Biodynya Bordeauxin huipulta

Biodynaamisesta viljelystavasta puhuttaessa, ei Bordeauxia mainita ensimmäisten joukossa. Tähän on monia syitä. Menestyneimmät tilat määrittelevät polarisoituneen maakunnan marssitahdin ja koska niillä pyyhkii hyvin, muutospaineet ovat maltilliset. Kärkitiloja johdetaan kuin mitä tahansa loppuun asti trimmattuja liikeyrityksiä, eivätkä tulojen menetykset siirtymävaiheiden epäonnistumisissa innosta omistajia, jotka eivät vietä aikaa tarhoilla, koska pyrkimys riskien minimoimiseen tuppaa päihittämään kokeilunhalun ilman näppituntumaa.

Alueen tarhat ovat herkkiä homeelle merellisen ilmaston vuoksi ja vaikka Bordeaux-mikstuurana tunnettu kupari-sulfaatti-ruiskute on sallittu luomuviljelyssä, se ei torppaa sään aiheuttamia ongelmia. Lisäksi maakunnan viiniväki on konservatiivisen maineessa: ulkopuolelta tuleville kotkotuksille ei lotkauteta korvia, koska Bordeaux asettaa ainakin omasta mielestään standardin sekä itselleen että muille.

Rajoitteista huolimatta kulmille on pulpahtanut aivan viime vuosina useita biodynaamisia tiloja. Niistä merkittävin on Pauillacin alueelta ponnistava Châteua Pontet-Canet, joka on tällä erää ainoa kärkitila, joka on siirtynyt biodynaamisuuten. Pontet-Canet on luonut menetelmästä itselleen kilpailuedun, jonka avulla erottuu edukseen. Tässä linkki mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen Pontet-Canetin meiningistä. Pienempiä tiloja, kuten Château Moulin Du Cadet, löytyy sekä oikealta että vasemmalta puolelta jokea.

Mitä itse luulet, siirtyvätkö Bordeauxin huipputilat luomutuotantoon (tiukan linjan biodynaamista Mouton Rothschildia tuskin silti näemme)? Oli sitten kyse ekoilevien asiakkaiden miellyttämisestä tai korkeamman laadun metsästyksestä. Shangain ja Hong Kongin keräilijät eivät tosin pidä luomua samanlaisena lisäarvotekijänä kuin New Yorkin ja Lontoon snobit. Eivät ainakaan vielä. Toisaalta Pontet-Canetin Parker-pisteet ovat nousseet biodynaamisuuden myötä. Menestys saattaa vallan hyvin olla jonkin z-tekijän tuottamaa, Parkerin sekoilua tai silkkaa sattumaa, mutta se lähettää signaalin kilpailijoille…

Viinipirun joulun suositusviinit

Vuosi on taas jälleen melkein pulkassa, mikä toimii hyvänä syynä koota perhe pöydän ympärille ja avata kerralla useampi viinipullo. Alla Viinipirun joulun suositusviinit. Kinkkuviiniksi on tyrkyllä kaksi punkkua ja yksi valkkari. Kaikki kolme toimivat sian kyytipoikana mainiosti!

Kalojen kanssa

Steininger Riesling 10,97,- (aiemmin juttua blogissa)

Kinkun kanssa valkkariksi

Bellingham The Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier 12,99 (aiemmin juttua blogissa)

Kinkun kanssa punkuksi

Montecillo Crianza 11,59 (aiemmin juttua blogissa)

Ja jos kukkaronnyörit antavat myöten, tätä kinkun kanssa

Julicher 99 Rows Pinot noir 27,10

Jälkiruokien, juustojen ja suklaan kanssa

Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port 24,70

Tyrkyllä pukinkonttiin: Viisastu viinistä – Kansalaisen viinitieto

Kuinka kirjoittaa viinikirja nasevalla otteella, siten että se on sekä tupaten täynnä tietoa että hauska? Helpommin sanottu kuin tehty. Jos haluatte saada osviittaa siitä miten huvimaja paalutetaan peruskallioon, pankaa pukinkonttiin Juha Virkin uunituore viinikirja Viisastu viinistä. Se on mainio tekele.

 

 

Kirjan turhia keekoilematon linja käy selväksi jo ensimmäisessä luvussa, jossa Virkki paljastaa, että yksi syy nuoren miehen viini-innostukseen oli humalahakuisuus, ja vaikka viini on hänelle tätä nykyä muutakin kuin juopottelijan tekoväline, ei hän vieläkään pane pahaksi pientä hiprakkaa. Kunnioitettavaa julkivastarintaa suomalaisena kulttuurina tunnettua normatiivista painetta kohtaa.

