On se kumman hyvä, nimittäin chileläinen 1865 Limited Edition Syrah

1865 Limited Edition Elqui Valley Syrah (28,10 €) tehtiin alunperin kokeiluna, jonka ei ollut tarkoitus jatkua. Tästä huolimatta sen toinen vuosikerta ilmestyi juuri Alkon valikoimiin. Ehkäpä kokeilussa oli tarpeeksi ideaa suurempaankin tuotantoon, sillä nyt viiniä on valmistettu 1000 laatikkoa. Testasin viinin ekan vuosikerran viinintekijä Marco Puyon pistäytyessä Helsingissä, jolloin tykästyin siihen kovastikin.

1865 Syrah on chileläisittäin piirun verran viileämmästä Elqui-laaksosta ponnistava viini. Viinin nokassa on tammen tuomaa suklaisuutta, turvetta, minttua ja karpalohilloa. Maku on kypsän karpaloinen ja tekstuuriltaan massiivinen, hapokkuus on miellyttävän herukkaista ja yrttinen lopetus pitkääkin pidempi. Lämpimän viinin makeuden ja yrttisyyden tasapaino on hyvä, samoin siirappisen hedelmätykityksen ja raikkauden välinen balanssi. Isoksi chileläiseksi 1865 Syrah pysyy kivasti pystyssä, eikä edes horju. Normaalisti väittäisin, etten pidä tällaisista viineistä, mutta näin hyvän viinin edessä olen aseeton.

Hinta on suolainen, mutta kohdillaan niille, joiden lähihistoriasta löytyy Chilen kulttiviineille nautiskelua. Totuuden nimissä pidin itse -06:sta nyt maistamaani -07:ä parempana: siinä oli enemmän rhônemaisia eläimellisiä piirteitä ja tekstuurissa maltillisemmin pureskeltavuutta. 2007 on tyyliltään piirun verran lähempänä niitä viinejä, jotka ovat tehneet Chilen viineistä kuuluisia maailmalla. Oikein hyvä viini silti. Ennen kaikkea tasapainoinen. Jos pidät uuden maailman suurista viineistä, testaa. Kukaties ihastut.

++++/+++++

Lammasviini pääsiäiseksi 2010

Lammasviini hukassa? Tsekkaa pääsiäisen viinisuositus ViiniTV:stä. Tarjolla pari messevää kandidaattia Espanjan ja Ranskan suunnalta, kahdesta eri hintaluokasta. Ei muuta kuin nautintorikasta pääsiäistä!

Avatun pullon säilymisen dilemma sekä kulautettu: Spy Valley Riesling (12,96€)

Vaika viineissä on eroja, enemmistö viineistä kärsii useamman päivän aukiolosta. Valkoviini menettää raikkauttansa ja punaviinin kompleksisuus kärsii. Maut latistuvat ja muuttuvat ilmeisiksi, tasapaksuus korvaa herkullisuuden. Muutamassa päivässä makunautinto on poissa.

En yleensä käytä viinin säilymistä pitkittävää tyhjiöpumppua, vaikka se fiksua olisikin. Tyhjiöpumppuni on aina hukassa ja laiska kun olen, en jaksa etsiä sitä sen enempää kuin ostaa uutta. Kukaties perimmiltään vierastan pumpun kaltaisia vipstaakkeja. Olen enemmän ”säilyketölkki auki kivenmurikalla” -mies. Asiallisen säilyttämisen sijasta kaadan viiniä viemäriin, koska uskon, että elämä on liian lyhyt huonon viinin juomiseen, vaikka olisinkin itse suurin syypää sen surkuteltavaan tilaan.

Tietyt viinit eivät kuitenkaan ainoastaan säily avattuna paremmin kuin toiset, ne paranevat ollessaan tekemisissä hapen kanssa siinä missä toiset haipuvat. Etenkin biodynaamisilla viineillä väitetään olevan normiviinejä useammin turnauskestävyyttä, mikä pitää kutinsa esimerkiksi viikkotolkulla elävien Nicolas Jolyn parhaimpien Chenin blancien kanssa.

Eräs haparoiva indikaattori avaamisen jälkeisen säilymiseen on viinin hinta. Korkea hinta korreloi kypsytyspotentiaalin kanssa, joskaan yhteisvaihtelusta ei nyrkkisäännöksi asti ole. Nuori laatupunaviini voi saada eräitä vanhemman viinin piirteitä ollessaan tekemisissä hapen kanssa. Kemiallinen prosessi ei kuitenkaan vastaa vuosien kypsyttelyä, vaikka aggressiivinen happihyökkäys muuttaakin viinin luonnetta paradoksaalisesti vähemmän aggressiiviseksi.

