Maistettu: Agustinos Maitén Reserva 2008 (9,99€)

Lasissa chileläinen Maitén Cabernet sauvignon reserva 2008, Alkoon näinä päivinä ilmestyvä orgaanisesti kasvatetuista rypäleistä koostuva pullote, jonka maahantuoja lykkäsi lytättäväksi. Ei muuta kuin kierrekorkki auki ja viini kohti käkätintä.

Viinin tuoksussa on Cabernetille tyypillisiä aromeja varsin selkopiirteisenä tykityksenä. Mustaherukan lehden ja herukkakompotin lisäksi nokkaan nousee flunssapotilaiden kestosuosikki eukalyptus, mikä vihjaa Pirulle, ettei lasissa tällä kertaa vetelehdi Chilen ekosysteemissä taajaan tavattu selkärangaton, joka tunnetaaan nimellä vaniljavätys tai toffeetylsimys. Koska kokonaisuudesta erottuu myös tuoretta lakritsaa ja teelehteä, uskallan todeta, että vaikka solisti edellä mennäänkin, orkesteri on pakattu onnistuneesti kyytiin.

 

Maitén viihtyy keskellä suomalaista koivumaisemaa

Viinin täyteläinen maku jatkaa siitä mihin tuoksu jäi. Tekstuuri on pureskeltavan rapsakka, eukalyptuksinen, kypsän mustaherukkainen ja hienojakoisilta tanniineiltaan loppua kohden riittävän ryhdikäs. Hedelmä ei hääri kukkona tunkiolla, vaan jakaa paikkansa sekundaaristen aromien kanssa, eikä kuuma kasvupaikka ole latistanut lopputulosta mehukeitoksi. Pisteenä iin päälle, jälkimaku taittaa lakritsajuureen, joten mikäs tässä on viiniä maistellessa Weberin kaskeaman kaslerin kyytipoikana, vaikka en Chilen Aconcaguan fani olekaan. Jos kuitenkin satut diggailemaan lämpimän tyylin viineistä, kokaise pullo kotiisi. Kyseessä on omassa kategoriassaan onnistunut pläjäys.

++++/+++++

Viinipiru, 90 muuta ja muutama languedocilainen

Piru pyydettiin edustamaan Suomea Sud de Francen järkkäämään tapahtumaan, jossa 90 viinikirjoittajaa eri puolilta palloa maistelee 5 Languedoc-Roussillon alueen viiniä tahoillaan, ja julkaisee arvionsa samana päivänä samana kellonlyömänä. Kyseessä oli kekseliäs nykäisy, jollaiseen osallistuu mielellään.

Mutta, mutta, valitettavasti jäkimaku ei silti ole paras mahdollinen. Kiitos kutsusta Sud de France, mutta miksi ihmeessä nämä viinit? Kaksi niistä edusti Languedoc-Roussillonin hyvää tasoa (Gérard Bertrand ja Limouxin alueen kuohuva Grandé cuvee 1531), kolme taasen oli enemmän tai vähemmän sitä itseään. Huomasin joutuneeni ikävään välikäteen: koska en voi tietää onko osa pulloista esimerkiksi vaurioitunut kuljetuksessa (en usko), joudun arvioimaan ne sellaisina kuin ne ovat lasissani. Kiittääkö kunniasta kehumalla skeidaa vai puhuako asioista niin kuin ne ovat? Valitsin jälkimmäisen, koska olen jääräpäinen vanha aasi.

Dromadaire 30670 2006

Runsaassa tuoksussa liköörikonvehtia ja mustikkahilloa. Maku on jugurttisen marjaisa, kahvikaramellinen ja vegetaalisen vihreä. Ilmeisesti ongelmia rypäleiden kypsyyden kanssa. Raparperi ei kuulu punaviiniin, jos minulta kysytään.

Fruité Catalan (non vintage)

Hurjanpuoleinen tuttifruttihyökkäys. Suussa viini on makeahko ja esanssinen sekahedelmäsoppa, jossa ei ole ideaa toisen kulauksen edestä. Lattea viini, ei näin.

Mas de Madame 2006

Runsaan kukkainen tuoksu, jossa litsiä ja niittykukkia snadisti synteettisellä viballa. Puolimakea maku on suht puhdas ja melko herkullinen, mutta happosektiossa uupuu. Lopputulos ei ole tasapainossa.

Cigalus Gérard Bertrand 2008

Tuoksussa kypsää hedelmää, kauraa ja hunajakennoa. Täyteläisessä maussa on persikkaa, hentoa greippiä ja pinnan alla väreilevää mineraalisuutta. Setin paras viini, joka on onnistunut sekoitus Chardonnayta (70%), Viognieria (25%) ja Sauvignon blancia (5%).

