Gaijin meets Kobe, 10/10

Vielä hetki sitten japanilaisen Kobe-härän vieminen ulos Japanista oli laitonta. Tämä seikka selittää, miksi lihaa ei ole näkynyt Euroopassa sen enempää kuin Yhdysvalloissa. Japanilainen lainsäädäntö on muuttunut, minkä seurauksena pieniä määriä arvostettua lihaa voi päätyä nyt myös Eurooppaan. Myös Suomeen. Ravintola Gaijinilla on tällä hetkellä tarjolla sertifioitua kobe-härkää.

Tarunhohtoinen kobe-härkä on antanut odottaa itseään koko elämäni ajan, vaikka olen pistänyt poskeen enemmän kuin osuuteni wagyu-pihvikarjojen lihaa Australiasta, Ranskasta ja jopa Ruotsista. Valitin taannoin somessa sydäntäsärkevästi ryssineeni ilmoittautumiseni Gaijinin järjestämään pressitilaisuuteen. Sen kirvoittama jälkijättöinen maistelukutsu oli tervetullut yllätys ja osoitti julkisen itsesäälin olevan aliarvostettu laji.

Gaijinin koben ympärille luomat annokset ovat poikkeuksellisen onnistuneita, sanapari käsittämättömän herkullinen käväisi mielessäni syödessäni Kobe, foie, truffle nigiriä. Se oli maukkain suupala, jonka olen tunkenut suuhuni pitkään aikaan. Ympätyt maut ovat rohkeita, mutta eivät peitä alleen aromikkaan lihan rasvaista ominaismakua. Joku saattaisi sortua pelon sanelemaan paljauteen tarjoamalla arvokkaan kobe-härän lähinnä sormisuolalla maustettuna. Gaijinissa asiat tehdään toisin: kobea käsitellään sen ansaitsemalla kunnioituksella, mutta raaka-ainetta ei nosteta alttarilla palvottavaksi, mikä on paitsi rohkeaa, myös toimivaa. Kobe-härkä sujahtaa ravintolan makumaailmaan pelottavan hyvin, paahteisine chilisoosseineen päivineen.

Tomi Björck on kyllä jonkinmoinen nero mitä tulee runsaiden ja rikkaiden makujen yhdistelemiseen siten että lopputuloksena on tunkkaisuuden tai kakofonian sijasta freesiyttä ja harmoniaa, jota alkaa ikävöidä suunnilleen niillä main kun suupala katoaa vatsaan. Ei sitä perkele voi muutenkaan sanoa.

Nopeat syövät hitaat, tavaraa on rajallinen määrä.