Pirun hyvä viinikirja nyt ennakkotilauksessa

Armas viininystävä, seuraava kirjani Pirun hyvä viinikirja on valmis ja tilattavissa nyt ystävähintaan 27 egellä (sisältäen postituskulut). Jos isänpäivälahja on tänäkin vuonna murheenaiheesi, tilaa opus itsellesi ja säästä jälkikasvu, vaimo ja sukulaiset kärsimykseltä! (Saat toki tilata kirjaa vaikka et juhlapäivää viettäisikään, näyttäisi joulu tulevan tänäkin vuonna.) Uunituore kirja postitetaan sinulle näppärästi viikolla 45, tietenkin signeerauksen kanssa.

“Viinin tehtävä ei ole tuottaa päänvaivaa, vaan nautintoa.”

Pirun hyvä viinikirja vie lukijan makumatkalle ympäri maailman, murtaa myyttejä ja tuo viinin lähelle lukijaansa – hauskasti ja ilman ylenpalttista nysväystä.

Viini maistuu hyvälle, minkä vuoksi sitä on kiva juoda. Syksyn sateissa, paukkupakkasilla, helteiden aikaan, nautittuna lasista, kupista, kiposta, kukkamaljasta tai pullonsuusta. Kiveen hakatut säännöt on tehty rikottaviksi.

Toscanan teurastaja

Vierailin viikon alussa Toscanassa Zoninin kutsumana. Reissu kulki nimellä Gastronomy Experience ja sisälsi Castello d’Alboltan ja Rocca di Montemassin viinitilojen lisäksi liudan ruoka-aiheisia iloitteluita. Lupasin kuvamateriaalia pahimmista ylilyönneistä ja roistomaisimmista rimanalituksista. Niitä saatiin.

Dario Cecchini A.K.A. Panzanon teurastaja on elävä legenda. Kun kylän chianti classico -tuottajat matkustavat Isoon omenaan esittelemään viinejään, Darion nimi lukee mainoksessa kaksi kertaa suuremmilla kirjaimilla kuin chianti classicon. Dario osaa ottaa vieraansa vastaan: hän luukuttaa AC/DC:tä, kaataa juomalasit täpötäyteen halpaa punaviiniä ja nakkaa olalleen kymmeniä kiloja painavan naudan jalan.

Vierailu Darion luona oli kukaties pahin ekologinen ylilyönti, johon olen osallistunut gastronomian saralla. Huippulaadukasta nautaa kertyi per naama lähemmäs kilo ja kun ilmoitin olevani täynnä, Darion veli Dante täytti lautaseni salaa Bistecca Fiorentinalla.

Ajattele ravintolailtaa, jonka aikana syöt ensin carpaccion, sitten t-luupihvin ja päälle vielä porterhousesteakin. Kerro tämä kahdella niin ymmärrät mistä on kyse. To beef or not to beef, kuten Dario asian ilmaisi, se jääkööt jokaisen omaksi valinnaksi.

Moiseen mässäilyyn voi sortua huoletta kerran, mutta pelkkä ajatus rikoksen toistamisesta tuntuu liki karmaisevalta, sillä ähkyilystä on kulunut vasta kolme päivää ja liha alkaa vasta pikkuhiljaa sulamaan. Jos satut olemaan Greve in Chiantissa, Panzanon kylässä, kukaties paikkaan kannattaa kurkistaa oven raosta…

Nokka kohti Toscanaa

Äkkiä lisää sitä kahvia… Jätkähän on aivan rypyssä.

Kello on kuusi aamulla ja istun Helsinki-Vantaan loungessa mutustelemassa croisanttia. Määränpää on Toscana, jossa on luvassa kolme päivää syömistä ja juomista, Radda in Chiantin kukkuloilla ja rannikolla Maremmassa. Laukkuun on pakattu minijärkkäri, jotta saan napattua julkaisukelpoisia kuvia pahimmista ylilyönneistä ja roistomaisimmista rimanalituksista. Luvassa jonkin näköistä postausta siis, viimeistään loppuviikosta. Reissun takaa löytyy Zoninin viinitalo, joka valmistaa viiniä eri puolilla Italiaa. Zonin on Italian viinibisneksen suurin perheyritys ja kooltaan noin puolet Espanjan Torresista. Näillä lukemilla se lasketaan jo melkoiseksi jässikäksi. Nähtäväksi jää onnistuuko se yllättämään laadun saralla.

Blogi on viettänyt viime viikot hiljaiseloa. Syksyllä on ollut härdelliä. Onneksi olen saanut myös jotain aikaan. Käsikirjoitus seuraavaan opukseeni, Pirun hyvään viinikirjaan, on käytännössä viimeistelyä vaille valmis. Kustantaja luki tekstin viime viikolla läpi ja oli tyytyväinen. Väitti hihitelleensä yksinään yömyöhään. Koska kyseessä on paatunut viskinharrastaja, tätä on pidettävä hyvänä ennusmerkkinä. Itse on omalle tekstilleen sokea, joten hirvitys tuntuu olevan sama kirjan järjestysnumerosta riippumatta. Lievitystä tuskaan toi kirjan kansiluonnos viime viikolla. Se näytti hienolta. Joku saattaisi olla sitä mieltä, ettei viinikirjan kansikuva voi olla räpsäisty Vaasankadulta, mutta väliäkö tuolla.

Luvassa on edellistä kirjaa visuaalisempi perusteos viinistä, jossa on huumoria, tietoa ja diipimpää pohdiskelua suomalaisen viinikulttuurin tolasta. Kirja pullahtaa kirjakauppoihin jouluksi, joten kannattaa käydä välillä täällä blogin puolella tsekkaamassa, koska pistän ennakkomyynnit ystävähintaan käyntiin lähempänä ajankohtaa.

Huomenta Suomen viinikuviot ovat tuoneet syksyyn hommaa. Palaan reissusta kotiin keskiviikkoyönä. Seuraavana aamuna studioon tulee vieras Uudesta Seelannista. Jos pidät Jackson Estaten viineistä, kannattaa kukaties katsoa torstaiaamuna ohjelma. Ajattelin udella herralta vastausta kysymykseen, joka on lähtöisin suomalaisten viininjuojien riveistä, joten ehdota rohkeasti jotain!

Sitten ei muuta kuin laukku olalle ja kohti lähtöporttia.