Maa 31
Kävin juttelemassa Inkerin kanssa Mediumissa muun muassa siitä miten ihmeessä pääsee ulkomaille dogailemaan viiniä jonkun lennättämänä. Aiheena myös kulinarismi ja miten hommassa voi kehittyä. Ja tietenkin nykyinen alkoholipolitiikan irvikuva, joka meitä riivaa. Kuuntele klikkaamalla tästä!
Winemakers Winemaker -palkinnon juuri voittanut Egon Müller on yksi Saksan legendoista. Minulla on yksi tarina hänestä. Olin viettänyt Moselissa muutaman päivän. Eräs lissabonilainen kaverini oli hyvää pataa Symingtonin viiniperheen kanssa ja kertoi saaneensa meille audienssin herra Müllerin luo kontaktiensa kautta. Mikäpä siinä.
Moselin tuottajista moni ei uskonut hommaa todeksi. ”Olette menossa Müllerin luo? Oletteko ihan varmoja?” ”En tiennyt, että hän ottaa vastaan vieraita.” ”Tiesittekö, että jotkut kertovat miehen olevan vampyyri?”
Paikallisten hämmästelyt ja varoitukset mielessä ajoimme viinitarhojen ympäröimälle kiviselle kartanolle Scharzhofissa. Ovessa ei ole ovikelloa, joten kolkutimme sitä rautaisella kolkuttimella.
Odottelimme tovin, jolloin hermostus alkoi kasvaa. Miksei sisällä näkynyt lainkaan valoa? Oliko tämä virhe? Lopulta ovi aukesi ja vastassa oli Egon IV, joka toivotti meidät tervetulleeksi hymyillen, mutta kuiskaavalla äänellä. Astuimme sisään. Seinustalla oli keskiaikainen haarniska kuin Aku Ankassa ja keskellä kiviportaat ylöspäin. Valaistus oli siinä määrin hämärä, että silmiltä kesti hetken tottua. Egon ohjasi meidät kirjoilla vuorattuun sivuhuoneeseen. Istuimme upottaville plyysisohville.
Kävi ilmi, että hän oli jostain syystä tyytyväinen, että vierailimme. Me nyökyttelimme. Egon IV avasi ensimmäisen pullonsa, melkein kuin mittaillakseen vieraitaan. Se oli Scharzhofberger Riesling 2012, jonka rypäleet kasvavat käytännössä kartanon ympärillä.
Egon IV kaatoi laseihin tuntuvan makeaa, mutta hapokasta rieslingia, joka oli kerrassaan mainiota. Tasapainon juhlaa alusta loppuun. Mieleni teki hotkia viini suurempina kulauksina, mutta en kehdannut. Jos tämä on viinien lähtötaso, alan ymmärtää Egon Müllerin maineen, ajattelin, tietämättä tuolloin kuinka mittavasta maineesta todella oli kysymys. Joimme pullon tyhjäksi hitaasti. Egon IV haki uuden pullon kellaristaan ja oli tovin vaiti. Katselimme pölyn leijailua ilmassa ja joimme toisen pullon. Tällä kertaa selvästi vanhemman.
Tässä kohtaa panin merkille, ettei tarjolla ollut minkäänlaisia sylkykuppeja. Isäntä ei syljeskellyt ja vieraat mukautuivat talon tavoille. Egon IV ei halunnut, että viinejä haaskataan. Joimme pullon tyhjäksi, minkä jälkeen hän haki seuraavan. Hänen poistuessaan tuuletimme ääneti kuin maalin tehneinä ja vilkuilimme katon rajaan, näkyikö siellä kameroita. Egon IV oli poissa useammankin minuutin, mutta palasi tarkoin valittu pullo mukanaan.
Kaadettuaan viinin laseihin hän ei pitänyt luentoa, vaan oli pitkänkin tovin hiljaa, melkein kuin keskittyen olennaiseen. Sitten hän haki vielä uuden pullon. Ja tovin tuumattuaan vielä sitä seuraavan. Hän ei varsinaisesti selostanut mitä tarjosi, vaan antoi maun puhua ja todennäköisesti ihasteli tukahdutettuja reaktioitamme.
