Alkoholikielteisyydestä
Tuli tässä päivän lehtiä selaillessa mieleen, että vallan kammareista kurkistelevan alkoholikielteisyyden keskellä olisi mielekästä huomata, ettei rajoituksilla ja kielloilla ole päästy tähän mennessä puusta pitkälle.
Alkoholikulttuuri muuttuu paremmaksi vain jos siihen annetaan mahdollisuus. Ördäyskulttuuri on suora seuraus holhouspolitiikasta, jota on pönkitetty myyttisellä puheella suomalaisesta juomatavasta, joka on historian saatossa alkanut jossain määrin toteuttaa itseään, kuten ylhäältä alaspäin annetuilla profetioilla tuppaa olemaan tapana. 1900-luvun alussa Suomi ei ollut kostea maa, eikä se ole sitä Euroopan tilastoissa vieläkään.
Kielteinen suhtautuminen ei tuota myönteistä kulttuuria, eivätkä rajoitukset ruoki vastuullisuutta. Järkeistämällä politiikkaa kohti länsimaista traditiota, pyhästä lehmästä tulee tuikitavallinen lehmä, joka ei lukeudu maailman kiinnostavimpien eläinten joukkoon. Maailman koulutetuin kansa oppinee käyttämään alkoholia fiksusti, jos sille annetaan siihen reilu mahdollisuus. Pitäisköhän koklata?
Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta 
Kovasti tuntuu mustavalkoiselta tämä keskustelu, joko juodaan liikaa tai sitten pitäisi olla juomatta lainkaan. Olen samaa mieltä siitä, että kielloilla vain vahvistetaan itseään toteuttavia profetioita, eikä millään tavoin edistetä tervehenkisempää alkoholikulttuuria. Tämä lienee kuitenkin paljon toivottavampi lopputulos kuin se, että alkoholi piilotetaan ja siitä tulee ns. kielletty hedelmä, joka kiehtoo juuri sen vuoksi.
Näin on näppylät Mademoiselle. Valtio ja valta ovat peräisin samasta etymologisesta juuresta ja kun ihmiseltä otetaan pois valtaa ja se siirretään valtiolle, vastuu katoaa, koska valinnanvapaus ja vastuu ovat siamilaisia kaksosia. Kaikkea ei voi saada… Kun vapauden väärinkäyttö estetään kontrollivallalla, vastuuttomuus tulee osana pakettia.