Alkoholipoliittinen defaultti

Tämän päiväisessä Helsingin Sanomien artikkelissa Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko muistuttaa, että alkoholin haitat vievät noin 250 miljoonaa euroa vuodessa. Jäin pohtimaan lukua, jota ei yleensä mainita kannanotoissa. Asiat suhteutettuna, kuinka merkittävästä ongelmasta oikeastaan on kyse?

Lasketaanpa. Valtion budjetti on noin 50500 miljoonaa euroa vuodessa, joista pelkästään Hornetien tekniikan uusimiseen käytetään 1600 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriö poltti 2700 miljoonaa euroa terveys- ja muihin menoihin vuonna 2012. Vastineeksi saimme alle Eurooppalaista keskitasoa edustavaa terveydenhuoltoa.

Pelkästään eduskunta ja presidentti nielaisevat valtion budjetista noin 250 miljoonaa euroa vuodessa, siis saman verran kuin valtion omilla mittareilla kartoitetut alkoholihaitat. Mikään mitä pieni eduskunta ja presidentti pystyvät vuodessa kuluttamaan ei voi olla verrattavissa aikamme mustaan surmaan ja olla ”Suomen suurin ongelma”.

Emme tarvitse tiukempaa alkoholipolitiikkaa. Tarvitsemme reality checkin. Tarvitsemme päättäjät, jotka eivät enää suostu nielemään paisuteltua myyttiä suomalaisten suhteesta alkoholiin. Tarvitsemme täyden alkoholipoliittisen defaultin, jossa kuromme umpeen muuhun Eurooppaan syntynyttä railoa.

Ja ne 250 miljoonaa euroa, jotka nyt kuluvat alkoholihaittoihin? Niiden määrää voidaan pienentää poistamalla kontrollia, sillä liialliset kontrollitoimenpiteet tuottavat kontraproduktiivisesti juuri sellaista käytöstä, jota ne on synnytetty estämään. Siksi umpihumala on suomalaiselle miehelle emansipatoorinen teko, sankarillinen transgressio, jossa mies riisuuntuu sivistyksen kahleista (ja toisinaan myös vaatteista), antaa yläpuolelta tulevalle komentelulle pitkät ja palaa kosmisen kännin ajaksi takaisin villiin luontoon.

Jos haluamme muuttaa kansallista suhdetta alkoholiin, meidän kannattaa ensin alkaa puhua alkoholista sen kokoluokan ongelmana kuin se itseasiassa on. Tämän jälkeen meidän tulee purkaa alkoholimonopoli.

Suomi on seuraavaan askeleeseen valmis, koska ei koskaan ollut monopolin tarpeessa muualla kuin teutaroivien kansankynttilöiden kurifantasioissa. Mikäli koulutustasoa katsotaan, olemme eräs maailman sivistyneimmistä kansoista. Tarvitsemmeko todella erityiskaitsentaa? Kyllä me osaanne kantaa itsestämme vastuun, mutta ensin siihen pitää antaa reilu mahdollisuus. Alkoholinkulutuksemme on edelleen eurooppalaisittan keskitasoa, joten ongelmaa ei pitäisi olla.

Päästäksemme tavoitteeseen, meidän tulee vapauttaa ministeriöiden virkaurat ja poliittiset luottamuspaikat avoimesti ideologisista alkoholivastaisista ihmisistä, jotka lappaavat vettä uppoavaan laivaan.

Suuret ikäluokat jäävät pian eläkkeelle. Olisiko tämä hyvä ajankohta kääntää sivua?