Sieur d’ Arques Crémant de Limoux, Grande Cuvée 1531

Samppanjamainen tuoksu, jossa paahteisuutta ja hiivaleipää. Hedelmä jää taka-alalle, rakenne on framilla. Pieniä kuplia piisaa ja mousse on runsas. Tyylikäs kuohari, joka onnistui yllättämään.

Kommentointia arvioista löydät täältä.

ViiniTV:n sylkemissession samaisilla viinellä löydät klikkaamalla tätä

Kolumnini Viinilehdessä

Tuoreimman Viinilehden vihoviimeiseltä sivulta löytyy kolumni, jossa kerron suhteestani luomuviinien mielenkiintoiseen, mutta rönsyilevään maailmaan. Paljastan muun muassa mistä vinkusta innostukseni lähti käyntiin. Plärää Ärrällä tai kanna kotiin asti.

Castellblanch Rosado ja Pirun viime päivät

Viime päiväni ovat kuluneet voittopuolisesti koliikkivauvan itkua kuunnellen, jolloin viininmaistelulle on jäänyt luvattoman vähän aikaa. Onneksi myös viisiviikkoisen on ladattava säännöllisesti akkujaan, jotta serenadien laatu ei laske luokattomaksi. Tällaiset hetket olen käyttänyt hyväkseni livahtamalla viinitilaisuuksiin. Viimeisellä pakoretkelläni suuntasin Castellblanchin tilaisuuteen, jossa lipittelin cavaa.

Ensin pari sanaa kuohuviiniskenestä. Suomalaiset juovat enemmän kuohuviiniä kuin koskaan ja valtaosa osa siitä on espanjalaista cavaa. Cava valmistetaan samppanjametodilla, mutta espanjalaisista rypäleistä, pääasiassa Parelladasta, Xarellosta ja Macabeosta. Lopputulos on niittänyt menestystä viininystävien parissa.

Vaikka cava myy eri puolilla maailmaa, Suomi näkyy kiitettävästi tilastoissa. Castellblanchin suurin markkina-alue on itseasiassa, uskokaa tai älkää, piskuinen Suomi. Maan suosituimmaksi rosé-kuohuvaksi noussut Castellblanch Rosado itseasiassa räätälöitiin Suomen markkinoille. Menestyksen seurauksena viini lähtee seuraavaksi valloittamaan lähimaita.

Suomen merkitys Castellblanchille ei näy ainoastaan viinien räätälöinnissä, vaan myös suuremmissa kädenväännöissä. Castellblanchin peruskuohuvaa on kutsuttu useita vuosikymmeniä nimellä Cristal. Äskettäin Roederer, joka valmistaa maailmankuulun Cristal-samppanjan, ärsyyntyi nimien päällekkäisyydestä ja uhkasi raahata Castellblanchin EU:n oikeusistuimiin. Talo päätti vaihtaa nimen suosiolla ja pyysi ihmisiä tarjoamaan korvaavia nimiehdotuksia. Voittajavaihtoehto löytyi Suomesta maahantuojalta. Sen seurauksena Cristal tunnetaan tätä nykyä nimellä Carat.

Castellblanch Rosado (8,49€) on varsin onnistunut viini. Se kantaa runsaanpuoleisen sokerinsa lipsahtamatta äitelän puolelle ja toimi lasissa hienosti. Marjaisuudestaan huolimatta se ei maistu esanssiselta. Viini on itseasiassa yllättävän kompleksi esitys: löysin kulauteltavasta mausta jopa hentoa savuisuutta. Hinta-laatu-suhde on kauniisti kohdillaan.

Kivijalkahoito, markettivastainen kokeilu

Eilisessä Hesarissa oli juttua blogista nimeltä Kivijalkahoito. Kyseessä on kokeilu, jonka osanottajat yrittävät toimittaa päivittäisiä askareitaan käyttämättä markettien palveluja. Perimmäinen tarkoitus lienee kaupunkikulttuurin virvoittaminen ja vähemmän vittumaisen elämän tavoittelu.

Kirjoitin blogiin pari paasausjuttua tuoreesta kalasta ja kaupunkikulttuurin haasteista. Käy lukaisemassa.

Hedonistista matematiikka

Kadonnut kansanhuvi, tuore fisu

Viikon viinisuositus

Viikon viinisuositus löytyy Makuja-ohjelmasta MTV3:n nettisivuilta. Jos et ole jo ehtinyt testaamaan kyseistä Rieslingiä, käväise kipin kapin Alkossa!

Uusi ranskalainen videoblogi

Tsekatkaa Vinomaniac.tv, pääosin englanninkielistä materiaalia tarjoava vblog-portaali, joka keskittyy pelkästään ranskalaisiin viineihin.