Maistettu: Dalat Red Wine Superior

Yleensä viiniblogeissa arvioidaan voittopuolisesti keskitasoisia ja tasokkaita viinejä. Viinipirussa asiat tehdään kuitenkin toisin, sillä tämän kertainen kummajaisviini ei kuulu kumpaankaan luokkaan. Irvileukaisempi saattaisi sanoa, että kyseessä oleva viini on itseasiassa täysin luokaton. Annetaan vietnamilaiselle Dalat Superiorille kuitenkin mahdollisuus, sillä kaikkihan ansaitsevat mahdollisuuden, eikö?

Kuten lastenlorussa, on aiheellista arvuutella, mistä on vietnamilaiset viinit tehty? Rypäleistäpä hyvinkin. Pääosin paikallisesta lajikkeesta nimeltä cardinal, jota kasvaa Dalatin kaupunkia ympäröivillä rinteillä, vuoristossa, joka nousee kilometrin korkeuteen keskeltä trooppista sademetsää. Viinin sekaan on lurautettu myös hieman syrahia. Dalatin alue sijaitsee noin kolmesataakilometria Ho Chi Minh Cityn pakokaasuista kohti viidakkoa ja on arkkitehtuuriltaan kolonialistisen Ranskan julmuuksista muistuttava eloisa ulkoilmamuseo. Vietnamilaisella mittarilla kyseessä on kylmä alue, koska sen vuosittainen keskilämpötila jää 18 asteeseen, joskin lähistöllä kasvaa myös banaaneja. Eihän tällaista makumatkaa voi jättää väliin!

Maistoin viiniä eräässä kuppilassa, jota piti yksikätinen sotaveteraani, joka oli jumittunut asumaan kivenheiton päähän paikasta, jonne oli hukannut kätensä. Pari sanaa viinistä, tai vangista, kuten vietnamilainen asian ilmaisisi: Dalat Superiorin väri on purppurainen ja varsin samea, tuoksussa on ylikypsiä tummia marjoja ja jotain varsin pistävää. Maultaan viini on puolimakea, mehumainen ja hiivaisa. Olisin muutoin epäillyt että baarin kuumuus olisi pilannut juoman (tai pullo odotellut aukinaisena tilaajaa vuosikymmenen), mutta luettuani viinin kuvauksen tuottajan nettisivuilta, tiesin saaneeni lasiini ehtaa tavaraa. Antaa tuottajan kertoa omin sanoin mistä oikein on kyse:

“Dalat Superior. Violet red. The sharp fragrance of fermented grape adhered to the fermented wine taste. Little of sour, little of acrid, little of sophisticated feeling in one bottle of wine. Main material is Cardinal grape (chosen grape), syrah grape in Ninh Thuan Storage time: at least 02 years”

Tuoksussa on siis käyneiden rypäleiden aromia, mikä ei yllätä, koska viini valmistetaan käyttämällä rypäleitä. Sen lisäksi viini on hieman hapan, kitkerä ja vain vähän hienostunut. En väitä vastaan.

Viiniä toimitetaan muun muassa Cambodian markkinoille, joten jos joskus pistäydytte Angor Wattin raunioilla ja kaipaatte lisää eksotiikkaa, vaatikaa lasiinne Dalat Superioria, mutta olkaa kärppinä: jos superior-viini maistuu tältä, epäilen että tuottajan pöytäviini saattaisi jo tappaa koko harrastuksen.

Maistettu: Lanson Gold Label Vintage 1997

Tällä kertaa lasissa on Lansonin Gold Label Vintage 1997, jonka hinta ei ole vuosikertasamppanjaksi laisinkaan niin riitaisa, kuin vaikkapa Dom Pérignonin. Lansonin kupliva soveltuu Viinipirun mielestä erinomaisesti juhlajuomaksi sellaiselle, jonka vieraat voi laskea yhden käden sormin (jos saaliin jaolle on tunkua, osta suosiolla pari pulloa Elyséeta ja tarjoile se lämpimänä; seuraavalla kerralla voit lievittää yksinäisyyttäsi samppanjalla).

Ennen varsinaista makumatkaa pari sanaa samppanjan valmistuksesta. Toisin kuin normiviini, samppanja käytetään kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen ei eroa normaalista viinin valmistuksesta laisinkaan. Toisessa vaiheessa kuplattomaan perusviiniin lisätään niin sanottu liqueur de tirage, eli liraus sokeria, hiivaa ja kirkastusagenttia (kuka joisi sameaa samppanjaa?), jonka jälkeen juoma pullotetaan ja suljetaan metallisella kruunukorkilla (poksautuskorkki laitetaan vasta vihoviimeiseksi). Toinen käyminen voi alkaa ja kuplat syntyvät! Helppoa.