Spy Valley Riesling 2008 (12,96€) on Alsace-tyylinen viini Uudesta Seelannista, jolla on miellyttävän kukkea nokka ja jonka maussa on mehevää trooppista hedelmäisyyttä ja kypsiä sitrushedelmiä, pirteä happorakenne ja 15 grammaa jäännössokeria, mikä tuo makuprofiiliin jäntevää runsautta.

Spy Valley Rieslingia voit juoda huoletta lasillisen päivässä, ja jättää loppupullon jääkaappiin vartomaan seuraavaa kertaa. Kun viimeistelet pullon viikkoa myöhemmin, viini on edelleen yllättävässä iskussa. Muutaman vuoden kypsyttely saattaisi olla kokeilemisen arvoinen juttu, vaikka Uudesta Seelannista tuleekin yleisimmin nopean kierron valkoviinejä.

++++/+++++

Mitkä ovat kokemuksesi viinin muuttumisesta avaamisen jälkeen?

Viini, johon ei kannata uhrata aikaa

Toisinaan sitä pettyy viiniin. Pettymyksen määrä riippuu odotuksista. Carmin (11,98€) kohdalle odotukset virittäytyivät korkealle kuin varkain. Kyseessä on Douron laakson luomupunaviini. Hintakaan ei ole mahdoton, eikä viininteosta vastaa monikansallinen korporaatio.

Valitettavasti tarjolla on yllätyksetön, suoraviivaisen kulauteltava pöytäviini, joka voisi olla kotoisin mistä tahansa. Koska viinin hedelmä ei ole erityisen puhdaspiirteinen ja sen maku on lyhyenläntä, olen pettynyt. Tästä viinistä ei kannata maksaa yli kymmentä euroa. Jos et usko, kokeile itse.

++/+++++

The point of no return in wine business

Erään Italian tunnetuimman viinikirjoittajan, Franco Zilianin, Vino Wire on viiniblogi, jota arvostan suuresti. Tässä Italian viiniskeneä käsittelevässä blogissa julkaistiin Barbera Meeting 2010-tapahtumaa sivuava mielenkiintoinen postaus. Piemonten punaisen ympärille järjestetty eventti oli uraauurtava monella tapaa. Paikalle kutsutut median edustajat olivat bloggaajia, jotka kirjoittivat tapahtumien kulusta liki reaaliajassa sekä omiin blogeihinsa että tapahtuman ympärille perustettuun sateenvarjoblogiin. Lukijan kannalta ilahduttavinta oli se, etteivät bloggaajat sortuneet sanoman siloitteluun, vaan puhuivat suunsa puhtaaksi, mikäli tarvetta ilmeni. Ja sitähän ilmeni!

Ziliani kirjoittaa blogissaan tapahtuman vaikutuksista:

”the innovation and novelty introduced at Barbera Meeting marks a point of no return. (…)

To not invite them along with journalists who publish in the print media and guides and to maintain that “they’re just bloggers” would not only be stupid. It would show that organizers of such events haven’t understood that times are a changing. The wine-loving public that surfs the web knows the difference between wheat and weeds. They are more likely to believe writers who publish unhindered than conventional information, often immobilized and mitigated, like that found in magazines and wine guides. They are more likely to trust in immovable winebloggers who freely express their ideas, tastes, and distastes.” -Vino Wire

Hear, hear Franco. Jo niinä kuluneena parina vuotena, jona Viinipiru-blogi on ollut olemassa, asetelman muutoksia on tullut paljon ja muutokset ovat olleet yllättävän ripeitä. Toisin kuin kaksi vuotta sitten, enää ei ole epäselvää, että printtimedian kohtalona on lipsahtaa digin heittämään, liki auringon pimentävään, varjoon. Printin hidas luisu relevanssin rinteillä ei tarkoita, että itsenäiset viinibloggaajat jakaisivat syntyneen potin keskenään. Ei suinkaan. Näin käy ainoastaan siinä tapauksessa, jos perinteiset printtimediat päättävät jatkaa sillä harmaaselkäisellä linjalla, jolla ovat juuri nyt.

Perinteisen viinijournalistin ammattitaito (jos kirjoittajalla sitä on), säilyttää arvonsa, vaikka pelikentän painopiste siirtyy verkkoon. Erästä asiaa ei silti voi painottaa liikaa: jos olet ammattimainen viinikirjoittaja, etkä ole verkossa bloggaamassa omalla nimelläsi, muutut pian kuriositeetiksi. Jos et ole verkossa, et pian ole edes olemassa.

Viikon yllättäjä & viikon pettymys

Viikon yllättäjä

De Bortoli Gewürztraminer Riesling 2008 (8,79€)

Puolimakea (25 g/l), aromaattinen, elegantti ja tasapainoinen. Hieno viini tähän hintaan. Jos et pidä Alsacen makeista, et pidä tästäkään, mutta jos pidät, pidät tästäkin.

