Château d’Yquem laseittain Helsingissä

Joskus maanantait ovat mainettaan parempia. Seuraava maanantai ainakin vaikuttaisi moiselta. Vuoden viiniravintola väännöissäkin vaikuttaneeessa Mange Sudissa nimittäin alkavat viinimaanantait, joista ensimmäisenä 1997 Château d’Yquem kustantaa 20€/4cl.

Itse olen tuolloin Ranskanmaalla, joten väliin jää. Kyllä se vähän kirpaisee. Lienee ensimmäinen kerta, jona ajatus Välimeren talviauringon vienosta lämmöstä naamalla ei nappaa murskavoittoa Suomen tarjonnasta, vaikka pidemmän korren vetääkin. Joka tapauksessa, sormustimellinen d’Yquemiä auttanee jaksamaan talvea helmikuuhun asti, jolloin on syytä maistella jotain yhtä herkullista.

Madeira ja madeira = kelpo yhdistelmä

Nuoret köynnökset 300 metriä korkean kielekkeen reunalla saaren pohjoisosassa

Viinipiru vietti kuluneen viikon Madeiralla enimmäkseen harmaita pilviä tuijotellen, saaren eri kolkkia pällistellen ja oksidoitunutta viiniä siemaillen. Pitkäsiimaiseen viinikoukkuun tarttuivat muun muassa Leacock’s 1934 Bual, Blandy’s 1966 Sercial, 1976 Terrantez sekä monta muuta päräyttävää viiniä, joita saarella pääsee maistamaan parin kympin kertapanostuksilla. Kaapin pohjalle hankin Blandy’sin Bualit vuosilta 1968 ja 1977.

Matkan kuluessa huomasin nauttivani yhä enemmän kuivista tai puolikuivista madeiroista, jotka valmistetaan sercial tai verdelho-rypäleistä, malvasiasta valmistetun viinin tuntuessa liian äitelältä, jopa jälkiruokana. Jos lisäät mars-patukoihisi sokeria, pidät todennäköisesti myös malmsey-viineistä.

Madeiran vuosikertaviinejä ei kuljeteta saaren ulkopuolelle, minkä vuoksi niiden hankkiminen vaatii matkustamista paikan päälle (tässä poikkeus). Matka on kuitenkin vaivan väärti, mikäli seuraavat ehdot toteutuvat:

• perillä paistaa aurinko, mikä tuntui olevan haasteellista etenkin Funchalin kaupungille
  

• matkaaja kestää Madeiran omalaatuisen ruokakulttuurin tuottamat satunnaiset kuvotusreaktiot heleän bling-äänen kantautuessa suositun ravintolan keittiöstä tai etikkaisten purkkivihanneshöystön saapuessa pöytään

• matkaaja ei pelkää holtittoman korkeita pudotuksia tai jyrkkiä teitä, sillä Madeiralla on tarjolla molempia, liki yhtä paljon kuin pienimoottorisia autoja, jotka kinuavat pystysuoria teitä ylös
  

• matkaaja tulee toimeen sen tosiasian kanssa, että suurin osa kanssaturisteista on harmaahapsisia saksalaismummoja, jotka kehuvat yllämainitun kaltaisen ravintolan ruokaa vuolaasti ja köpöttelevät sitten kahden tähden hotelliinsa yöpuulle, jotta jaksavat köpötellä lisää seuraavana päivänä

Nuppineulan pään kokoisia orgaanisesti viljeltyjä malvasia-rypäleitä. Kypsinä valmistaja dumppaa ne samaan pataan perusrypäleiden kanssa.

Madeiraa!

Olen viime viikkoina testannut kaksi Alkon perusvalikoimasta löytyvää vanhempaa madeiraa ja ihmetellyt, minkä takia en osta niitä useammin. Viinit ovat erinomaisen vivahteikkaita ja pitkiä, täynnä elämää ja luonnetta, elegantimpia kuin robustit portviinit ja helpommin yhdistettävissä jälkiruokiin ja juustoihin. Pisteenä i:n päälle ne säilyvät avattuina jopa kuukausia ja ovat hinnoiltaan vuosikertaporteja sopuisampia.

Omissa kirjoissani pidemmän korren kahdesta veti Bual-rypäleestä valmistettu Cossart Gordonin Colheita Bual Madeira (33,40€), sillä vaikka Blandysin 10 year old Rich Malmsey (31,30€) oli myös säväyttävä ja rikas, ensimmäinen kantoi korkean alkoholiprosentin tyylikkäämmin, mikä on elintärkeää viinille silloin kun sitä nautitaan sellaisenaan, jäkiruokana. Bualissa on myös sokeria juuri oikea määrä: se ei tukahduta muuta makumaailmaa tai tee ensihyökkäyksestä tylpän tuntuista.

Haluaisin pyytää teiltä apua. Matkustan Madeiralle kuukauden päästä ja kysyn minne kannattaa järjestää aikaa pistäytyä?