Elo 30
Tuosta uusin kolumnini ProResto-lehdessä. Kyllä, joudut klikkaamaan tästä, mutta uskonloikka kannattaa: perillä odottaa asiaa viinistä, Suomesta ja viinistä Suomessa.
Kuuntele Radio Cityn viimeisin Perjantaipullo. Teen Valvion Rockote-ohjelmassa paljastuksia tulevan kirjan sisällöstä… En paljastanut radiossa, että maistelen kirjassa ehtoollisviinin oikeaoppisen tasting-noten kanssa. Nyt on sekin paljastettu.
Elo 28
Vanhassa vara parempi, mutta toisaalta ikävystymiseen voi kuolla. Ergo, uusi ilme sivulle. Saattaa olla huonompi kuin edellinen. Ehkä parempi. Katsotaan alkaako se ärsyttää vai ei.
Elo 27
Tehdään Suomesta Sauvignon blanc maa, buhahaha
Virtsaisen porttikongin charmikkuudestaan tunnettu Sauvignon blanc saattaa pyrkiä levittäytymään Suomeen, Viinipirun haastattelemat lähteet vihjaavat. Viheliäinen lajike on toki livahtanut jo jokaiseen Alkon myymälään lukuisina variaatioina, mutta ilmeisesti se ei riitä tällä paholaisen rikkaruoholle, joka aikoo seuraavaksi kasvaa kotimaisilla viinitarhoilla.
Kyllä vain, Suomesta tehdään viinimaa, eikä siihen kulu kuin 5-10 vuotta, mikäli Viininkasvattajat Ry:n näkemykseen on uskominen. Mielenkiintoinen projekti. Jos luoja suo, Sauvignon blanc on siihen mennessä havaittu sekä ruokottomaksi lajikkeeksi että olosuhteisiin sopimattomaksi, ja korvattu jollain säädyllisemmällä lajikkeella.
Müller Thurgau, Airen ja Ugni blanc tulevat ensimmäisinä mieleen.
Disclaimer: Sauvignon blanc -lajiketta ei mainita YLE:n uutisessa, mutta itsekin Sauvignon blancin kanssa Uudessa-Seelannissa puuhaava Outi Jakovirta väitti tietävänsä asiasta jotain, mikä saattaa pitää paikkansa tai olla pitämättä, koska kyseessä on ihminen, joka puuhastelee työkseen Sauvignon blancin kanssa. Joka tapauksessa, vielä ei ole liian myöhäistä vapauttaa Uutta-Seelantia Sauvignon blancin otteesta ja torjua lajikkeen rantautuminen Suomeen.
Viinikauppias Petri Viglione kalistelee retorista säilää THL:n Esa Österbergin kanssa Ylen taajuuksilla tavalla, joka on herkullista kuultavaa. Viglione käynnistelee muuten paraikaa monopolin asemaa puntaroivaa kansalaisaloitetta, jolle ei voi muuta kuin toivottaa menestystä.
Klikkaa tänään Radio Cityn nettiradioon kello 16.30. Keskustelen Juha Valvion kanssa asiallisesti viinikulttuurista ja siemailen Rieslingia pullon suusta.
Yksi taajaan viinikielessä toistuva termi on yrttisyys. Miltä se maistuu? Jos et ole varma, testaa levottomalla mustekalalla koristeltu Calamar Verdejo (9,48€) Espanjan Ruedasta. Tästä ei viini enää yrttisemmäksi muutu.
Löytyy lasista toki muutakin, kuten trooppista hedelmäisyyttä, mukavaa viskositeettia ja raikasta happopatteristoa, mutta öljyiset yrtit edellä mennään. Jos pidät Uuden seelannin ja Chilen Sauvignon blanceista, mutta haluat laajentaa repertuaariasi, tällä se onnistuu kivuttomasti.