++++/+++++

Viikon pettymys

Lacryma Christi del Vesuvio Rosso 2007 (13,49€)

Mehumaista makua peittää hieman persoonaton mausteisuus ja aavistuksen vihreä tanniinirunko. Kokonaisuus on selvästi huonompi kuin edeltävinä vuosina.

++/+++++

Viinien pisteyttäminen, huti vai osuma?

Craig Campin Wine Camp Blogissa on lukemisen arvoinen postaus aiheesta, josta on aina mukava kalistella sapelia. Nimittäin viinien pisteyttämisestä.

”There are two big lies in the wine world. The first is that price is related to quality and, second, is that point ratings for wines are worth anything. (…) critic that rates wines on a numerical scale, be that 10, 20 or 100 points, must be able to repeat those results over-and-over in all tasting conditions. Anyone who knows anything about taste and the human condition knows that is a joke. Critics that use points are not only fooling their readers, they’re fooling themselves.” – Wine Camp Blog

Kuten olette saattaneet huomata, ei tässä blogissa pisteytetä viinejä, vaikkei houkutusta pisteyttämiseen voikaan kieltää (pistetuomioiden jakaminen hivelee kirjoittajan egoa, minkä lisäksi ne kiehtovat lukijapuolta peri-inhimillisellä tavalla).

Miksi en käytä satasen systeemiä? Craig osuu mielestäni oikeaan todetessaan, että jotta pisteillä olisi mitään väliä, saman mittaajan pitäisi tuottaa samansuuntaisia tuloksia eri maistelukerroilla, mitä ei valitettavasti tapahdu. Toinen syy on se, että pisteyttäminen liittää viinin mittauksellisuuden sfääriin. Jos olet juoksukisoissa pari sadasosaa voittajaa hitaampi, et ole juuri minkään arvoinen. Viini ei ole mielestäni kilpajuoksu.

Kolmanneksi, vaikka viini ei ole taidetta, se on silti elämyksen tuottava esteettinen objekti, jonka arvioinnissa subjektiivisuus esittää suurempaa roolia kuin vaikkapa maailman korkeimman rakennuksen mittaamisessa. Harva kirjallisuuskriitikko kehtaisi esittää lukijoilleen, että Camus’n Sivullinen ansaitsee 89 pistettä, koska sen kerronta on syvää, mutta sanamäärä on kitsas ja loppu aavistuksen toivoton.

Mutta, mutta, mutta… Kuten kaikessa ihmisen toiminnassa, lopullinen totuus pakenee tarkastelijan katsetta kuin varjo auringonsäteitä, joten mielipiteiden kirjo aiheen tiimoilta on oikeutetusti laaja.

Mitä mieltä sinä olet? Eikö kaikessa yhteisöllisessä toiminnassa ole lopulta kyse kompromisseista totuudellisuuden ja informatiivisuuden välillä, ja eikö satasen asteikko ole kaikessa vajaavaisuudessaan juuri tällainen kompromissi? Vai oletko sitä mieltä, ettei rikkinäistä arviointimetodia ole syytä käyttää vain sen vuoksi, että viinin paremmuuden mittaamiselle näyttää olevan sosiaalinen tilaus?

ViiniTV:n seuraava virtuaalitasting 19.3.

ViiniTV järjestää virtuaalisen viinitastingin perjantaina 19.3. kello 19 ja haluaa sinut mukaan tasting-vallankumoukseen, joka demokratisoi viininharrastamisen siekailemattoman hauskanpidon merkeissä. Maistelemme yhdessä viiniä ja pölisemme sen tiimoilta kotisohvalla, keittiönpöydän ääressä tai vaikkapa etkoilemassa kaverin luona. Arto ja Ilkka johtavat maistelua webbikameran välityksellä, itse voit näpytellä kommenttejasi chattiin. Aiempaa viiniharrastuneisuutta ei tarvita, riittää että sinulla on jano.

Paikalla jälleen viinitalon edustaja!

Osallistuminen on helppoa:

1.) Osta Alkosta australialainen De Bortoli Merlot (8,68€)
2.) Klikkaa itsesi perjantaina kello 19 chattihuoneeseen osoitteessa www.tinychat.com/viinitv
3.) Salasana on helppo muistaa, se on viinitv
4.) Rupattele viinistä rennossa tunnelmassa

Kuinka skumppapullo avataan yhdellä kädellä?

Oletko koskaan miettinyt tulisiko hommasta mitään? Ilkka pohti, mutta ei tajunnut jättää hommaa siihen.

Juuri nyt: Nettiviinajutun syytteet kaatuivat

”Käräjäoikeus on hylännyt syytteet Viinikauppa.comin jutussa. Syyttäjä vaati rangaistuksia ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen välittämisestä.” -Iltalehti

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Alko on saanut historiansa ensimmäistä kertaa varteenotettavan haastajan nettikauppojen muodossa.