Mutta takaisin Lansonin Gold Labeliin. Sen kehittyneestä tuoksussa on heleää aprikoosia ja hiivaleipää (mitä ranskalaiset kutsuisivat briossiksi, joka ei mielestäni istu suomalaiseen kuvailukieleen sen paremmin kuin puolukka ranskalaiseen). Lyhyesti sanottuna tuoksu vie jalat alta.

Mineraalinen maku jatkaa prikuulleen siitä mihin tuoksu päättyy, pyörähtäen terävähappoisen sitruunan kautta paahteiseen lopetukseen, joka jatkuu samppanjaksi varsin pitkään. Viinin alaskulauttaminen nostattaa veden kielelle ja se, jos mikä, on hyvän viinin tunnusmerkki! Jos et ole varma mistä pidät, kuuntele kroppaasi, se kyllä kertoo.

Jos minulta kysytään, valitsen Gold Labelin millon tahansa Lansonin muutama euroa halvemman ei-vuosikerta-samppanjan sijaan. Yltiöhapokkaana ja sitruksisena keikaroiva vajaapaahteinen Black Label tulisi heittää mustaan aukkoon, jotta voisimme siirtyä pysyvästi kypsempien makujen maailmaan.

Huom. Obs. Alko näyttää kaupitelleen kaikki vuoden 1997 pullot ja hypänneen seuraavaan vuosikertaan. Pistäkää kommenttia, jos olette kokeilleet tuoreempaa!

Uusi ilme

Sivujen ilme on uudistunut. Kiitos nimimerkki Tonnissimolle avusta! Teknologisena invalidina olen riippuvainen auttavasta kädestä (jota tosin puren aina tilaisuuden tullen). Toivottavasti pidätte uudesta ilmeestä ja tuoreista suosituskuvakkeista. Paljon kunniaa sille, joka arvaa mistä headerin tynnyrikuva on otettu!

Pääsiäislampaalta luulot pois!

Tulevien juhlapyhien itseoikeutettu pakkopulla, lammas, myy taas kuin häkä. Lammas on hivenen vaativampi viinin suhteen kuin nauta, koska sen ominaismaku on voimakkaampi. Koska lehdet ovat tähän aikaan pullollaan lampaan kanssa naitettavia seitsemän euron aussi-shirazeja, tarjoan tyrkylle oman suositukseni, jota kehtaisin kehuskella myös juhlapyhien ulkopuolella.

Marne Brune Nebbiolo d’Alba (17,15 €) tulee Italian Piemontesta. Kyseessä on 100% nebbiolo, jollaiset tuppaavat yleensä tulemaan vastaan yli 30 euron Baroloiden ja Barbarescojen muodossa. Toisin kuin aateleloidut sisaruksensa, Marle Brunen nebbiolo ei vaadi kymmenen vuoden kypsytystä viinikaapissa ennen kuin antautuu nautiskelijalle; se on parhaimmillaan juuri nyt. Myönnettäköön, se ei nouse samoihin sfääreihin kuin kypsät barolot, mutta päihittää suoraan Alkon hyllyltä ostetut raa’at piemontelaiset. Viinipirun mielestä paras viini, joka on tänä vuonna tullut vastaan. Hyvää pääsiäistä!

Maistettu: Château Saint Estève d’Uchaux Cuvée Thèresé 1999

Outojen juomien saaga jatkuu! Nyt vuorossa viini, jonka etiketti vihjaa, että juomassa on useampikin asia pielessä. Viini on vuotta vaille vuosikymmenen ikäinen, mikä olisi varsin järkeenkäypää, jos kyseessä olisi barolo, bordeaux tai Riojan gran reserva, mutta näin ei ole asianlaita. Kyseessä on valkoviini Côte du Rhône Villages AC:lta, Rhônen tilkkutäkkiappelaatiolta, joka tunnetaan parhaiten nuorena nautittavista peruspunaviineistä. Lisäksi viini on tehty sataprosenttisesti viognier-rypäleestä, josta tehdyt valkoviinit tavataan naukkailla parin vuoden sisällä pullotuksesta. Mielenkiintoista!

Pullo päätyi haltuuni noin vuosi sitten, kun harhauduin Saint Estèven aristokraattisille tiluksille matkalla tunnetuimmille punaviinipalstoille. Astellessani kartanon päärakennukselle minua tervehti ladatun haulikon sijasta tilusten omistaja, periranskalaisen elegantti kreivitär, joka esitteli viininsä mielellään. Maistatettuaan kellarissa punaviininsä, hän avasi pullon Cuvée Thèreséa ja kertoi, että viini on hänen silmäteränsä: poikkeuksellinen tuote, jota tehdään ainoastaan parhaina vuosina ja silloinkin vain tarkoin valikoiduista rypäleistä.