Kerta kaikkisen hämmästyttävän herkullisia Rieslingeja, jotka paranivat pullo kerrallaan saavuttaen lopulta jonkinlaisen lakipisteen, johon edelleen vertaan lajityypin Rieslingeja suussani.
Viimeisen viinipullon kohdalla saksalainen asiantuntija alkoi näyttää levottomalta. Onkohan hänellä kusihätä, onhan tässä istuttu jo kolme tuntia? Portugalilainen kuski, jonka ansioksemme vierailumme oli täysin laskettava, oli sen sijaan imaillut suunnilleen saman määrän viiniä kuin kaikki muutkin, eli noin pullollisen. Hän hymyili leveästi. Egon IV:n posket punoittivat, mutta hän puhui edelleen kuiskaten.
Lähdimme sydämellisissä tunnelmissa poikkeuksellisen hetken jakaneena. Hyvästien jälkeen nousimme autoon ja saksalainen melkein huusi ”tajuatteko te saatanat mitä äsken juotiin? Pelkästään viimeinen pullo oli 1500 euron arvoinen. Mitä juuri tapahtui? Olenko vielä elossa.”
”Tämä oli hyvä vierailu”, sanoi portugalilainen ja hyppäsi kuskin paikalle. ”Eiköhän mennä kaljalle.”
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Kabinett 2012
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Kabinett 1997
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Spätlese 2003
Le Gallais by Egon Müller Wiltinger Braune Kupp Riesling Auslese 1993
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Eiswein 1998
Meillä saattaa olla Euroopan unionin jäseninä käsissä uudenlainen ongelma, nimittäin lainkuuliaisuuteen perustuvan kulttuurin lainsäädännön virittyminen valtion etujen mukaiseksi kansalaisten etujen vastaisesti. Jos näin pääsee käymään, seuraa jänniä juttuja.
Paine tuppaa purkautumaan. Pari skenaariota näyttää todennäköisiltä. Ensimmäisessä lainkuuliaisuuden kulttuuri mukautuu vallitseviin realiteetteihin, eli käytännössä yleinen lainkuuliaisuus haurastuu hankauskitkan ikeessä. Moinen ei tapahdu yhdessä yössä, mutta tarkoittaa muun muassa yleistä verojen maksuhalukkuuden laskemista. Toisessa skenaariossa ristipaine purkautuu mukauttamalla lainsäädäntö vastaamaan asetelmaa siten, ettei yleinen oikeustaju ehdi ottaa suurempaa osumaa.
Mielessä pyörii alkoholipolitiikka. Enemmistö suomalaisista on saanut tarpeekseen holhoamisesta ja jatkuvasti rajoittamisesta, kyselyt kertovat. Samaan aikaan valtio miettii uusia keinoja ohjata verotuloja itselleen lisäämällä molempia. Mikäli suomalaisten suhtautuminen holhoamiseen ohitetaan ja jatketaan vanhalla linjalla, ollaan tukevasti ensimmäisessä skenaariossa.
Maksimaalinen verokertymä on kansallinen etu vain jos siitä maksettu hinta alittaa saavutetut hyödyt. Lainkuuliaisuuden murenemisen hinta laskettaneen tulevina vuosikymmeninä melko lailla suuremmissa summissa kuin mitä merkantilistisen fiskaalipolitiikan lyhytkestoiset hyödyt voivat tuottaa. Vielä ei ole tietoa, liittyykö Gourmondon keissiin valtion instanssien toiminta vai ei, mutta selvinnee ennen pitkään.
Tämä on poikkeuksellinen maa. Suomalaisessa kulttuurissa normit ja lait samastetaan toisiinsa. Lakien katsotaan edustavan lähtökohtaisesti universaalia oikeaa ja väärää, ei ajavan esimerkiksi jonkin tietyn ryhmän etuja. Itseasiassa suomalaisessa kulttuurissa laki katsotaan oikean ja väärän määritelmäksi. Kyse lienee ilmiöstä, joka on yhtä herkkä kuin harvinainen. Kukaties se on myös yksi suomalaisen yhteiskunnan poikkeuksellisen menestyksen salaisuuksista?
Valtion rangaistuksen kaltaiset käytännöt ammuttiin alas käytettyjen autojen verotuksessa, mutta valtion taistelu Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjaa vastaan jatkuu sinnikkäänä muilla toimialoilla. Tavaroiden liikkumista halutaan rajoittaa, jotta kansaa voitaisiin holhota tuottavammin.
