Fuetia ja Riojaa

Pilvisen heinäkuisen kesäpäivän taipuessa viileähköksi illaksi, pinosin läjän koivuhalkoja takan takaseinää vasten ja raapaisin tulitikun, jonka kuljetin halon kaarnan luokse. Sitten istuin sohvan nurkkaan ihastelemaan liekkien levottomuutta. Tätä ennen olin kuitenkin noutanut kesäpaikkani rajallisesta viinikätköstä pullon Faustino V Reservaa 2004 (15,49€) ja siivuttanut viinin painikkeeksi runsaan palan katalaanisalamia, fuetia, jonka olin poiminut matkaani Helsingistä. Sitten nostin jalat pöydälle ja hörppäsin viiniä. Mainio hetki, jota hellin jo nyt ajatuksissani sysitalvella. Riojan ja fuetin yhdistelmä on saumaton, eikä Faustino ole pölyttyneestä pullostaan huolimatta lainkaan huono Rioja-viini, päinvastoin. Se on maukas, antava viini, joka ylläpitää alueen perinteistä pitkää kypsytystä suosivaa tyyliä olematta yltiöpäisen tamminen. Saman herkullisuuden olen huomannut Faustinon I Gran reservasta 1996 (22,50€) (jonka valitsin erääseen minitastingiin alkujaan jonkin sortin vitsin nimissä, minkä nyt häpeän tunnustaa), joka on, jos mahdollista, vielä pölyttyneemmän näköinen pullote. Huoli pois, kyseessä on teeskentelemätön, mutta suuri viini, joka viettelee aistit hyvin dekantoituna ja tarjoaa leveän makukokemuksen, joka on parhaimmillaan simppelin aterian kumppanina. Yrmeä maalaisherttua pullon etiketissä alkaa näyttää sympaattiselta viimeistään pullon puolessa välissä.

Varsinaisesti ajan hengessä elävää vaikutelmaa ei tee myöskään Marqués de Riscal Reserva (18,99€), jonka ympärille on kiedottu kultaiset metallilangat katinkultaisiksi käädyiksi, jotka houkuttelevat harakoita luokseen. Viini on valitettavasti kohtuullisen persoonaton. Se pelaa varman päälle tylsyyteen saakka ja on helposti unohtuva kuin kaupungin vilinässä ohitsekiitävä kasvo, eikä edes katalaani-fuet kykene korottamaan viiniä mittaansa korkeammalle.

Mutta Faustino, se on toista maata. Faustino on kuin viinillinen antiteesi Helsingin hybristä ihailevalle, eksistenssin ulkokuoreen jumiutuvalle eetokselle; kuin Reino-tohvelit aikana, jona Kari Tapio yhä oli töppösten ainoa julkikäyttäjä. Se ei ole lainkaan huono asia, onhan kahden etunimen yhdistelmällä siunattu iskelmäratsu luottamusta herättävä esimerkki pysyvyydestä nahkansa hysteerisen rantakäärmeen lailla luovassa maassa.