blogi.  Päivitys kerran viikossa.

Veritas in Vino: Alice Feiringin (joka tunnetaan parhaiten naisena, joka on antanut kasvonsa kaiken sen vihaamiselle, mille Robert M. Parker Jr. on antanut kasvonsa) viiniaiheinen blogi. Asenteellinen ammattikirjoittaja, joka sohii ampiaispesiä ammatikseen. Kukaties joukon lahjakkain kynäniekka. Päivitys vähintään kerran viikossa.

Catavino: Espanjan viinejä amatöörikirjoittajien palkitulla otteella. Kirjainten välistä hohkaa sen sortin omistautuminen ja intohimo, mikä lienee harvinaisempaa ammatikseen viineistä kirjoittavien parissa. Päivitys vähintään kerran viikossa.

Dr. Vino: Viinimaailmaa lupsakasta kulmasta lähestyvä amerikkalainen ”viinivaltiotieteilijä” (kai sanan voi keksiä, jos sitä ei ole olemassa?). Yhteisöllinen blogi, jota päivitetään useita kertoja viikossa.

VinoWire: Johtava portti Italialaisen viinin maailmaan englannin kielellä. Aarreaitta italiaan hurahtaneille viinifriikeille! Päivitys noin kerran viikossa.

ps. lisätkää omat suosikkinne listan jatkoksi ja antakaa vinkkejä, tämä on hyvä paikka sille!

Hankittu: Chateau Palmer 2001

Hankittu viinikaappiin Alkon hyllyssä yksinäiseltä näyttänyt Chateau Palmer 2001. Tämä Bordeauxin Margaux saa viettää muutaman vuoden itseään halvemmassa seurassa, ennen kuin pääsee korkkiruuvikäsittelyyn vuoden 2014 paikkeilla (joko silloin autot lentävät ja ruoka nautitaan pillereinä? Viinien keräily on sitten kumma harrastus täysin kärsimättömälle ihmiselle). Tällöin saadaan vastaus kysymykseen, onko tämä seurapiireissä viihtyvä viini vartomisen väärti vaiko totaalinen faux pas.

Maistettu: Villalta Valpolicella Ripasso 2005

Veneton seudun erikoisuus on kuivatuista rypäleistä valmistettu amarone-viini. Maakunnan kevyempi viini, valpolicella, tehdään tismalleen samoista lajikkeista, mutta ilman että rypäleiden annetaan konsentroitua kasaan ennen käymisprosessia. Yhdistettäessä amaronen teosta jäävä rypälesakka valpolicellaan ennen toista käymistä, saadaan ripasso-viiniä, joka sijoittuu tyyliltään amaronen ja valpolicellan puoliväliin ollen samaan aikaan sekä freesi että konsentroitunut. Ihanan sekavaa, eikö?

Villalta Valpolicella Ripasson värissä on ikäänsä enemmän sävyä. Sen tuoksussa on mustikkaa, kuivattuja hedelmiä ja aavistus anista. Keskitäyteläisessä maussa nuoret hedelmät yhdistyvät kypsempiin makuihin, kuten viikunaan, mukavan integroituneella tavalla. Happoja ja tanniineja on tarjolla juuri sopivasti, mikä tarkoittaa, että viini ei velttoile suussa, mutta ei myöskään ärsytä särmikkyydellään. Villalta Valpolicellan loppumaku haipuu nopeasti pehmeiden tanniinien kiristyksen tieltä, mutta koska kyseessä ei ole hinnakas viini, se ei vähennä viinin houkuttavuutta. Huippuostos kympillä!

Kenelle: Sille, jonka mielestä valpolicella on nynnyjen juoma
Kenelle ei: Kuivattujen hedelmien vihaajalle
Sukulaisviini: Masi Campofiorin ’ripasso’

Hinta: 9,99€

Maistettu: Mercurey Domaine de la Croix Jacquelet 2002

Mercurey Domaine de la Croix Jacqueletin väri on hennon rubiini vetisten reunojen taittaessa jo hiukan granaattiin. Viinin tuoksussa on metsämansikkaa, se on tyylikkään tamminen ja miellyttävällä tavalla parfyyminen. Tanniinit ovat alkuun hillityt, mutta kiristävät lopuksi suuta suppuun kuin varkain. Myös tiukkoja happoja on tarjolla runsaasti. Maku on puolukkainen ja kova, mutta hivenen ohut lajityyppinsä edustajaksi. Vuosikerta 2002 oli alueella erinomainen, joten rypäleiden kypsymisen kanssa ei varmastikaan ole ollut ongelmia.

Kyseessä lienee viini, jota Yhdysvaltojen itärannikon snobin pitää osata ylistää osoittaakseen olevansa yleisen mielipiteen yläpuolella (”Napa on niin passé” ja ”Oletko lukenut Alice Feiringin uuden teoksen?”). Vaikka viini ei varsinaisesti ole Pirun makuun, onnistuu se todennäköisesti ilahduttamaan Burgundin ystäviä hapokkaalla niukkuudellaan. Muiden kannattaa harkita kahdesti.

Kenelle: Tiukkojen burgundien ystävälle
Kenelle ei: Runsaiden makujen tai hillomaisten viinien ystävälle
Sukulaisviini: Bouchard Bourgogne Pinot Noir

Hinta: 17,50€

Lisätty sivustolle etsi-palkki

Artikkelimäärän kasvettua muutaman kymmenen kokoiseksi, päätin lisätä sivun oikeaan ylälaitaan etsi-palkin, jonka avulla voi etsiä vanhempia artikkeleita blogikirjoitusten arkistosta! Toivottavasti sivuhistorian painon alle hautautuvista viinikuvauksista voi olla jotain iloa myös tulevaisuudessa.