En juurikaan pidä Sauvignon blancista rypälelajikkeena (itse asiassa pidän sitä pahuuden ilmentymänä), mutta Verdejo toimii minullekin. Savustetun lohen kanssa varsin mukiinmenevästi. Saattaisin väittää yhdistelmää jopa nappiosumaksi, mikä olisi toki silkkaa sattumaa, sillä en ole koskaan ollut sommelier-tyylinen ruokien ja viinien taitava yhdistelijä, jos rehellisiä ollaan ja miksipä ei oltaisi.
Calamar tulee useamman sadan metrin korkeudesta, minkä voi ainakin uskoa maistavansa jäntevässä rakenteessa. Suuren skaalan tuotantoa osuuskunnalta, mutta tyylipuhdasta ja siistiä tavaraa varsin kelvolla hinta-laatu-suhteella. Modernia sanan parhaassa merkityksessä
Diclaimer: maahantuoja pisti putelin.
Elo 21
Tuosta vähän tunnelmia hetki sitten päättyneeltä illalliselta, joka aterioitiin katonharjojen yläpuolella Helsingin Rautatientorilla. Viikon ajan tarjolla oleva Dinner in the Sky oli homman nimi. Mitään sanomattoman heinäkuun jälkeen sää oli yllättäen kuin morsian, lämmin liki hellelukemiin saakka, mutta leudon merituulen puhalluksessa miellyttävä. Sasu Laukkosen viiden ruokalajin pläjäys toimi, vaikka kokin jalat olivatkin ilmassa koko kattauksen ajan. Mummin samppanjat maistuivat pikkuruisista samppanjalaseista, joita tyhjensin ainakin kymmenen. Rasittavaa mutta totta, tämän illallisen ajan asiat olivat vain ja ainoastaan hyvin.
Disclaimer: Pernod Ricard tarjosi maistelut. Pernod Ricard on tapahtumaa sponsoroineen Mummin maahantuoja. Tämä artikkeli on kirjoitettu hiprakassa.
ps. Jos haluat lukea lisää Sasun kokkailumeiningistä, tässä linkki haastatteluun, jonka kirjoitin herran inspiroivasta meiningistä joku aika sitten.
Loppusuoralla ollaan kirjan kirjoittamishommassa. 30 kappaletta kasassa, 5 jäljellä. Aikaa kirjoittamiselle, tekstin hiomiselle, viiniarvioiden tekemiselle (sinä iltana käytän ensimmäistä kertaa kotonani sylkykuppia), kuvituksen viimeistelylle, sun muulle, on vielä 20 päivää, joten kiirettä pitää. Näin kai kirjan kirjoittamisen pitääkin mennä: alkaa vetelehtien ja päättyä vimmaiseen rutistukseen. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut antoisa prosessi, vaikka se ei vielä maalissa olekaan. Jollain tapaa kehittäväkin, koska kirjoittaminen pakottaa ihmisen loksauttamaan sekavat ajatuksensa järkeenkäyviksi.
Ei se, lopputulos tulee olemaan viinikirja, jonkalaista Suomessa ei ole vielä nähty. Alla pätkä kirjan asiallisemmasta osastosta. Burgundissa päin mennään taas!
”Burgundi ja Bordeaux ovat olleet perinteisesti eri linjoilla. Terroir-keskeisen Burgundin palstat on määritelty muutaman metrin tarkkuudella yllä kerrottujen periaatteiden mukaisesti ja niiden rajat on vahvistettu lailla. Bordeauxissa tila on voinut ostaa maata oman tahtonsa mukaan sieltä, missä sitä on ollut tarjolla. Uusien tarhojen rypäleet on käytetty talon viiniin asiaa sen kummemmin problematisoimatta. Yksinkertaistaen: jos ostettu palsta tuotti aiemmin rypäleitä naapuritilan pöytäviiniin, mutta uusi omistaja tuottaa arvokasta kolmannen kasvuluokan viiniä, palstat tuottavat jatkossa arvokasta viiniä. Burgundissa moisesta joutuisi jalkapuuhun.”
Tule Facebookiin jakamaan viinikokemuksiasi
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 