Kiva tarina, mutta miltä se maistuu? Viini on väriltään intensiivisen kultainen (lähes sauternes-viinin sävyinen), sen varsin kehittyneessä tuoksussa on vahaa, kuivattua aprikoosia, rusinaa ja märkää olkea. Täyteläisessä maussa on aprikoosia, hunajaa ja hentoa pähkinää. Intensiivinen makumaailma peittää näppärästi alleen 14,5 % alkoholipitoisuuden; kuin ajaisi ylinopeutta Ferrarilla ilman että huomaa sitä itse. Hieno viini!

Viinimessujen satoa

Alkuvuoden mielenkiintoisin viini tulee tölkissä! Kyseessä on Cool Cache, lyhyesti sanottuna tölkitetty kuohuviini, jonka Philip Aminoff tyrkkää markkinoille. Ja ennen kuin tukehdutte puritaaniseen yskäänne, kuvitelkaa tölkki sopivaan ympäristöön: kuuma kesäpäivä, festarit, kylmälaukku ja sixpäkki tätä. Vapise laatikkoviini!

Cool Cache väittää sivuillaan että sen kuplat ovat hienostuneempia kuin samppanjan, mikä on totuuden nimissä vale, mutta ei tee paketista vähemmän viihdyttävää. Röyhkeys pukee säännöt haastavaa kuritonta juomaa paremmin kuin vuosisatojen historiallaan mahtailevaa ranskalaista grand cruta. Juoman maun vivahteiden arviointi olisi tässä yhteydessä yhtä tarpeellista kuin harmonioiden etsiminen punk-musiikista, mutta sen verran sanon, että jahka markkinoille saadaan puheissa ollut tölkkiversio proseccosta, lopetan roséen kippaamisen piknikeillä ja tervehdin aurinkoa kulauttamalla proseccoa suoraan tölkin suusta.

ps. tölkkipakkaus muuten linkittyy suoraan siihen mistä kirjoitin ilmastonmuutoksen yhteydessä alempana: kevyt ja kierrätettävä alumiinipakkaus ei ole lainkaan hullumpi vastaus ekologisiin haasteisiin, mitä tulee nuorena juotavaksi tarkoitettuihin viineihin (ehdoton enemmistö maailman viineistä).

Suomalaisten viinivalinnat muutoksessa

Suomalaiset kuluttajat ovat kuluneen vuoden aikana siirtyneet edullisimmista viineistä kohti kympin pulloja. Kuohuviinien kulutus on kasvanut, samoin samppanjoiden, kertoo Taloussanomat ja lisää, että niin sanotut ökyviinit myyvät jo yhtä hyvin kuin 80-luvun hulluina vuosina. Myös 3000 euroa maksava burgundilainen Romanée Conti löysi uuden kodin tovi sitten. Onnea uudelle omistajalle (sormet ristiin ettei pullossa ole korkkivikaa)!

Viini ilmastonmuutoksen kourissa

Ilmasto muuttuu, mutta miten käy viininviljelyn? Tähän mieltä lämmittävään aiheeseen etsin vastausta Haagan järjestämästä viiniseminaarista, valitettavasti sitä kuitenkaan löytämättä. Kaikessa lyhykäisyydessään vaillinainen vastaus kuului: viini ei katoa, mutta se muuttuu.

Messujen yhteyteen järjestetyille turpakäräjille oltiin pyydystetty iso saalis Espanjasta: Pancho Campo, Al Goren seurueessa häärivä Master of Wine, jonka erikoisalaa ovat lämpenemiskatastrofin vaikutukset viiniin. Jätän tällä kertaa jääkarhun karun kohtalon muille ja keskityn itse asian sijasta epäolennaisuuksien luettelemiseen (lienenkö hivenen päissäni maistiaisista?). Tässä lyhyt lista enemmän ja vähemmän merkityksellisistä omituisuuksista, joista Campo luennossaan kertoi:

• Lämmölle perso aasialainen leppäkerttu levittäytyy vauhdilla eurooppaan. Kerttu tykkää asua tertussa, mistä seuraa hyönteisten murskautuminen viinin sekaan: lopputuloksena paikallistamaton kitkerä sivumaku (pääsemmekö kohta kuvailemaan viiniä hyönteismäiseksi?)