Tullin yritystä estää viinin tilaamista ohi valtion monopolin voidaan pitää esimerkkinä kansallisen edun vastaisesta politiikasta. Vaalien alla olisi oikea hetki sytyttää valot Arkadianmäellä. Pelissä on suurempia asioita kuin ensi vuoden budjetti.
Edellinen viikko meni kuvatessa ruokaohjelmaa kanadalaisen tv-ryhmän kanssa National Geographicille. Halusivat tulla ensimmäisenä tusinasta kaupungista Helsinkiin, koska se on heidän mukaansa niin cool. Kiva, että osakkeemme ovat nousussa. He pääsivät syömään pullaa ja katsastamaan muun muassa Atelje Finnen, Juuren ja Savoyn.
Huomenna Yle Puheelle tulee vieraaksi kello 13 lääkäri Olli Sovijärvi, jonka kanssa keskustellaan biohakkeroinnista. Jos aihe kuulostaa uudelta tai jopa hämmentävältä, älä huoli, sitä se on minullekin. Tavattoman kiinnostava aihe, jossa itää siemen perspektiivin vaihtoon. Kaikkia juhlimiselle persoja kiinnostanee yksityiskohtainen ohje krapulan hoitoon. Toimenpiteet alkavat jo ennen suoritusta ja jatkuvat sen aikana, päättyen jälkihoitoon. Tässä on näytteeksi Sovijärven ja muiden Biohakkerin käsikirjan kirjoittajien lista aineista, jotka tulisi nauttia ennen ilakointia:
5–10 grammaa klorella -levää
B1-vitamiini ja alfalipoliinihappo
Glutationi 100 mg (mieluiten
liposomaalinen muoto)
Maarianohdake (silymariini)
ja sarviapila470
Niin, Sovijärvi kertoo myös miten älykkyysosamäärää voi nostaa syömällä oikein ennen tenttiä ja sen sellaista, joten korvat hörölle, jos haluatte pärjätä nykyistäkin paremmin elämässä.
Sitten viiniasiaa. Tänään oli jo perinteeksi muodostunut tapahtuma Viinikevät, joka tarkoitti tällä kertaa Vinnaturen ja Viinitien tuotteiden maistatusta. Hyvin järjestetty tilaisuus, jonka tunnelmaa Viinitien osallistuminen vain paransi. Alla muutama fiiliskuva.
Kävin tuoreessa Soil Wine Roomissa testaamassa Mathias Krönin Groszer Weinit. Mainio ravintola, jossa tapakset maistunevat paremmilta kuin 90%:ssa Barcelonan tapaspaikoista, koska keittiössä häärää poikkeuksellisen kovan kaliberin kokki Matti Romppainen. Kuulostaa kukaties liioittelulta, mutta sanoille löytyy myös katetta. Huhujen mukaan avokadopasta-Hanna itkeskeli vähän syötyään patatas bravasit, siis paistetut perunat, joten en ole aivan yksin mielipiteeni kanssa. Suosittelen testaamaan viinin ja ruoan merkeissä lyhyenkin visiitin verran.
Mathiaksen viinit tulevat Itävallan Burgenladista, sen eteläosista, ja edustavat jonkinlaista synteesiä modernista ja klassisesta. Pullokoko on ponteva litra, kuten alueella oli tapana männävuosina. Valkoviinien kanssa hyödynnetään gemischter satzia, kasvatustapaa, jossa lajikkeet kasvavat tarhoilla hujan hajan, mikä missäkin. Rypäleet kerätään samaan aikaan ja puristetaan mehuksi erottelematta sen kummemmin, mikä lajike mahtaa olla alikypsä ja mikä mahdollisesti ylikypsä. Lopputulos on kummallisen tasapainoinen. Toimii myös rosé-viinissä, jonka saralla Groszer Wein lienee maailman ensimmäinen. Viinien tyyli on silti moderni, eivätkä toisinaan Blaufränkishiä riivaavat roikalemaiset tanniinit vaivaa. Hauska mies, maistuvia viinejä, kaupungin parhaat tapakset.
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 