Opus on rakennettu hauskasti. Kappaleiden vaihtumista siivittävät viiniaiheiset sitaatit, joita pistetään niin Victor Hugon, rokkibändi Oasiksen kuin Sidewaysin Milesinkin suuhun. Kappaleet pysyvät sopivan lyhyinä, eikä raskassoutuisuus pääse yllättämään edes kappaleessa, jossa ruoditaan pitkäpiimäisiksi tunnustettuja etikettimerkintöjä. Kirjaa lukiessa tuntee olevansa ennemmin löytöretkeilemässä nautintojen täyteisellä viinimantereella kuin hautautuneena pölyyn viiniviisauden kirjastossa. Valittu linja varmistetaan iskemällä potentiaalisesti informaatioähkyn aiheuttavien kappaleiden perään piristysruiskeena kieliposkessa koottuja listauksia, joissa luetellaan muun muassa viinejä, joiden etiketissä on elukka tai urheilun ja viihdealan julkkikset, jotka ovat mällänneet rahojaan viinitilan ostoon.

Viisastu viinistä on innostava pläjäys kelle tahansa viinistä kiinnostuneelle, joka ei syljeskele lasiin työkseen. Kyseessä ei ole koulukirjamainen luokittelu viininmaailmaksi kutsutusta poikkitieteellisestä konstruktiosta, vaan enemmänkin hallitusti rönsyilevä katsaus elämäniloiseen viinikulttuuriin. Vaikka Virkin opuksen ote on ilakoiva, sivuilla välitetty viinitietous on kohdillaan, jolloin lukija huomaa sivistyvänsä kuin itsestään. Pariin sataan sivuun on saatu mahdutettua paljon asiaa. Eikö kaikkien viiniharrastuskirjojen tulisi olla tällaisia?

Disclaimer: kustantaja postitti kirjan arviointikappaleena

Mental memo: tiistaina taas maistatusta

Tiistaina jälleen Ahjo Wine Barissa Itävallan kovinta kaartia. 35 €, viisi viiniä ja kello 19. Tarkemmat speksit löytyvät edeltävästä postista. Hyvää itsenäisyyspäivää, avatkaa joku kiva pullo ja ottakaa lungisti! Tervetuloa Ahjoon.

Adegga, sosiaalinen viinipalvelu

Viiniskenen uusi tulokas, Portugalilainen Adegga, pyrkii mullistamaan kentän ymppäämällä viiniharrastuksen sosiaaliseen median maailmaan. Adeggan perustajien vaatimattomana tarkoituksena on tehdä viinille Facebookit: koota kaikki maailman viinit ja viininystävät yhdelle sivustolle yhdeksi suureksi yhteisöksi.

Kyseessä on monella tapaa näppärä palvelu: sivusto esimerkiksi skaalaa keskenään erilaiset viinin arvosteluasteikot kunkin käyttäjän preferenssien mukaisiksi. Siten ei ole väliä käyttääkö arvostelija amerikkalaista 100 pisteen asteikkoa ja toinen englantilaisten suosimaan 20 pisteen järjestelmää maistellessaan viinejä, koska sivusto konvertoi asteikot keskenään yhdenmukaisiksi.

Sivustolle voi myös naputella oman viinikaappinsa sisällön. En ole testannut hommaa, mutta jos pullon lisääminen on yhtä simppeliä kuin viiniarvion lisääminen, harkitsen vakavasti alkavani Adegga-addiktiksi. Palvelu tekee myös kaverien viinien seurailusta helppoa: tuoreiden viinihankintojen ja maisteluarvioiden seuraaminen toimii hieman samaan tapaan kuin viestien lukeminen Twitterissä. Sivusto mahdollistaa myös viinitilojen fanittamisen. Kukaties tulevaisuudessa viinitilat käyttävät sivustoa kommunikaatiokanavana, koska se tarjoaa Facebookia tehokkaammat työkalut viinin vinkkelistä.

Kukaties merkittävin uudistus on kuitenkin nimeltään AVIN-koodi, joka toimii kuten kirjojen ISBN-koodi. Esimerkiksi Heinrichin Pannobilen koodi näyttää tältä: AVIN3535722438574. Jokaisella viinillä on tarkoitus pian olla oma koodinsa, mikä tekee yksittäistä viiniä koskevan informaation digitaalisesta käsittelystä naurettavan helppoa verrattuna nykyiseen sirpaletietoon, jota Google on pullollaan. AVIN-koodin ansiosta Adeggan sivuilla ei ole lukuisia merkintöjä yhdestä viinistä, erilaisilla kirjoitusasuilla tai puutteellisillta tiedoilla, kuten tällä hetkellä markkinoita hallitsevassa CellarTrackerissa, sillä sivusto sulauttaa keskenään poikkeavat merkinnät yhdeksi merkinnäksi. Adeggaan verrattuna CellarTracker vaikuttaa vanhanaikaiselta ja sekavalta. Jos Adeggan miehiin on uskominen, muutaman vuoden päästä jokaisella maailman viinillä on oma AVIN-koodinsa. Suosittelen tsekkaamaan.

Viinipirun Adegga-tiliä kyylimään pääset tästä.