• Cavan ystävillä on edessä vaikeat vuodet, sillä keskilämmön nousu tekee tepposensa ennen kaikkea kuohuville; niihin tulee omituisia sivumakuja (UVB-säteiden kasvun seurauksena rypäleiden nitrogeenitaasot nousevat, mikä vaikuttaa erityisesti kuohareiden mousseen, mutta myös viinien ikääntymispotentiaaliin; onko Etelä-Eurooppa 2020 kuihtuva bulkkiviinin tuotantoalue?).
• Etelä-Espanjan sateet ovat seonneet lopullisesti: vettä piisaa silloin kun sitä ei kaivattaisi, mutta kasvukauden sää alkaa muistuttaa autiomaata.

• Ja vielä: Barcelonan seudulla voi tätä nykyä törmätä tornadoon, jos oikein lykästää.

Oli kiintoisaa kuulla, ettei viininviljely ole ilmaston suurkuormittaja (kokonaispäästöt vain yhtä paljon kuin miljoonan henkilöauton pakokaasut, mikä vastaa alle puolta Suomen autokannasta). Sen sijaan täysinäisten viinipullojen rahtaaminen toiselle puolelle palloa saastuttaa rutkasti (noin miljardin henkilöauton pakokaasujen verran, mikä vastaa melkein koko maailman yksityisautoilua). Tulisiko meidän suomalaisten luopua viinistä kuljetuskustannusten vuoksi ja siirtyä vaikkapa naapurin isännän kotipihan raaka-aineista tuottamaan luomukiljuun?

Ei sentään. Voisimme kuitenkin kantaa kortemme kekoon omaksumalla ekologisemmat (kevyemmät kuljettaa) pakkaustyypit ilman ylenpalttista vastarintaa, jahka sellaisia Alkoon ilmestyy (nykyiset hanapakkaukset eivät ole juurikaan pulloa parempia, koska niiden valmistus tuottaa yllättävän paljon päästöjä). Joskus dystopian sävyttämässä tulevaisuudessa korkataan ruokapöydässä pullo Keravan valkoviiniä tai tammisaarelaista kuplivaa. Riesling olisi jo tuottanut pari vuotta sitten poikkeuksellisen kuumana kesänä sadon Kirkkonummella, kertoili Jouko Mykkänen Haaga Winesta. Tätä orwellilaista viinitulevaisuutta odotellessa kannattaa kattoon ruuvata energialamppu ja ostaa hybridiauto, ja silloin kun muut eivät näe, nautiskella tuontiviinistä.

Viiniä messujen verran!

Ensi torstaina starttaa Helsingin Messukeskuksessa jälleen ViiniExpo. Tänä vuonna voi pääkallopaikalla kuulla muun muassa suklaan ja viinin yhdistämisestä suklaa-asiantuntijalta (tekisi mieli sanoa suklaasommelier) lauantaina kello 13. Franciacortan kuplivien (joista alempana kirjoitin) pariin heittäydytään Essi Avellanin maistatuspainotteisen luennon muodossa kello 16. Liput messuille kustantavat 13 euroa plus lasipantin, luennoista kynitään muutama euro ekstraa. Itse suuntaan torstaina messujen yhteydessä järjestettävään Haaga Wine-seminaariin, jossa on luvassa muun muassa puhetta ilmaston lämpenemisen vaikutuksista viiniin!

Maistettu: Barkan Reserve Chardonnay 2006

Tutkimusmatka outojen viinien parissa jatkuu. Tällä kertaa lasissa on israelilainen Barkan Reserve Chardonnay 2006. Viini on tuottajan mukaan lusinut kuusi kuukautta tammessa, mikä ei jää epäselväksi hänelle, joka nokkansa lasiin tunkee. Suutuntuma on pehmeä, hivenen raskas; kielellä pyörivät sitruuna ja leipämäiset flavorit. Öljymäisessä tunnelmassa alkava maku taipuu loppuaan kohden yllättävän raikkaaseen hedelmäisyyteen ja miellyttävään hapokkuuteen, mikä lienee seurausta tammitetun ja tammettoman viinin sekoittamisesta. Alkoholipitoisuuden kanssa tuottaja näyttää pelaavan laivanupotusta: etuetiketin mukaan alkoholia on 13, mutta takaetiketti nokittaa vielä puolella prosenttiyksiköllä. Kukaties etiketit ovat eri erää ja vuosikertaa tai sitten tuottaja haluaa varmistaa, että viini pääsee EU-markkinoille vaikka siinä sattuisi olemaan 14% alkoholia (EU-lainsäädäntö vaatii 0,5% tarkkuuden ja eurooppalaiset taitavat vierastaa yltiöpäistä alkoholisuutta valkoviineissä?). Alkoholin tuottama lämmön tunne kummittelee suussa vielä pitkään sen jälkeen kun hedelmäisyys on kaikonnut.

Kabbalaan Madonnan perässä hurahtaneet voivat iloita siitä, että viini sopii myös kosher-viiniksi.