Ravintolapäivästä, kukoistuksesta ja hyvinvoinnista

Kuva: http://www.Rantapallo.fi

Ravintolapäivä on täällä jälleen. Karnevaalipäivinä kivikaupungin ilmassa tuntuu olevan rikkaammin happea kuin muina päivinä. Kaduilla ja puistoissa leijuu jokin huumaava, liki euforinen tuoksu, jota on vaikea tunnistaa. Se paitsi täyttää keuhkot, tekee myös ajatuksista kevyitä.

Ravintolapäivä on muutakin kuin ruokakulttuurin kukoistusta. Se on esimerkki siitä, että suomalaisilla on kyky toimia yhdessä ja kerryttää sosiaalista pääomaa poikkeuksellisella tavalla.

Karnevaali toimii muistutuksena siitä, että vaikka toisinaan tuntuu siltä, että julkinen tila on virkamiesten reviiriä, kyse on illuusiosta. Kaupunki kuuluu kaupunkilaisille. Ravintolapäivän järjestämistä kieltäviä lakeja ei ole purettu, niitä ei yksinkertaisesti ole noudatettu. Ruohonjuuritapahtuman jalkauttaminen pykäläviidakon ohitse oli lopulta tavattoman helppoa.

Ensimmäisenä Ravintolapäivänä tapahtumaan osallistui kourallinen ihmisiä, mutta se oli mitä ilmeisemmin riittävä kriittinen massa keikauttamaan vaa’an virka-ankeuttajilta kaupunkilaisten puolelle. Vastareaktio näivettyi lopulta mielivaltaisten alkoholiratsioiden tasolle, koska joku vallankäytön portailla ymmärsi ihmisten ihastumisen muuttuvan vihastumiseksi, mikäli poliisi pakotettaisiin sakottamaan keksejä leiponeita.

Terveessä demokratiassa politiikka seurailee kansan tahtoa enemmän kuin luo sitä ja valta päättää merkittävimmistä asioista on kansan valitsemilla edustajilla, ei muilla. Suomen ei-demokraattisen virkakoneiston ympärille rakentuneet linnoitukset tulisi vallata takaisin.

Iloinen kansalaistottelemattomuus on mielestäni oljenkortemme kamppailussa niitä tahoja vastaan, jotka ovat visioneet rakkaasta Suomestamme hyvinvointivointihäkkiä, mautonta ja hajutonta arjen avovankilaa, jonka steriiliys tappaa bakteerien lisäksi mielikuvituksen.

Maassa, jossa asuu maailman koulutetuin väki, kansaan tulee lähtökohtaisesti luottaa. Me, jos ketkä ansaitsemme sen. Me emme tarvitse isoa veljeä, iso veli tarvitsee meidät.

On huomattava, että vapaina mieliin asti rönsyilevästä sääntelystä suomalaiset toimivat päin vastoin kuin meille on uskoteltu. Kun fiksut suomalaiset vapautuvat näkymättömien aitojen tarjoamasta puuduttavasta turvasta, he alkavat tuottamaan hyvinvointia, eivät pahoinvointia.

Jos Suomi vapautetaan liiallisesta sääntelystä, kurista ja holhouksesta, maamme puhkeaa uudenlaiseen kukoistukseen. Vapautuva luovuus on kuin raakaa energiaa, joka löytää uomansa ja aktualisoi uinuvan potentiaalin. Ravintolapäivä on tästä esimerkki.

Ja se huumaava tuoksu? Se ei ole vain herkullisesta ruoasta nousevia tuoksuja, vaikka ne täyttävätkin sieraimet. Se lienee orastavan vapauden ominaistuoksu, johon suomalainen törmää edelleen vuonna 2014 useimmiten vain maamme rajojen ulkopuolella.