Cape Mentelle Shiraz 2004

Pirun suhde kuumien alueiden viineihin saattaa olla blogia seuranneelle tuttu juttu: ne tuppaavat mielestäni olemaan ympäripyöreitä ja persoonattomia. Yleensä hillomaisen latteuden syynä on rypäleiden ennenaikainen kypsyminen (sokeritasoltaan), jolloin viineistä tulee niin runsaita ja notkeita, että ne saavat elefantin näyttämään sirolta. Etenkään Australian shirazit eivät ole makuuni. Ne ovat usein vahvoja, mutta selkärangattomia, kuin pullotettuja vaimonhakkaajabodareita. Seuraava viini onkin laskujeni mukaan ensimmäinen australialainen viini, joka on sivustolla esitelty. On jo korkea aika rikkoa kaava, eikö?

Cape Mentelle Shirazin (23,10) väri on tumman rubiini aina lasin reunoille saakka. Sen tuoksussa on kuivattua viikunaa, savuisuutta, lakua ja aavistus minttua. Viinin mausteinen maku on poikkeuksellisen intensiivinen, kuin laboratorio-oloissa puristettua rypälemehua. Hapokkuutta on tarjolla tyypillistä aussi-shirazia enemmän, kiitos Länsi-Australian (suurin osa viinistä tulee idästä ja etelästä) Margaret Riverin viileämmän ilmaston. Viinin tekstuuri on paksu, jopa musteinen ja sen maussa on aavistus anista (lienee sama, jonka tulkitsen mintuksi tuoksussa). Loppumaussa on tummaa suklaata.

En juurikaan pidä tällaisista viineistä, mutta joudun myöntämään, että viini on jollain tapaa varsin tasapainoinen, joskin poskettoman iso. Koska kyseessä on mitä ilmeisimmin laadukas viini, ajaudumme väistämättömästi mielipidekeskustelun suohon. De gustibus non est disputandum, kuulee sanottavan. Hyväksytään tämä antiikin aikainen hölmöys olympialaisten kunniaksi ja todetaan, että toiset tykkäävät painista, toiset taas kaikesta paitsi siitä.

Kiistämättömistä makueroista huolimatta, on tämän kaltaisen viinin kohdalla kysyttävä, voiko punaviinin nupit vääntää kaakkoon ilman että nyanssit kärsivät? Intensiivisyys tuppaa tallomaan eleganssin varpaille, kuten aussien ja jenkkien harjoittamassa konsentraatiobisneksessä, jossa suurempaa makua on metsästetty tyylikkyyden kustannuksella (aivan kuin ruoka olisi sitä parempaa, mitä enemmän siinä on mustapippuria) jo aivan liian kauan. Jos viinissä on 15 prosenttia alkoholia, ei ole vaikea arvata minkälainen määrä hedelmän runsautta tarvitaan peittämään alkoholin maku. Eräs tällaisten monsteriviinien ongelma onkin ruokien löytäminen, jotka selviävät telaketjukäsittelystä hengissä. Naudan sisäfile ainakin litistyy pannukakuksi.

Jotta asenteeni Australiaa kohtaan (jonka ihmisistä ja maisemista pidän ”G´day mate”) ei välittyisi tarpeettoman mustavalkoisena, suosittelen toista saman hintaluokan australialaista, josta pidän itse enemmän, The Islander Bark Hut Roadia. Testatkaa ja kertokaa oletteko samaa mieltä.

Kenelle: sille, joka uskoo keihäänheiton olevan voimalaji

Kenelle ei: sille, jonka mielestä viini on ruoan sidekick

Mikä: Arkadian valikoiman laatu-shiraz Australian länsipuolelta